Tarinavirta

Kuinka voin koskettaa kun ei ole 

Kiiltävä siloinen meri 

Oudosti rantaan tulee eloa, pinta värjyy

Aallot murtautuvat tyhjyydestä, ärjyvät, iskevät kiviin 

Pinta tyyntyy, mitään ei tapahtunut jos et heti nähnyt sitä 

Mikä on maailman heti 

Jossakin tapahtui jotakin, liike ilmaantui täällä 

Vain sinä näit sen, heti 

 

Joinakin aamuina rantaviiva on pörröisen vaahdon peitossa 

Hahtuvat eivät ole puhtaita 

Jossakin kaatui hiiliä, jossakin uppotukki luovutti pintaruskeuttaan  

Muistojen kellertävyys, ravistava inho, ihana höytyisyys  

Jossakin on ollut heti 

Suolainen vaahto ei katoa heti vaikka sinä näet sen 

 

Milloin katosit, miten jälkiä syntyi, tapahtuiko kaikki heti 

Miten voi koskettaa sitä mikä ei ole 

Merimiesmekot, sisarukset, vanhempien aate 

Vessanovea hakataan, lopulta se murretaan 

Onko valokuvassa mekko, onko koko kuvaa 

Ovi ei auennut heti, jokin pintatyyni syntyi