Tarinavirta

TBILISI

Monika oli pitkästä aikaa innoissaan. Hän oli viettänyt unettomia öitä tuskaillessaan, miten selviää Meriitan oikuista. Hän oli lopulta päättänyt noudattaa Quun ohjetta ja pyytänyt Meriitan huoneeseensa.

– Tarjoatko yömyssyt? Olin jo aikeissa mennä nukkumaan, Meriitta kysyi epäluuloisesti tullessaan aamutakissa.

– Ostin paikallista pontikkaa chachata, Monika virnisti.

– Älä unta näe, että joisin moista roskaa. Eikö sinulla ole parempaa?

– Paikallista pullovettä Borzomia ja murukahvia.

– No, kaada sitten paukku, en jaksa tätä kurjuutta kuivin suin.

– Olen huomannut, että turvaudut pulloon turhan usein, Monika huomautti.

– Mikä sinä olet puuttumaan yksityisasioihini?

– Jos esiinnyt kameran edessä päihtyneenä, se ei ole yksityisasia.

– Olen hoitanut osuuteni, mutta olen pettynyt, sillä raaka-aineet ovat olleet ala-arvoisia. En todellakaan voi kokata halvasta lihasta saslikkeja.

– Oli katastrofi, kun tarjosit vieraaksi kutsumallesi hotellin johtajalle sitkeitä lihanpaloja. Hän ei pystynyt syömään niitä. En usko, että voimme esittää jaksoa lainkaan, Monika moitti.

– Kauppias vakuutti, että lihat sopivat vartaisiin. En ymmärtänyt, että niitä olisi pitänyt kypsentää pitempään, Meriitta puolustautui nolona.

– Kuule, olet venyttänyt jo tähän mennessä budjetin äärimmilleen ja kuvausaikaa on vielä jäljellä. Jos Sepon hankkimat ainekset eivät kelpaa, saat pakata laukkusi ja lähteä.

Meriitta haukkoi henkeä. Kiristikö tämä nuori tyttö häntä?

– Tiedätkö mitä, olen kokannut jo silloin, kun olit koulussa. Tiedän tasan tarkkaan, mitä hyviin annoksiin tarvitaan.

– Täällä kansa syö, mitä niukoilla rahoilla saa. Ei ole oikein kokata ylellisistä aineksista, sillä se antaa väärän kuvan. Edullista raaka-aineista saa vaikka mitä, jos on kekseliäs ja maustaa hyvin.

– Olen huomannut, että inhokkiani korianteria käytetään lähes joka ruuassa. Mutta jos olet oikeasti sitä mieltä, että kokkaukseni ei kelpaa, pidä hyvänäsi. Varaan paluulennon jo huomenna. Saat maksaa esiintymispalkkioni, niin kuin sopimuksessa lukee, Meriitta ilmoitti loukkaantuneena.

– Ehei, siinä lukee, että jos lähdet oma-aloitteisesti, palkkiota ei makseta.

– Saat vähintään maksaa lentolippuni.

– Ilomielin, Monika vastasi hymyillen.

– Pakotit minut tähän, Meriitta siemaisi lasinsa tyhjäksi ja lähti ovi paukkuen.

Monika veti henkeä ja otti puhelun Quulle.

KHINKALEJA JA HATSAPUREJA

Olli-Tapio saapui pari päivää myöhemmin. Hän myhäili tyytyväisenä ja tarjosi kuvausryhmälle ruisleipää ja salmiakkia. Monika kätteli virallisesti. Hänen hämmästyksekseen Tapsa halasi lämpimästi.

– Palveluksessanne, olen opiskellut paikallista ruokakulttuuria siitä lähtien, kun sain kutsun, hän hymyili.

– Tulet ihastumaan. Täkäläinen ruoka on yksinkertaista ja erinomaisen hyvin maustettua. Menemme illalla lähiravintolaan, jossa on tarjolla paikallisia perinneruokia.  Ken on kuvannut niitä ahkerasti, joten voimme maistella ilman kuvauspaineita. Saat kerätä vapaasti vaikutteita, Monika kertoi.

– Kuulostaa hyvältä. Odotan kovasti, että pääsen maistelemaan. Käyn purkamassa laukun ja toivon sen jälkeen, että kerrotte tulevista haasteista.

– Tavataan baarin puolella, Ken sanoi.

Kuvausryhmä asettui vaatimattoman kellariravintolan perälle. Tarjoilija kertoi, että tarjolla oli todellakin lampaanlihalla täytettyjä khinkaleja ja vasta leivottuja hatsapureja. Kun Tapsa kysyi, mitä ne olivat, tarjoilija kertoi, että khinkalit olivat Georgian vastine pelmeneille ja hatsapurit olivat rahkalla maustettuja juustoleipiä, joiden päällä oli raaka kananmunankeltuainen.

– Saako khinkaleja muuta kuin lihatäytteellä? Monika kysyi.

– Valmistamme kasvissyöjille perunamuhennos- ja metsäsienitäytteisiä, tarjoilija kertoi.

– Haluisin kokeilla myös niitä, Tapsa tilasi.

– Hmm, liha- ja sienitäytteiset ovat herkullisia, mutta en ole vakuuttunut perunatäytteisistä. Maut ovat liian miedot ja näissä maistuu eniten pippuri, hän arvioi, kun annokset tulivat.

– Pidän tomaatti-sipuli-kurkkusalaatista, Ken sanoi. – Kuvittelin ensin, että tämä vihreä on persiljaa, mutta tunnistan korianterin. Onneksi pidän siitä.

– Mietin parhaillaan, etten todellakaan kilpaile heidän perinteissään. Vahvasti maustettu liha- tai kasvispata sen sijaan voisi toimia.

– Täällä käytetään paljon munakoisoa, kaalia, papuja ja pähkinöitä. Niistä syntyy mitä vain, Seppo kehui.

– Voisin myös grillata vartaita, kana on aina varma valinta, Tapsa ehdotti.

– Hienoa, laitan huomenna grillin kuumaksi. Käydään aamulla yhdessä torilla, Seppo ehdotti.

Pakettiauto oli parkissa hotellin sisäpihalla. Sinne kerääntyi uteliaita katsojia grillin tuoksun houkuttelemina. Tapsalla oli valkoinen esiliina edessä ja lippalakki takaperin päässä. Monikaa hymyilytti, sillä hän oli nähnyt MasterChef Australian kilpailijoilla vastaavia.

Kasvispata oli muhinut hyvän aikaa pakun keittiössä ja raikas salaatti oli valmis, kun Tapsa käänsi vartaat. Hän oli pujotellut kanapaljojen väliin punaisia ja vihreitä paprikoita sekä sipulinlohkoja.

– Värikäs ruoka on ilo silmille ja vatsalle, hän esitteli annokset kameralle. Ken otti lähikuvia sen jälkeen, kun Monika oli ikuistanut kaiken kännykkäkameralla.

– Monika, tule maistamaan kanssani, Tapsa kutsui.

Monika hämmästyi, sillä Meriitan mieleen ei ollut tullut pyytää ketään muuta maistelemaan kuvauksen aikana. Hän sipaisi hiuksiaan ja oli tyytyväinen, että oli vaihtanut ylleen siistin mekon.

– Ihana savunmaku ja kasvispadassa maistuu valkosipuli ja korianteri, myös tämä paikallinen viini on erinomaista, hän kiitteli.

– Tuoreista aineksista ei saa kuin hyvää. Maista myös leipää, se oli vielä lämmintä, kun hain sen leipomosta, Tapsa kehotti.

– Päivitän kuvat ja reseptit Makupalat-blogiin, Monika kertoi kuvauksen päätteeksi.

– Hyvä Tapsa, tunnelma oli rento ja ruoka mielettömän hyvää, hän kehui.

– Ken ja Seppo, teillekin jäi vähän, Tapsa hymyili ja haki miehille jakkarat.

MERIITAN PÄIVÄKIRJA

Olen kokenut vääryyttä. Että pitikin lähteä sen tytönheitukan matkaan. Kaikki meni alusta pitäen huonosti. Ajomatka oli rasittava. En jaksanut kuunnella miesten huulenheittoa. Hotellit olivat ankeita, eikä auttanut, että vaadin parempia. Monika pysyi tiukkana ja ilmoitti, että on pysyttävä budjetissa. Pahinta oli yö autossa, sillä rankkasade yllätti ja meidän oli pakko pysähtyä tien varteen. Nukuin huonosti auton takapenkillä. Onneksi mukana oli minkkiturkki, johon oli hyvä kääriytyä. Monika ja Ken oikaisivat kapealle sohvalle ja Seppo ahtautui pakun lattialle makuupussissa. Hän ilmoitti, ettei todellakaan aio pystyttää telttaa.

Rentouduin, kun pääsimme Tbilisiin. Kaupunki oli viehättävä, paljon puistoja ja ihastuttava jokimaisema. Hotellimme sen sijaan ei ollut viehättävä, sillä huoneet olivat pieniä ja vetoisia. Näkymä oli kadun varren roskapöntöille. Aamiainenkin oli surkea. Tarjolla oli vain kummallisen makuista kahvia, leipää, makeaa marmeladia ja kovaksi keitettyjä kananmunia sekä paprikansuikaleita.

Kiertelimme järjestäjä Sepon kanssa torilla. Hän suositteli kasvispaistosta kaalista, sipulista ja munakoisosta. En innostunut kansanruoasta, vaan halusin kokata lihavartaita. Myönnän, se oli erehdys, sillä palat jäivät raaoiksi ja pelkäsin, että vieraani tukehtuu. Monika hermostui ja antoi ymmärtää, että saan lähteä.

Lähdin suosiolla, sillä matka ei täyttänyt odotuksia. En enää ikinä osallistu tuotantoon, jossa rahaa säästellään ja kokin toiveita ei kunnioiteta. Yritän unohtaa ja tarjoan maikkarille jotain hohdokasta. Mitä se on, en vielä tiedä, mutta vannon, että nousen tästäkin suosta.