QUUN PÄIVÄKIRJA
Syysmasennusta, sitä tämä on. Tähti neuvoi kirjoittamaan aamuisin tuntemuksia. Hänen mukaansa ne helpottavat. Enpä tiedä, innostus puuttuu. Raahaudun velvollisuudentuntoisesti Pasilaan ja hoidan työt, mutta kaipaan muutakin.
Ystävät ovat vähissä rakastajista puhumattakaan. Ken on vältellyt minua yhteisen yömme jälkeen. Monika on kiireinen, eikä meillä ole tiedossa projektia. Hän on saanut tiikerikirjalle kustantajan, eikä muusta puhukaan. Kävimme yhdessä juomassa lasilliset viiniä ja hän intoili, miten paljon Reinosta on apua. Mitä Tähti siitä tuumaa, en tiedä.
ELLINOORA JA MAMA MATKUSTAVAT
– Ei minulla ole mitään päälle pantavaa, Mama tuskaili.
– Höpsis, et tarvitse muuta kuin pari kesämekkoa ja hyvät kengät sekä aurinkolasit. Espanjassa on vielä kesä. Sitä paitsi Fuengirolassa on kaksi kertaa viikossa markkinat. Ostetaan sinulle uusia mekkoja, Ellinoora ehdotti.
– Minua jännittää, olikohan tämä hyvä ajatus? Miten Pörrökin viihtyy raisujen pikkutyttöjen kanssa?
– Älä huolehdi. Matka on helppo. Pääsemme pikavuorobussilla lentoasemalle. Manuel tulee vastaan Malagan kentälle. Sofia on innoissaan tulostamme ja lupasi laittaa vierasmajan kuntoon. Siellä on kaksi makuuhuonetta, Ellinoora rupatteli.
– Mitä viemme tuliaisiksi?
– Suomalaista maitosuklaata ja ruisleipää, ne kelpaavat aina. Bussi lähtee huomenna ani varhain. Laita puhelinherätys ja tule ajoissa. Tapaamme linja-autoasemalla.
Mama tunsi itsensä yksinäiseksi, kun Reino oli käynyt hakemassa Pörrön. Kissa oli ollut ihmeissään kurkistellessaan kantolaukun verkon läpi. Mama oli pakannut mukaan Pörrön lempiherkkuja ja kuiskannut sille, että palaa viikon kuluttua. Kissa oli kallistanut päätä ikään kuin ymmärtäen, että ero oli vain väliaikainen.
Lento oli tasainen. Ellinoora oli tilannut molemmille kasvisaterian ja sen kanssa pikkupullolliset kuohuviiniä.
– Salut, hyvää matkaa, hän oli kilistänyt muovimukilla.
– Epäilin, ettei kasvisannos maistu miltään, mutta tämä taitaa olla intialaista. Pidän kovasti currysta, Mama kehui tyytyväisenä.
– Tiedän Fuengirolan parhaat ravintolat, joista Marian ja Manuelin taverna on yksi, Ellinoora kertoi hymyssä suin. – Tulet vielä yllättymään, mitä kaikkea hyvää saamme.
Manuel oli vastassa ja syleili lämpimästi Ellinooraa. Hän antoi Mamalle poskisuudelmat ja kertoi, että Sofia sekä pikkutytöt odottivat jo kovasti kaivattuja vieraita. – Pahin sesonki on ohi, meillä on nykyään mukavan rauhallista.
– Olen luvannut esitellä Mamalle kaupungin nähtävyyksiä. Toivon, että ehdit viedä meidät joku päivä vuoristoon, Ellinoora sanoi.
– Totta kai, otetaan tytöt mukaan. He rakastavat retkiä, Manuel vastasi.
Mama katseli matkalla ihastuneena kimmeltävää merta ja sitä reunustavia palmuja.
– Onpa kaunista. Olet ollut onnekas, kun olet saanut asua täällä monta vuotta.
– Minulla on edelleen ikävä Patrikia. Ilman häntä se ei olisi onnistunut.
– Oletko harkinnut hankkivasi lomaosakkeen eläkepäiviksi? Mama yllätti Ellin kysymyksellään.
– Katselen jatkuvasti tv-sarjaa Unelma-asunto auringon alla, mutta en todellakaan kuvittele muuttavani yksin, Elli vastasi.
– Entä jos saisit tällaisen vanhan Maman seuraksi?
– Voi Mama, sitten voisin harkita.
Sofia sekä Angelika, Aurora ja Amanda odottivat tavernan pihalla, kun Manuel kaarsi paikalle. Maria oli pukenut tytöille valkoiset pitsikoristeiset mekot ja letittänyt heidän tummat hiuksensa. Tytöt ujostelivat hetken, mutta ryntäsivät sitten Ellinooran syliin.
– Voi miten olen kaivannut teitä. Olette kasvaneet hurjasti, Elli jutteli ja ojensi lapsille suklaalevyt.
– Tänään on ylimääräinen karkkipäivä, Manuel hymyili. – Vien teidät vierasmajaan. Tulkaa sen jälkeen drinkeille baarin puolelle.
Mama huokasi tyytyväisenä istuessaan Ellinooran kanssa tavernan katetulla terassilla. Manuel tarjoili heille samppanjasangriaa ja vihreitä oliiveja.
– Aperitiivit ennen lounasta, miten herttaista, Elli kiitteli.
– Luvassa on meriahventa, grillaan sen valkosipuliöljyn kera, Manuel kertoi.
– Rakastan tuoretta kalaa. Meillä kotona sitä saa turhan harvoin ja hinnat huimaavat, Mama kertoi.
– Odota, kun saat maistaa jättirapuja ja mustekalan lonkeroita, Elli hehkutti.
– Meillä on viikko aikaa. Pitääkö paikkansa, että lounaan jälkeen pääsee siestalle? Mama kysyi varovasti.
– Totta kai, meillä ei ole mitään kiirettä. Tehdään tutustumiskäynti kaupungille ennen illallista. Täällä syödään myöhään.
– Toivottavasti myös nukutaan aamulla myöhään, Mama hymyili.
Hänestä tuntui, että lomasta oli tulossa ikimuistoinen.
ELLINOORAN VIESTI SISARILLE
Hola, olemme Maman kanssa kotiutuneet Sofian ja Manuelin tavernaan. Matka meni hyvin ja vastaanotto oli lämmin. Kirjaimellisesti, sillä mittari näyttää vielä yli 20 astetta ja luvassa on auringonpaistetta koko viikoksi. Kävelimme Maman kanssa paljain jaloin rantahiekalla ja kastelimme jalat tyrskyissä. Mama vain nauroi, vaikka hänen hameenhelmansa kostui. Kävimme torilla ja ostimme molemmat väljät kesämekot. Mama kyllä arveli, ettei sillä ole Suomessa käyttöä.
Teimme ihastuttavan päiväretken vuoristoon Mijasin kylään. Pikkutytöt hihkuivat, kun he kurkkivat kaiteen yli alas kaupungin suuntaan ja merelle. Istuimme aukiolla ja herkuttelimme tyttöjen toivomuksesta kanakorilla. Tilasimme sen seuraksi ison salaattiannoksen ja talon viiniä. Manuelkin joi lasillisen, vaikka olimme autolla. Tytöt halusivat jälkiruoaksi jäätelötötteröt. Ne maistuivat meille aikuisillekin.
Olen käynyt Maman kanssa testaamassa rantatavernoita. Mama ihastui, kun maistelimme simpukkakeittoa ja grillattuja sardiineja. Täällä on edullinen kiinalainen ravintola, jonka listalla on kaupungin parasta valkosipulikanaa. Suuntaamme sinne tänä iltana. Mama on sitä mieltä, että viikon loma on aivan liian lyhyt. Muistutin, että Pörrö kaipaa jo häntä. Mama nauroi ja sanoi, että se on aivan totta.
Palaamme pian, terveisin tyytyväiset lomalaiset Elli ja Mama
PALUU SUOMEEN
Ellinoora halasi Annukkaa ja Ulpukkaa. – Toin tuliaisia, nämä ovat nougatia, hän esitteli ja antoi tytöille patukat.
– Minulle myös, Reino sanoi ja tuli tervehtimään. – Totta kai, toin myös herkullisia oliiveja ja juustoja sekä kylmäpuristettua oliiviöljyä.
– Missä minun kultamirrini on? Mama kysyi levottomana.
– Sisällä, se on majoittunut makuuhuoneen sängylle. Keskustelemme iltaisin, kuka siellä saa nukkua, Tähti hymyili.
Mama kiirehti katsomaan ja silitti Pörröä hellästi. Kissa kehräsi ja heittäytyi selälleen. – Et kai ole lihonut? Mama leperteli.
– Saatte kertoa kaiken matkastanne paremmalla ajalla, Reino sanoi ja lupautui viemään matkalaiset kotiin. – Tulkaa huomenna, kun olette levänneet. Tarjoan jotain hyvää.
– Se sopii, kaipaan jo kovasti omaan sänkyyn, Mama sanoi ja nosti Pörrön kantolaukkuun.
Mama ja Ellinoora kertoivat seuraavana päivänä vuolaasti lomaviikosta ja esittelivät kännykkäkuvia.
Reino tarjoili kotoisasti uunissa hauduttamaansa lihapataa, perunamuhennosta ja tuoretta puolukkahilloa.
– Ei tässä kotiruoassa mitään vikaa ole, mutta on hauska kokeilla joskus jotain muutakin, Mama myhäili. – Voitteko kuvitella, maistoimme ostereitakin. Mielestäni ne olivat kyllä ylimainostettuja, limaisia ja meren makuisia.
– Selvisimme hengissä, kun puristimme runsaasti sitruunaa päälle ja joimme snapsit, Ellinoora jatkoi.
– Olette urheita, Tähti pudisti päätään, sillä häntä kauhistutti pelkkä ajatuskin.
KEN KÄY QUUN LUONA
Quu valmistautui yksinäiseen lauantai-iltaan parilla kurkkujuustoleivällä ja pullollisella punaviiniä. Hän otti tarjottimen syliin ja asettui mukavasti sohvalle. Yle Areenassa oli loistava elokuvatarjonta. Hän valitsi nostalgisen Afrikan kuningattaren, vaikka oli nähnyt sen ennenkin.
Ovikellon pirahdus yllätti, sillä oli jo myöhä. Quu avasi uteliaana oven.
– Ken, olet aivan märkä, tule sisälle. Onko jotain sattunut?
Ken riisui takin ja kengät ja vajosi istumaan sohvalle. – Anteeksi, kun tulen tällaiseen aikaan. Monika heitti minut pihalle, enkä tiennyt minne menisin.
– Kerro kaikki, paljastitko, että vietimme yön yhdessä? Quu parahti.
– Hän sai sen jotenkin selville. Väitti, että olen muuttunut ja epäili, että minulla on toinen. Ei auttanut, vaikka vakuutin, että se oli ainoa kerta.
– Voi Ken, olen pahoillani. Yö oli ihana, sellaista sattuu, Quu sanoi.
– En minä sitä harmittele, mutta meillä on mennyt Monikan kanssa hyvin, enkä haluisi erota.
– Nuku yön yli, puhutaan huomenna. Otatko kupin teetä tai vähän viiniä? Saat majoittua sohvalle, yksin, Quu virnisti.
– En muuta kuvitellutkaan. Tee voisi lämmittää. Onko sinulla jotain terästystä?
– Tummaa rommia löytyy, Quu sanoi ja laittoi vedenkeittimen päälle.
Ken nukkui levottomasti, mutta vaipui aamuyöllä syvään uneen. Quu katseli aamulla, miten somasti miehen hiukset kihartuivat hikisellä otsalla.
– Käy suihkussa, annan pyyhkeen. Kahvi on valmista, mutta sen jälkeen saat mennä selvittämään välisi Monikan kanssa, Quu sanoi päättäväisesti.
Ken lähti otsa huolestuneissa rypyissä. Quu katsoi ikkunasta, miten masentuneelta mies näytti.
ONNISTUNUT RAVINTOLAILTA
Quu aavisteli ikäviä uutisia, kun Monika soitti illalla.
– Sopiiko, että puhutaan kasvotusten? Tavataan alakerran ravintolassa, Quu ehdotti.
Monika tuli nopeasti ja istuutui Quuta vastapäätä. Hän tilasi lasillisen valkoviiniä huomatessaan, että Quukin joi viiniä.
– Epäilin jo Ahvenanmaalla, että teillä oli silmäpeliä, Monika aloitti.
– Ei meillä ollut mitään suunnitelma, kaikki vain tapahtui, mutta se jäi yhteen kertaan, Quu selitti nolona.
Hän yllättyi, kun Monikan kasvot levisivät hymyyn.
– Tiedätkö, minäkin olen kokenut yhden yön hurmaa, mutta en ole kertonut Kenille. Kuvittelin, että hän on niin sitoutunut minuun, ettei katsele muita ja se tuntui ahdistavalta. Juttu teki hänestä inhimillisen ja minulla on parempi omatunto omista seikkailuistani, Monika kertoi.
– Voi ei, en osannut odottaa tätä, Quu nousi halaamaan Monikaa. – Ollaanhan jatkossakin kavereita?
– Totta kai, tarvitsemme toisiamme ja tein jo sovinnon Kenin kanssa. Hän tuli kotiin suklaalevyn ja ruusukimpun kanssa, Monika nauroi.
KULTTUURIMAKASIININ KIRJALLISUUSILTA
Sarja oli edennyt syksyn aikana loppusuoralle. Quu valmistautui illan lähetykseen valitsemalla mustan yksinkertaisen trikoomekon ja värikkään huivin. Hän kietaisi hiukset ylös ja kiinnitti ne helmiäiskammalla. Sipaisu tummaa huulipunaa ja appelsiininkukkatuoksua sai hänet tuntemaan olonsa varmaksi.
Quu tervehti studio kakkosen kahvilassa Markoa, Juha-Pekkaa ja Robertia sekä yllätysvieraita Monikaa ja Reinoa.
– Saatte hehkuttaa tuoreita kirjojanne sydämen kyllyydestä. Katsojaluvut ovat nousseet ja veikkaan, ettei lähetyksestä ole ainakaan haittaa myynnille, Quu hymyili.
Esiintyjät ryhmittyivät studiolla soikean pöydän ääreen.
– Quu, kymmenen sekuntia suoraan lähetykseen, studio-ohjaaja kuulutti.
Quu tunsi, miten tuttu jännitys sai posket hehkumaan.
– Hyvät katsojat, kulttuurimakasiini esittelee tänään syksyn uutuuskirjoja, joiden teemana on kokkaus. Keittokirjoja ei voi koskaan olla liikaa. Aloitamme kuitenkin kesällä kuvatulla jaksolla, jossa kirjailijat keskustelevat teemasta viehättävässä jugendtalossa Hämeenlinnassa. Jo kulttuuriympäristöstä voi saada inspiraatiota.
Kuva siirtyi Markon ja Juha-Pekan saliin, jossa he pohtivat Robertin kanssa filosofisia kysymyksiä. Sadepisarat ropisivat ikkunoiden takana. Kun oli aika palata studioon, Quu pyysi miehiä esittelemään teoksensa.
– ”Valonpisarat” on syvällinen runoteos, jota Markon valokuvat tukevat, Juha-Pekka kertoi ja otti kirjan käteen. – Tämä on filosofinen keittokirja, jossa pohdin, miten ruoka-aineet vaikuttavat käyttäytymiseen.
Katsojat näkivät lähikuvassa usvan keskellä kohoavat kultareunaiset pilvet. Niiden päällä oli kynttilöin koristeltu syntymäpäiväkakku.
– Sinulla on hyvin erilainen teos Robert, Quu jatkoi.
–”Aina se on mielessä” on omakohtainen kertomus, miten jäin pois hektisestä elokuvamaailmasta ja keskityin olennaiseen. Siis elämästä nauttimiseen, johon tietenkin kuuluu hyvä ruoka ja juoma sekä ystävät ja nykyään myös rakastettu, Robert kertoi.
– Kolmas, mutta ei vähäisin on Monikan ja Reinon yhteistyönä syntynyt keittokirja ”Tiikerikakku murisee”. Kertokaa vähän sen synnystä, Quu kehotti.
– Olen toimittaja ja osallistunut lukuisiin kokkausohjelmiin. Keräsin parhaat ohjeet Makupalat-blogiin ja kirjoitin sen innoittamana keittokirjan. Reino on ammattitaitoinen kokki, joka tarkisti tekstin ja antoi kullanarvoisia vinkkejä, Monika sanoi.
– Yhteistyö toimi loistavasti. Minulla on vankka yhden kirjan kokemus alasta. ”Porkkanan parahdus” on ollut menestys ja jatkoin Monikan kanssa samoilla linjoilla. Keittokirjassa saa olla huumoria, Reino hymyili.
– Ymmärsinkö oikein, että kansikuva on puolisosi piirros? Quu kysyi.
– Tähti toteutti vision tiikerikakusta, jolla on pistävät silmät. Murahduksen voi aistia, Reino kertoi.
– Hienoa, toivotan hyvää jatkoa kokkauksen merkeissä. Meillä on vielä hetki aikaa. Haluaako joku antaa vinkkejä tähän lopuksi?
– Minulla on yllätys. Kihlattuni Meriitta on julkaissut uunituoreen keittokirjan ”Pelmenejä ja pontikkaa”. Se keskittyy slaavilaiseen keittiöön, Robert kehui ja nosti kirjan näytteille.
Quu jäi sanattomaksi. Hän ei voinut ymmärtää, miten Meriitta onnistui ilmestymään jatkuvasti kuvioihin.
– Kiitos, odotamme, miten se menestyy. Muistaakseni edellinen teos ”Ei samppanjaa tosikoille” sai aika vaisun vastaanoton.
– Suomalaiset eivät innostuneet gourmet annoksista, mutta Meriitta toivoo tämän korjaavan tilanteen, Robert kertoi.
– Kiitokset kaikille, jäämme seuraamaan, Quu tyytyi sanomaan ennen kuin lopputekstit lähtivät pyörimään.
QUUN PÄIVÄKIRJA
Saan näppylöitä, kun Meriitta pilaa jatkuvasti päiväni. Hyvä, ettei rynnännyt studioon. Valitin Jaskalle, mutta hän sanoi, ettei halua puuttua meidän naisten kilpailuun. Olisin toivonut jämäkämpää otetta. En ole vieläkään päättänyt, mitä ehdotan kevätkaudelle. Tekisi mieli nukkua talviunta ja herätä kevätauringon säteisiin. Vuokra pitää kuitenkin maksaa, eikä rahaa ole juurikaan säästössä.
Toivon, että Monikalla olisi rakentavia ehdotuksia, mutta hän on uppoutunut mainosmaailmaan. En ole tavannut Keniä kertaakaan hänen vierailunsa jälkeen. En kaipaakaan, yhteinen yö oli erehdys, mutta siitäkin selvittiin.
Ostin taas viikonlopuksi viinipullon. Se auttaa nukahtamaan, mutta painajaisunet herättävät aamuyöllä. En tiedä, miksi elämä tuntuu raskaalta. Olen parhaimmillani, kun jotain uutta on tiedossa. Nyt ei vain ole.
