Munakoison kuvottavuus valahdutti Filipan olemuken
Jykevä pelästys kylmensi pohkeideni lihaksetÂ
Mielialojen tantereille joutuu hiventäkään arvaamatta Â
Kuin meren seitsemäs aalto
Ärjyntää munakoisolle
Ärjy munakoiso
Jyrisee tunteissani
Mieletön tunne kasvoilla, lähes muuta kuin ihmisyys
Munakoiso! Kuvottava munakoiso!
Tumma vuo pyyhki Filipan pehmeistä piirteistä kaiken hyväntuulisuudenÂ
Jähmetyin aivan pieneksi toviksi, kurkkuani pakotti, tuhannet tunteet leijuivat tilassa ja joku niistä kirkui – joku oli toiminnan ääni, joku kehotti apuun, toinen ratkaisemaan arkisesti tuntemattoman tummuuden, mikään ei sanonut että älä edes huomioi
Munakoisoa ei olTU paistettu kunnolla, sen kelmeä nahka oli nihkeää ja röpelöistä, sen sisus ruskehtavan öljypinnan alla haalean valkoista ja kivikovaaÂ
Jouduin kallelleni, päässä äänehdintää voimallisesti sikinsokin
Alpakkahaarukka kädessä jatkoi syömisen rataa kunnes tömähti lautaselle
Toimintaa äkkipäätä
Ratkoin kuumeisesti hermostollista tilannettaÂ
Piti tyynnytellä munakoisotragedioitunutta: vein lautaset nyrpeälle kokille, uusi paistoÂ
Mistä tämä muistuttaa, mihin voimiin jatkuvasti kytkeydymme
Valtavasti tapahtuu kun toisten sukuhistoria paiskautuu näyttämöille sellaisilla hetkillä jolloin joku meissä on toisin
Kun olemme auki menneestä tuntemattomasta jyräjävien asioiden äärillä
Heityimme uusiin uomiin
Â
Kiitos @Eira Mollberg, otsikon idea lainattu hänen romaanikäsikirjoituksestaan
