Tarinan taustaa: Kertomuksen päähenkilö on Quu, joka toimii television kulttuurimakasiinin juontajana. Hän lähtee kuvausmatkalle Euroopaan. Työryhmään kuuluu tuottaja Robert, toimittaja Monika, kuvaaja ja editoija Ken sekä järjestäjä Seppo. Matka tehdään pakettiautolla, jossa on makuutilat kahdelle, säilytyspaikat kuvauskalustolle ja toimiva edityksikkö. Reitti suuntautuu Välimerelle ja matkan aikana on tarkoitus kuvata paikallista ruokakulttuuria. Quun pahin kilpailija on Meriitta, joka putkahtaa paikalle, kun häntä vähiten osataan odottaa.
MATKASUUNNITELMIA
Quu kurkisti valkoisen pakun sisätiloihin. Rekisterinumero ROB-1 huvitti. Istumapaikkoja oli viidelle. Takaosassa oli pieni keittiö ja wc, levitettävä sohva sekä hyvin varustettu edityksikkö. Kameralle ja mikrofoneille oli rakennettu tukeva säilytyskotelo.
– Tämä on Kenin ja minun työhuoneeni, Monika esitteli. – Editoimme päivän aikana kuvatun materiaalin saman tien. Se toimii parhaiten, kun kaikki on tuoreessa muistissa.
– Kuulostaa tarkkaan mietityltä, Quu vastasi.
– Työryhmä on pieni ja tehokas. Olisin halunnut kuvaussihteerin mukaan, mutta budjetti on tiukka. Miehet ajavat vuorotellen. Yövymme hotelleissa, mutta jos on pakko, kolme mahtuu nukkumaan autossa ja otamme mukaan tilavan teltan. Ei voi koskaan tietää, jos ajomatkat venyvät myöhään ja on pakko levätä hetki.
– Pakkaan makuupussin mukaan, Quu lupasi. Hän oli jo valmiiksi innoissaan tulevasta seikkailusta.
– Lähtö on viikon kuluttua. Ajamme pakun rahtilaivaan. Pääsemme kätevästi Saksan puolelle ja jatkamme matkaa Alankomaihin, tuottaja Robert kertoi.
– Luin alustavan matkasuunnitelman. Sieltä Ranskan kautta Espanjaan ja Portugaliin, Quu jatkoi.
– Pysähdymme tapaamaan suomalaisia kokkeja. Maistamme Amsterdamissa Rijsttaffelia, Brysselissä simpukoita ja pintahiivaolutta, Ranskassa rapeita patonkeja, Espanjassa mereneläviä ja Lissabonissa vaniljaleivoksia, Monika luetteli.
– Kuulostaa herkulliselta, Quu hymyili ja kertoi, että hänellä oli tuttavia Fuengirolassa.
– Siellä on paljon suomalaisia. Pysähdymme pariksi päiväksi. Olen ottanut selvää, että Suomi-Centerissä järjestetään suomalaisten ruokien maisteluviikot, Robert kertoi.
– Entä paluumatka? Quu kysyi.
– Miltä kuulostaa bouillabesse Ranskan Rivieralla, apfelstrudelia Wienissä, gulassi Unkarissa, juustofondue Sveitsissä ja khinkalit Georgiassa?
– Olen ihastuksesta sanaton, Quu hymyili.
– Olemme valmiit improvisoimaan matkan varrella. Lastaamme autoon grillin, retkipöydän ja pinottavia jakkaroita. Kokkaan leiripaikoilla, Robert kertoi selvästi ylpeänä suunnitelmasta.
– Hienoa, pakkaan retkivarusteet, Quu sanoi.
– Pakkaa myös näyttäviä esiintymisasuja, edustat ohjelmassa naiskauneutta, Robert kehotti ja iski silmää.
Quu mietti kotiin päästyään, mitä mies tarkoitti. Ei kai hän voinut esiintyä leirintäalueilla iltapuvussa. Yksinkertaiset trikooasut tuntuivat hyvältä ratkaisulta, varsinkin, kun niitä ei tarvinnut silittää. Quu pakkasi matkalaukkuun pinon värikkäitä huiveja, joilla asuja voi piristää.
RAHTILAIVALLA SAKSAAN
– Mieletön illallinen. Kokonaisina keitettyjä jokirapuja, graavia lohta, sipulia, smetanaa ja muikunmätiä, voita tihkuvia perunoita, jälkiruoaksi räiskäleitä suoraan pannulta, tuoreita mansikoita ja kermavaahtoa, Quu huokasi maatessaan saunan lauteilla.
– Laivalla ei todellakaan ole muuta tekemistä, kuin syödä hyvin ja nauttia löylyistä, Monika vahvisti.
– Ollaan aamulla perillä. Onneksi merellä ei ole tuullut kovaa, Quu sanoi ja heitti toisen kauhallisen vettä kiukaalle.
– Hei, minulle riittää, Monika sanoi ja pakeni pesuhuoneen puolelle.
– Kerro vähän taustastasi, Quu pyysi, kun he istuivat saunatakit yllään pukuhuoneessa. Jääkaapista oli löytynyt kylmiä oluttölkkejä.
– Tavallinen tarina. Olen pohjoisesta kotoisin ja kirjoittelin artikkeleja paikallislehteen ylioppilaaksi päästyäni. Tapasin Kenin jutuntekomatkalla. Ihastuimme, rakastuimme ja muutimme yhteen. En tiedä, miten vakavaa tämä on, mutta viihdymme. Ken ei paljon puhele, mutta hän on erinomainen kuvaaja, äänittäjä ja editoija.
– Mikä sinun roolisi tässä tuotannossa on?
– Hoidan tiedotusta ja selvitän haastateltavien taustoja. Päivitän tuotantoyhtiön nettisivuja ja kirjoitan someen matkakertomusta otsikolla Makupaloja. Teen myös tarvittavia varauksia ja osallistun juttujen koostamiseen. Ken sanoo, että kahdestaan se on mukavampaa, Monika nauroi.
– Kuulostaa monipuoliselta. Entä Seppo? Hän hankkii tarvikkeita, mitä muuta?
– Seppo on taikuri, joka saa kaiken toimimaan. Hän oli mukana jo edellisellä kuvausmatkalla ja tekee myös lavastushommia. Kun Rob kertoo, millainen visio hänellä on, Seppo toteuttaa sen.
– Millainen Robert on? Hän vaikuttaa aika itsetietoiselta.
– Rob tietää, mitä tahtoo. Hänellä on mahtava verkosto ja hän on suunnitellut etukäteen kuvauskohteet. Meidän tehtävämme on taltioida haastattelut ja luoda näyttävä ympäristö kokkaukselle.
– En vieläkään ymmärrä, mihin minua tarvitaan, Quu ihmetteli.
– Etkö? Sehän on itsestään selvää. Vaikka Robert on mukiinmenevän näköinen, hän tarvitsee kauniin naisen rinnalleen. Saat jutella suomalaisten kanssa. Tärkeintä on, että maistelet ja kehut Robertin kokkauksia. Toivottavasti sinulla on mittava vaatevarasto ja runsaasti meikkejä matkassa, Monika nauroi.
– Aina sen verran, että hurmaan kenet vain, Quu vastasi, vaikka häntä epäilytti oma roolinsa. Tuntui ylimitoitetulta olla vain hyvän näköinen ja hyvin palkattu seuralainen.
Pukuhuoneen ovelta kuului kopinaa. Robert, Ken ja Seppo tulivat porukalla.
– Miesten vuoro, Robert sanoi ja riisuutui muitta mutkitta. Quu ja Monika ehtivät hädin tuskin alta pois.
– Olipa heillä vauhti päällä. Robilla taisi olla viskipullo mukana, Monika huomasi. – Tuletko vielä baarin puolelle vai haluatko jo vetäytyä?
– Päivä on ollut pitkä. Menen hyttiin, tavataan aamiaisella, Quu sanoi helpottuneena. Hän arveli ehtivänsä viettää yllin kyllin aikaa työryhmän kanssa.
Robert heitti reilulla kädellä vettä kiukaalle ja ähkäisi tyytyväisenä. Hän kaatoi viskiryypyt seuralaisille.
– Minä ajan huomenna, mutta voin ottaa yhden, Ken totesi.
– Me ryypätään Sepon kanssa sinunkin edestäsi, Robert sanoi ja läimäytti Seppoa olalle.
– Minäkin otan varovasti, tämä sanoi vaivautuneena.
– Hei, matka on alkanut hienosti ja meillä on upeat donnat mukana. No, Monika taitaa olla Ken sinun heiniäsi, mutta Quu on vapaa. Varmistin, ettei hänellä ole ukkoa ja lapsia kotona odottamassa, Robert uhosi.
– Ota rauhallisesti. Et saa pelottaa häntä heti alkumatkasta. Meillä on pitkä keikka edessä, Seppo varoitti.
– En tietenkään, mutta veikkaan, ettei hän voi vastustaa charmiani.
– Quu on ammattitaitoinen esiintyjä. Ihailin hänen neuvokkuuttaan kokkikisan aikana. Hän ei hätkähtänyt, vaikka ohjelma muuttui lennossa, Seppo kertoi.
– En minä mitään amatöörejä olisikaan huolinut mukaan. Hei pojat, otetaan toisellekin jalalle!
QUUN VIESTI SISARELLEEN TÄHDELLE
Tervehdys Amsterdamista. Laivamatka meni hienosti, meri käyttäytyi siivosti. Ajoimme päivän aikana Saksan läpi Hollantiin. Harmi, kun tulppaanipellot eivät enää kukkineet. Maisema on syksyinen, mutta talvesta ei ole vielä tietoakaan. Aloitimme eilen kuvaukset. Tapasimme nuoria lahjakkaita suomalaisia, jotka ovat perustaneet luomuravintolan. Sen erikoisuus oli indonesialainen Rijsttaffel pöytä, josta löytyi ihastuttavia pieniä hyvin maustettuja riisiannoksia.
Jatkoimme matkaa kaupungin ulkopuolelle leirintäalueelle. Robert kokkasi pakettiautomme minikeittiössä padallisen riisiä, jonka hän maustoi reippaasti valmiilla kastikkeella. Minusta se ei ollut oikeaoppinen, mutta pidin suuni kiinni. Monika otti valokuvia ja päivitti ne Instagramiin.
Matka jatkuu kohti Ranskaa. Ensimmäinen pysähdyspaikka on Lille, jossa tapaamme seuraavat haastateltavat. Heillä on kellariravintola, jossa saa Robertin mukaan maan parasta jänispataa. Sen vieressä on kahvila, joka on erikoistunut täytettyihin patonkeihin ja eclaireihin. Luvassa on siis suolaista ja makeaa.
Terveisin, Quu pakumatkalainen
FUENGIROLA
Quu ilahtui huomatessaan, että Monika oli varannut heille hotellin asemasta airbnb asunnon. Ken ja Monika majoittuivat kahden hengen huoneeseen, muut saivat oman makuuhuoneen. Niiden lisäksi vanhanaikaiseen huoneistoon kuului tilava, joskin viileä oleskeluhuone, jossa oli pitkä ruokapöytä, pieni keittiö sekä kolme kylpyhuonetta ja parveke. Näköala oli vieressä sijaitsevalle toriaukiolle. Rannalle oli viiden minuutin kävelymatka.
Seppo oli kattanut ruokapöydälle rapeakuorista maalaisleipää, proscuittoa, erilaisia juustoja, viinirypäleitä ja punaviiniä.
– Salut, tervetuloa meille Espanjaan, Robert kohotti lasia. – Olemme edenneet hyvin ja olemme aikataulussa. Ajattelin, että otamme tämän viikon rennosti. Maisteluviikko Suomi-Centerissä alkaa huomenna. Käyn päivällä Monikan kanssa katsastamassa paikat ja sovimme haastattelut. Aloitamme kuvaukset vasta ylihuomenna, joten te muut saatte vapaapäivän. Eiköhän oteta sen kunniaksi.
Kaikki taputtivat käsiä. Yllättävä vapaapäivä tuntui hyvältä. Ajomatkat olivat olleet pitkiä ja yöunet olivat jääneet vähäisiksi.
Quu hyräili seuraavana aamuna tultuaan suihkusta. Hän oli pyörittänyt edellisenä iltana pesukonetta ja oli tyytyväinen, kun sai mekot kuivumaan parvekkeelle.
Quu lähti kävelylle ja päätti poiketa Suomi-Centeriin, vaikka Robert ei ollut kutsunut häntä mukaan.
Sisään astuttuaan Quu kauhuistui ja perääntyi nopeasti. Hän tunnisti työpöydän takana kokkaavan Meriitan. Robert ja Monika keskustelivat innokkaasti hänen kanssaan.
Ei voi olla totta, en pääse tuosta noita-akasta ikinä eroon, Quu kirosi. Hän istahti lähimpään katukahvilaan ja tilasi lasillisen valkoviiniä. Se rauhoitti hetkeksi. Hänen päässään kehkeytyi ratkaisu, millä selvitä kiusallisesta tapaamisesta.
– Huomisen aikataulu on sovittu. Tapaamme suomalaisia kokkeja iltapäivällä. Quu, näyttävä mekko ja korkokengät kiitos, Robert ohjeisti illalla.
– Minulla on vähän huono olo, en tiedä söinkö jotain sopimatonta, Quu valitti ja sanoi menevänsä aikaisin nukkumaan.
– Toivottavasti voit aamulla paremmin, Robert kuittasi.
Quu ilmoitti aamulla, ettei pysty osallistumaan, sillä hänellä on paha ripuli. Monika katsoi häntä ihmeissään.
– Mistä sinä sellaisen hankit?
– En tiedä, vatsassa kiersi jo illalla ja oksensin yöllä, Quu valehteli silmät kirkkaina.
– Pysy petissä, Seppo voi taikoa jostain keltaista Jaffaa, toivottavasti tauti ei tartu, Robert sanoi. – Pärjätään kyllä ilman sinua. Tämä Meriitta on sukkelasanainen ja näyttävä esiintyjä.
Quu katseli ikkunan raosta, kun Ken käynnisti pakun. Hän oli niin helpottunut, että oli päässyt livistämään epätoivotusta tapaamisesta, että nautti kahvin sijasta lasillisen jääkaapista löytämäänsä sangriaa. Hän ei tohtinut lähteä ulos, ettei vahingossakaan törmäsi seuralaisiinsa.
Nämä palasivat vasta illalla ja kertoivat vuolaasti upeasta päivästä. Kukaan ei huomannut kysyä Quun vointia.
– Siellä oli paljon suomalaisia. Saimme hyvän yleiskatsauksen, miten he viettävät täällä Espanjassa aikansa. Kuvasimme erilaisia työnäytöksiä ja maistelimme kaikkea ahkerasti, Monika kertoi.
– Mitä Meriitta kokkasi? Quu kysyi.
– Hän oli tehnyt etukäteen pieniä graavisiikaleipiä ja kylmäsavuporotäytteisiä tuulihattuja. Ne olivat mielettömän hyviä koskenkorvasnapsien kera, Robert hehkutti.
– Voin kuvitella. Entä jatkossa, maistelut jatkuvat koko viikon?
– Saimme tarpeeksi materiaalia. Kuvasimme myös keittokirjoja. Meriitalla oli ylellisen oloinen teos ”Ei samppanjaa tosikoille”, jota hän esitteli auliisti. Löysimme toisenkin mielenkiintoisen kirjan, jolla oli vekkuli nimi ”Porkkanan parahdus”. Se oli lapsiperheiden suosikki, Monika kehui.
– Tuttu tapaus, kuvitus on sisareni Tähden ja teksti hänen miehensä Reinon, Quu naurahti.
– Sinulla tuntuu olevan lahjakkaita sukulaisia. Kerroit, että sisaresi Ellinoora asuu täällä, Robert kommentoi.
– Kyllä vain, kävin itse asiassa häntä tapaamassa heti saavuttuamme. Hän on tällä hetkellä tuore leski, sillä hänen miehensä Patrik kuoli hiljattain.
– Miten surullista, tunsin Patrikin hänen elokuva-ajoiltaan, Robert sanoi. – Mutta asiaan. Ken ja Monika saavat huomenna editoida tänään kuvatun materiaalin. Voit Quu mennä seuraamaan, niin olet ajan tasalla. Minä lähden Sepon kanssa tutkimaan seuraavaa kuvauskohdetta, Robert sanoi palaverin päätteeksi.
YÖ VUORISTOSSA
Välimeri välkkyi horisontissa, kun Robertin ajama paku kiipesi ylös vuorenrinnettä. He pitivät lounastauon Mijaksen valkoisessa kylässä. Ken otti kameran käsivaralle ja kuvasi kapeita katuja ja näkymiä alas Fuengirolan suuntaan. Sade alkoi iltapäivällä.
– Jatketaan matkaa, katsoin kartasta, että ehdimme ennen pimeän tuloa leirintäalueelle, Robert ehdotti.
Ken asettui rattiin ja vihelteli epävireisesti. Quuta pelotti, sillä serpentiinitie oli kapea ja näkyvyys sateen yltyessä miltei olematon. Olo helpottui, kun leirintäalueen viitta ilmestyi yllättäen näkyviin. Ken oli ajaa ohi ja joutui jarruttamaan rajusti. Ikävä yllätys oli, ettei yhtään mökkiä ollut vapaana. Auto- ja telttapaikka sen sijaan järjestyi.
– Taitaa tulla kurja yö. Onneksi viskiä riittää, Robert sanoi.
– Sopiiko, että minä ja Ken nukumme auton kapealla sohvalla. Quu voi majoittua takapenkeille ja te miehet saatte luvan mennä telttaan, Monika ehdotti.
– Ehei, eiköhän me Quun kanssa vallata teltta. Seppo saa nukkua kanssanne autossa, Robert määräsi ja kaatoi tukevan viskipaukun lasiinsa.
Quun ei auttanut muu, kuin ottaa makuupussi esiin. Ilta oli viileä ja hän hytisi ajatellessaan kylmää yötä teltassa. Hän vaihtoi nopeasti ylleen lämpimän oloasun. Seppo ja Ken saivat hetkessä teltan pystyyn.
– Tässä teille retkipatjat, enempää luksusta ei löydy, Seppo sanoi ja rullasi ohuet alustat teltan pohjalle.
Quu kieltäytyi Robertin tarjoamasta viskistä ja ilmoitti vetäytyvänsä.
– Tulen kohta perässä, Robert sanoi ja kaatoi itselleen lisää.
Quu yritti löytää hyvää asentoa, mutta patja tuntui kovalta ja teltan pohja oli ikävästi vinossa. Häntä kadutti, ettei ollut ottanut tarjottua juomaa. Se olisi voinut auttaa uneen.
Hän havahtui puolen yön jälkeen, kun Robert kömpi viereen. Tämä oli tukevasti humalassa ja lemmenkipeä.
– Anna minun lämmittää sinua äläkä pihtaa, tämä kinusi ja yritti tunkea itsensä Quun makuupussiin.
Quu kirkaisi. Hän ei todellakaan halunnut viinalta haisevaa miestä viereensä. Taskulampun valokeila ilmestyi kuin tyhjästä.
– Tarvitaanko täällä apua? Seppo kurkisti oviaukosta.
– Kyllä kiitos, tämä roikale yrittää lähennellä, Quu puuskahti ja ryömi ulos makuupussista.
– Selvä, ehkä hän tokenee, kun huomaa raavaan miehen vierellään, Seppo nauroi ja vaihtoi Quun kanssa paikkaa. Robert kuorsasi raskaasti. Seppo levitti makuupussin hänen ylleen.
Sade jatkui vielä aamulla. Monika oli keittänyt vahvaa kahvia ja tarjoili sen kanssa paksuja leivänsiivuja kinkun ja juuston kanssa. Robert oli kalpea eikä suostunut edes maistamaan. Quu oli salaa vahingoniloinen. Hän ei ollut varma, muistiko mies mitään yön tapahtumista. Hän oli nukkunut huonosti auton takapenkillä ja toivoi, että se oli viimeinen kerta.
Seppo kertoi, että teltta oli ruvennut aamuyöllä vuotamaan ja he olivat kastuneet. Makuupussit oli levitetty pakun kattoon ripustetulle narulle.
– Eiköhän lähdetä, Portugali kutsuu, Monika yritti piristää huonolla menestyksellä tunnelmaa.
QUUN PÄIVÄKIRJA
Pahus vieköön, tämäkin keikka näyttää epäonniselta. En olisi uskonut, että Robert on alkoholisti ja käy käsiksi. Onhan hän nauttinut iltaisin yömyssyjä ja tarjonnut muillekin, mutta en pitänyt sitä muuta kuin normaalina rentoutumisena. Sadeyönä hän oli kuitenkin kaameassa kunnossa. Pelastava ritari Seppo tuli onneksi avuksi. Hän kertoi, että oli valmistautunut, sillä Robert oli uhonnut, että kesyttää minut.
Mietin jo, että lähden kotiin, mutta mies oli seuraavana aamuna niin murtunut, etten tohtinut ottaa välikohtausta edes puheeksi. Kun Robert oli toipunut, hän pyysi anteeksi ja lupasi, että saisin olla jatkossa rauhassa. Hän kertoi, että ylilyöntejä oli sattunut ennenkin, sillä hänellä on omien sanojensa mukaan raskas vastuu kuvausmatkan onnistumisesta ja budjetin riittämisestä.
Rauhoituin ja lupasin hoitaa osuuteni, joka suoraan sanottuna on aika mitätön. Robert antaa minun osallistua haastatteluihin ja kokattujen annosten maisteluun, mutta ei hän oikeasti tarvitse minua muuta kuin koristeeksi. En ymmärtänyt sitä suostuessani matkaan. Monika rauhoittelee ja sanoo, että minun pitää nauttia hyvästä ruoasta ja hyvästä seurasta. Yritän. En aio kertoa sisarille, miten turhautunut olen. Kokemus tämäkin.
