JÄRKYTYS
Monika ja Ken lähtivät seuraavana aamuna hakemaan pakulla Robertia sairaalasta. Vakavailmeinen lääkäri tuli paikalle ja sanoi, että hänellä oli todettu vakava aivotärähdys.
– Pidämme potilaan täällä edelleen, mutta on parasta, että hän palaa Suomeen. Työntekoa ei ole mahdollista jatkaa, lääkäri sanoi.
– Meillä on kuvausmatka kesken. Emme tule toimeen ilman tuottajaa, Monika parahti.
– Kuulkaa neiti, terveys on etusijalla. Potilaan pitää levätä, eikä häntä saa rasittaa työhuolilla. Kuulin, että hänellä on matkavakuutus. Se korvaa lennon Suomeen ja hoidon siellä.
Robert kohottautui istumaan. – Pärjäätte kyllä, Quu hoitaa ammattitaitoisesti haastattelut ja kuvauskohteet on sovittu. Ainoa huoli on, ettei ole kokkia, joka voi valmistaa omat versiot paikallisista aineksista.
– Quu ei todellakaan ole kokki. Mietin, jos saisimme jonkun tilallesi, Ken ehdotti.
– Puhut vähän, mutta asiaa, mietin itse samaa. Olen kuullut, että Quun siskon mies Reino on luova ja kekseliäs kokki. Ihastuin hänen lastenruokakirjaansa, Robert sanoi.
– Hyvä ehdotus, mutta en tiedä, miten hän pääsee tulemaan. Quu on kertonut, että Reino pyörittää kahvilaa Hämeenlinnassa. Se taitaa tosin olla nyt syyskauden tauolla, Monika puuttui puheeseen.
– Ottakaa puhelu, rauhoittuisin, jos asia järjestyy. Lääkäri on luvannut, että voin lentää parin päivän kuluttua Suomeen, jos tilanne pysyy vakaana, Robert sanoi.
ASIOILLA ON TAPANA JÄRJESTYÄ
Quu halasi Reinoa lämpimästi, kun tämä saapui talvitakki yllään Nizzan lentokentälle.
– Olipa yllätys. Olin aluksi sitä mieltä, etten voi jättää Tähteä ja pikkutyttöjä, mutta Ellinoora tuli kuin pelastava enkeli apuun. Hän sai vihdoin järjestettyä paperit kuntoon ja pääsi palaamaan Patrikin tuhkauurnan kanssa Suomeen. Vietimme hiljaisen hetken perhepiirissä, kun uurna laskettiin.
Ellinoora muutti aluksi meille, mutta hän suunnittelee vuokraavansa asunnon Maman läheltä. Avaamme kahvilan vasta vuoden vaihteen jälkeen, joten tämä oli sopiva hetki irtiotolle. Tähti ja Elli hoitavat yhdessä Annukkaa ja Ulpukkaa. Ellinoora sanoi, että se on parasta lääkettä suruun. Tytöt ovat jo päiväkodissa, mutta iltaisin ja viikonloppuisin riittää puuhaa, Reino kertoi vuolaasti.
– Ihana kun olet täällä. Talvitakki on liikaa, kuten huomaat, lämmintä on vielä lähes 20 astetta, Quu sanoi.
– Majoitutaan hotelliin. Jatkamme huomenna matkaa Rhonen laaksoa ylöspäin. Seuraava kuvauskohde on Avignonissa, Ken kertoi.
– Minulle sopii kaikki. Luin lentokoneessa pikaisesti kuvaussuunnitelman ja olen seurannut Makupaloja-blogia. Olen aika innoissani, Reino vakuutti.
AVIGNON
Kuvausryhmä kierteli paavin palatsissa. Sen suuret ja kolkot huoneet olivat luotaan työntävän näköisiä.
– Haluan ulos auringonpaisteeseen, Quu henkäisi kierroksen jälkeen.
– Mietin kokkaavani jotain perin ranskalaista. Mitä tuumaatte pitkään haudutetusta sipulikeitosta? Reino kysyi, kun he palasivat hotellille.
– Ota pakun keittiö haltuusi. Jos haluat, voit käydä Sepon kanssa ostoksilla. Jos minulta kysytään, niin jälkiruokakin kelpaisi, Monika hymyili.
– Otan haasteen vastaan. Tosin tilat ovat rajalliset. Sopiiko, että poikkeamme matkalla leivoskaupassa?
– Totta kai. Minä vastaan nyt budjetista, mutta leivoksiin meillä on aina varaa, Monika lupasi.
Reino keitteli sipuleita vahvassa lihaliemessä ja laittoi mausteeksi yrttikimpun.
– Saadaan helposti paljon makua. Otan nipun pois loppuvaiheessa, hän kertoi kameralle.
Seppo sijoitti kevyen retkipöydän pakun viereen ja peitti sen punavalkoruutuisella liinalla. Quun kirsikanpunainen mekko sointui värimaailmaan. Kun Reino kantoi höyryävän sipulikeiton tarjolle, Quu hymyili kameralle ja kertoi, että matkasuunnitelmiin oli tullut muutos.
– Hyvät katsojat, muistatte varmaan taitavan Reinon, joka tuli taannoin kokkikisassa kolmanneksi. Reino ja hänen puolisonsa Tähti perustivat kahvilan Hämeenlinnaan. Siitä tuli nopeasti suosittu, mutta tällä hetkellä on syystauko. Se oli meidän onnemme, sillä vakituinen kokkimme Robert joutui yllättäen lähtemään ja saimme Reinon iloksemme hänen tilalleen.
– Kiitos Quu, pitemmittä puheitta, eiköhän maisteta varovasti, Reino kumarsi.
Keitto oli tulikuumaa. Sen pinnalla oli paahdettuja leipäviipaleita ja koristeena runsaasti persiljaa.
– Lämmittää ihanasti näin viileänä iltana, Quu sanoi.
– Annos on yksinkertainen, mutta täynnä makua. Haudutin sipuleita useita tunteja. Voitte kuvitella, millainen tuoksu pakettiautossa on, sillä lisäsin liemeen myös kourallisen valkosipulinkynsiä, Reino kertoi.
– Hämmästelinkin, mikä tämä tuttu aromi on. Tänään kukaan ei pussaile, sillä kuvausryhmämme odottaa malttamattomana pääsevänsä maistelemaan, Quu päätti juonnon.
– Älä lopeta, tarjolla on vielä vadillinen leivoksia, Reino hymyili ja toi pöytään herkkuannoksen.
– Totta, miten voin unohtaa. Kerro, mitä on tarjolla.
– Taisitte jo kerran maistaa éclaireja, mutta niitä ei voi olla liikaa. Tarjolla on myös herkullisista kirsikkapiirasta ja tietenkin suklaamoussea mintunlehtien kera. Keitin pannullisen espressoa, jotta nautinto on täydellinen, Reino esitteli.
– Malja Reinolle, olit loistava! Keitto ja varsinkin leivokset olivat herkullista, Monika hihkui.
– Koska seuraava kohteemme on Wien, lupaan leipoa apfelstrudelia runsaan voin, kanelin ja rusinoiden kera, Reino hymyili.
– Entä wienerschnitzelit? Quu kysyi.
– Totta kai. Hakkaan pihvit ohuiksi, leivitän kevyesti ja paistan kullanruskeiksi. Päälle tulee anjovista ja sitruunaviipale, homma hanskassa. Unkarin puolella saatte savupaprikan makuista gulassia ja täytettyjä paprikoita, Reino kaavaili.
– Makumatka parhaimmillaan, Quu huokasi. Hän oli onnellinen, että turvallinen Reino oli mukana.
QUUN VIESTI SISARILLE
Tervehdys Wienistä. Olen onnekas, kun Reino on tukena. Robertin kanssa meni välillä hyvin, välillä huonosti, sillä hän oli arvaamaton. Minulla on nyt turvallinen olo ja työnteko tuntuu mahtavalta. Reinolla on ideoita enemmän kuin ennakkosuunnitelmiin on kirjattu. Hän istuu iltakaudet Monikan kanssa pohtimassa, mihin tiukka budjetti riittää. Harmittaa taas kerran, kun maailman parhaat herkut ovat käden ulottuvilla, mutta meillä ei ole varaa kokata kuin perusaineksia. Se koettelee, mutta Reino on kekseliäs.
Hän yllätti meidät kaikki valmistamalla libtaueria. Kukaan ei tiennyt, mistä se oli. Kyseessä oli leivän päälle levitettävä tahna, jossa oli vahvaa paprikajauhetta, maitorahkaa ja tuorejuustoa sekä sipulisilppua ja mausteita. Monika ihastui ja kirjoitti reseptin välittömästi blogiin.
Kävimme Unkarin pustalla ja näimme upean hevosshown. Ei haitannut, että se oli turistiesitys. Kuvasimme Egerin viinikellareissa ja vietimme pari päivää Budapestissa. Reino kokkasi lupauksensa mukaan gulassia, jossa oli turhan vahva riistanmaku. Pidin enemmän uunissa haudutetuista täytetyistä paprikoista ja tomaateista. Jälkiruoat olivat nekin turhan raskaita. Leivonnaisissa oli paljon voita, rahkaa ja rusinoita.
Suuntaamme Lausanneen, jossa tapaamme suomalaisia kokkeja. Heidän bravuurinsa on juustofondue. Reino miettii, mitä kokkaa siellä. Ehdotin lampaankyljyksiä ja hän lupasi harkita. Seuratkaa Makupalat-blogia, siellä on runsaasti kuvia retkeltämme. Herkullisin terveisin Quu
REINON VIESTI TÄHDELLE
Hei kulta. Minulla on ikävä sinua, mutta yritän kestää. Mitä tyttösille ja Ellinooralle kuuluu? Vakavasti puhuen, kuvausryhmä on ottanut minut hienosti vastaan ja yritän kaikkeni, jotta kokkaus onnistuu. Pakettiauton minikeittiö on kaamean pieni, mutta toimiva, jos suunnittelee annokset tarkkaan. Keittolevyjä on vain kaksi ja uuni ei ole kovinkaan tehokas. Grillaan mieluummin pihalla, mutta säät ovat viilentyneet ja sadettakin on luvassa.
Quu on loistava juontaja ja Monika pitää tiukasti langat käsissä. Neuvottelen hänen kanssaan ruokalistoista ja järjestäjä Seppo seuraa tarjouksia. Kuvaaja tekee taikoja, sillä hän on tarkka annosten esteettisyydestä. Työnjako on joustava ja se helpottaa suunnittelua. Voi hyvin ja kirjoita kuulumisia. Voi olla, että vuoristossa nettiyhteydet pätkivät. Älä huolestu, jos et kuule vähään aikaan minusta mitään. Quu lähettää terveisiä ja lupaa pitää minusta huolta. Taitaa olla päinvastoin, mutta en kerro hänelle. Ilmassa on selvästi matkaväsymystä, mutta sinnittelemme loppuun asti. Palaamme hyvissä ajoin ennen joulua. Suukot tytöille ja halaukset sinulle ja Ellinooralle, sinun Reino
YÖ BUNKKERISSA
– Järkyttävä tuuli, hyvä kun auto pysyy tiellä, Monika valitti. Hän istui auton etupenkillä Kenin vieressä ja tarkkaili navigaattoria.  Matka oli edennyt vuoristoon Sveitsin ja Saksan rajalle. – Ehditään yöksi vuoristokylään. Siellä on vain yksi hotelli. Yritin soittaa, mutta kukaan ei vastannut.
– Ajetaan pihaan ja kolkutellaan, Seppo ehdotti.
Hotelli oli pimeä. Ovella oli saksankielinen lappu, jossa luki, että se oli suljettu remontin vuoksi. Alla oli puhelinnumero.
– Osaako kukaan saksaa? Monika kysyi.
– Voin yrittää, luin koulussa pitkän saksan, mutta olin toivottoman huono, Reino sanoi ja otti kännykän esiin.
Puhelin hälytti pitkään. Lopulta römeä miesääni vastasi ja kysyi, mikä hätänä.
– Etsitään yösijaa, meitä on viisi, Reino vastasi. Hän oli miettinyt lauseet valmiiksi.
– Kylässä ei ole muuta hotellia, mutta jos teille kelpaa väestösuoja, voin tulla avaamaan oven, olen huoltomies, hän vastasi.
– Kelpaa, emme todellakaan halua yöpyä teltassa.
– Ajakaa toriaukiolle, olen siellä viidessä minuutissa, mies lupasi.
– Bunkkerissa on majoitustilaa koko komppanialle, mutta ei se mitään luksusta ole, saatte yöpyä ilmaiseksi, hän selitti ja avasi painavan oven.
Monikan silmät välähtivät. Hän laski nopeasti, miten paljon rahaa säästyisi seuraavaan kokkaukseen.
Quu katseli ympärilleen. Tila oli valtava. Rautaisia kerrossänkyjä oli satoja, mutta sisällä oli hämärää ja halli oli hyytävän kylmä.
– Tuon lämmittimen. Voitte valita vapaasti nukkumapaikat. Huopia riittää ja tuolla perällä on wc. Sähkötkin näyttävät toimivan, huoltomies sanoi ja sytytti loisteputket.
– Kiitos, pärjäämme kyllä, Monika sanoi, vaikka hän epäili, saisiko kukaan nukuttua kylmässä.
– Lukitsen oven yöksi ja avaan sen aamuseitsemältä, saatte nukkua turvassa, mies sanoi tuodessaan pienen lämpöpatterin.
Monika pinosi huovat sen viereen. Seppo oli käynyt hakemassa autosta eväskorin. Hän arveli, että kylmä iltapala maistuisi lämmittävän tumman rommin kanssa. Ken otti kameran varmuuden vuoksi sisälle.
– Että tällainen yö, Monika hihitti lähes hysteerisenä ja näppäili kännykkäkuvia. – En päivitä näitä blogiin, mutta lähetän Robertille tervehdyksen, hän sanoi.
– Oletko kuullut, miten hän voi? Quu kysyi.
– Jo paremmin, mutta lääkärit suosittelevat muutaman kuukauden lepoa. Vaikuttaa siltä, että jään tämän keikan jälkeen työttömiksi, hän sanoi alakuloisena.
– Aina löytyy jotain uutta, Quu yritti lohduttaa.
– Ala on vaikea. Robertin tuotantofirma on ollut pelastus. Minulla ei ole muodollista koulutusta, joten työnhaku on vaikeaa. Ken ja Seppo ovat ammattilaisia, heille löytyy aina töitä.
–  Voin puhua puolestasi Jaskalle, Quu lupasi, sillä hän ihaili Monikan tehokkuutta.
– Eiköhän yritetä nukkua, Reino sanoi, kun Sepon tarjoamat kylmät lihapasteijat ja rommi oli nautittu.
Monika ja Ken ahtautuivat kerrossängyn alapetille ja Seppo kiipesi heidän yläpuolelleen. Reino valtasi vastapäisen sängyn ylävuoteen ja Quu kietoi kaksi huopaa ylleen alavuoteella. Kaikki menivät nukkumaan täysissä pukeissa. Kukaan ei vaivautunut harjaamaan hampaita, sillä wc:n lavuaarin vesi oli epäilyttävän ruskeaa.
Bunkkerissa ei ollut ikkunoita, joten aamu tuli yllättäen. Quu oli valvonut pitkään, mutta vaipui aamuyön tunteina uneen. Kun huoltomies avasi oven, kaikki havahtuivat.
– Herätys, toin teille termospullossa aamukahvit ja vaimon leipomia sämpylöitä, mies sanoi.
– Ihanaa, miten voimme kiittää, Reino sanoi.
– Ei tässä mitään, mukava, kun voin auttaa, mies nosti lierihattua ja nauroi makeasti. – Tässä on kylänväelle kerrottavaa. Saamme harvoin turisteja vieraiksi.
