Monia teitä olet kulkenut,
kipein jaloin ja silmät kiinni,
kapeita ja mutkaisia kujia kompuroinut,
toisinaan kaatuen ja jälleen ylös nousten,
toistensa kanssa risteäviä muhkuraisia polkuja,
jotka eivät johtaneet mihinkään.
Löytääksesi itsesi olet niin tehnyt.
Elämässäsi on ollut lukuisia ovia,
avonaisia ja suljettuja,
joiden ääreen olet hämmentyneenä pysähtynyt,
joiden kynnyksellä sinun on pitänyt tehdä päätöksiä.
Joskus olet kävellyt suoraan ja varmoin askelin sisään,
joskus kääntynyt pois hiljaa pettyneenä.
Tunteaksesi itsesi olet niin tehnyt.
Päivät ovat seuranneet toisiaan,
yö yön jälkeen laskeutunut,
niiden mukana olet herännyt ja taas nukahtanut,
uskaltanut luottaa tietämättä tulevasta,
yhä uudelleen ja uudelleen
olet korjannut rikkonaiset unesi.
Eheyttääksesi itsesi olet niin tehnyt.
Olet ajatellut tuhansia ja taas tuhansia kiemuraisia ajatuksia,
antautunut niiden vietäväksi,
kunnes viimein ensimmäiset
auringon säteet ovat valaisseet huoneen,
tehneet näkymättömän näkyväksi,
monimutkaisen selvemmäksi ja helpommaksi.
Ymmärtääksesi itseäsi olet niin tehnyt.
