Ihmisillä on monelaisia kyvykkyyksiä vähemmän tai enemmän. Jotkut ovat niitä käsittämättömän lahjakkaita, ellei jopa neroja, jotka onnistuvat kaikessa mihin ryhtyvät.
Sitten olemme me kasin oppilaat. Mutta ihmeellistä kyllä, mekin pystymme joskus pieniin suurtekoihin, saamme asioita valmiiksi ja voimme onnitella itseämme. Jos emme anna periksi siinä, minkä olemme päättäneet.
Tänään sain kokea tuon onnistumisen hetken. Hihkaisenkin siis nyt ennen kuin jatkan: TÄNÄÄN SE ONNISTUI!
Tämän tarinan keskellä on kuvan pieni mollukka. Se on rakentamani, maailmoita syleilevän, tai vähintään aikuisten lukutaidon jälleen nousuun nostavan kirjallisuuspalvelun tärkein kuvalinkki.
Jos arvaat, mistä kirjoitan, ja menet nyt katsomaan sinne, et kuitenkaan löydä mollukkaa mistään.- Jaa miksi et?
Koska minä en anna sinun nähdä sitä.
Lue kirja -linkin takaa avautuisivat nimittäin kokonaiset kirjat luettavaksi. Voit lukea sieltä Miki Liukkosen Vierastilan tai Sirpa Kähkösen 36 uurnaa, mutta vain jos olet kulttuuritoimittaja tai kirjasomettaja, ja sittenkin vasta, kun olet hakenut ja saanut palveluun omat käyttäjätunnukset. Muussa tapauksessa sinun kannattaa mennä lähimpään kirjastoon tai kauppaan.
Tuota Lue kirja -mollukkaa etsiessä piilotellessa meni tässä muutama viikko, mutta tänään se – lopulta – näkyy ja ilmestyy juuri niin kuin haluan.
KIELESTÄ SEKAISIN
Tämä kirjoitus ja tarina on essee verkkosivujen ohjelmoinnista, johon suhtaudun lähes yhtä suurella intohimolla kuin rakkaussuhteeseen vaimooni tai suomen kielen ylipitkiin ja polveileviin lauseisiin. Ohjelmointi ertityisesti php-kielellä on aivan ekstaattisen hienoa kieltä – silloin kun kielen saa tottelemaan käskyjä.
Ensiksikin php on oikea pilkunviilaajan unelmakieli. Jos yksikin välimerkki puuttuu tai on väärässä paikassa, mikään ei toimi. Kustannustoimittajat, oikolukijat – pistäkääpä paremmaksi.
Toisekseen ohjelmoinnin maailma on reaalimaailman kompleksisuuteen kyllästyneelle yhtä suurta satumaata: Se perustuu ajatukseen siitä että jos jokin asia toteutuu, jokin toinen voi toteutua myös.
Ohjelmointi maailma ei tunne sanoja ”ehkä” tai ”mahdollisesti”. Se ei toivo mitään eikä se usko mitään. Sitä eivät ahdista asiat, joihin se ei voi vaikuttaa, koska se tietää voivansa vaikuttaa vain ”jos – niin” -lauseilla. Sille ei ole pelottavaa kuolemaa, koska se ei elä enempää kuin merkkijono voi elää.
Kerronkin siis nyt, kuinka sain Lue kirja -mollukan näkyviin juuri oikeaan aikaan oikeille ihmisille. Seuraavassa koodi on käännetty Suomen kielelle:
Ensiksi asetin ehdon, jossa tutkitaan, onko käyttäjä lukemassa palvelussa kirjaesittelyä. Tämä sulki pois muut osastot, kuten arvostelut, henkilöhaastattelut tai vaikkapa osaston, jossa on kolumneja.
Sitten tarkistin, onko käyttäjä kirjautunut sisään. Hän saattoi olla kirjautunut kustantajana, toimittajana tai kirjasomettanana, tai sitten hän on mikä lie lukija. Potkaisiin siis tässä kohtaa lukijat pois porukasta.
Sitten tutkin, onko Kirjasta julkaistu Kirjamaassa verkkokirja. En ollut saanut vielä joistakin uusimmista julkaisuista vielä verkkokirjaa. Niitä ”Lue kirja” -linkkejä oli siis vielä turha asettaa näkyviin.
JÄMÄHDYS
Mutta sitten jämähdin ainakin viikoksi kiinni päähänpinttymääni:
Minua riivasi pakkomielle, että haluan, että jokainen kustantaja näkee vain omat kirjansa, samalla kun toimittajat ja somettajat näkevät kaikki kirjat. Suomen kielellä tämä toiveeni oli helppo kirjoittaa ja meni jotenkin näin:
”Jos käyttäjä on kirjan kustantaja, hän näkee vain kirjat, joiden kustantajakenttään on merkitty hänen oma käyttäjätunnuksensa. Jos hän on toimittaja tai somettaja, hän näkee sen sijaan kaikkien kustantamoiden palveluun lähettämät verkkokirjat”
Edellisen jakson kirjoittaminen ohjelmointikielellä alkoi kuitenkin tuntua mahdottomalta. – Ja nyt siirrymme kaikkien kielitieteilijöiden hyvin tuntemaan asiaan, eli kielen kerroksellisuuteen:
Ohjelmointikieli, kuten luonnollinen kieli, kehittyy ja muuttuu sitä mukaa kun yhä uudet käyttäjät ryhtyvät puhumaan ja kirjoittamaan sitä. Samalla kieleen jää kuitenkin vanhoja kerroksia. Ulkona olevassa lumipyryssä ei kukaan enää lyki lylyllä vaan hiihtää suksilla, eikä kilpailijoille toivoteta enää onnea eli lykkyä pyttyyn. Nuo sanat ovat kuitenkin vieläkin mukana suomen kielessä.
PHP:hen perustuvassa WordPress -julkaisuohjelmassa vanhinta kielen osaa ovat palvelun käyttäjämääritykset. Vielä viisitoista vuotta sitten palvelussa oli vain ylläpitäjä, joka hallitsi sen, miten järjestelmä toimii, ja toimittaja, joka kirjoitti palvelun sisällöt. Useampaa käyttäjästatusta ei tarvittu.
Koska php on universaali, satojen tuhansien ohjelmoijien ja verkkosivujen käyttämä kieli, sen kieliopin perusteita ei voi muuttaa, vaan uudistukset pitää kirjoittaa vanhan kielen päälle. Tässä minulla tuli rima vastaan. Kipuilin monta viikkoa, osaanko kirjoittaa aivan hoopoja ehtolauseita, jotta saan Lue kirja -linkin ilmestymään kustantajille oikealla tavalla.
Tänä aamuna rohkaistuin. Päätin ohjelmoida lauseet, joka kuuluisivat suomeksi:
”Jos nykyinen käyttäjä ei voi muokata artikkeliin liittyviä metatietoja, mutta hän voi kuitenkin muokata artikkelia, hän on php-statukseltaan kirjoittaja. Jos tällöin hänen käyttäjätunnuksensa on sama kuin kustantaja -lisäkenttään annettu nimi, hän näkee Lue kirja -kuvalinkin.”
Kädet vapisten kirjoitin pätkän koodia ja tarkistin lopputuloksen kohta kohdalta niin sanottujen tarkistuslauseiden avulla. Ja. Askel askeleelta. Asia onnistui!
ENTÄ SIIS NYT?
Fiilistelin jonkin aikaa itsekseni lopputuloksesta työhuoneessani.
Kirjauduin toimittajan statuksella sisällä olevan ystäväni Anne Kilpi tunnuksilla sisään ja tarkistin, että hän pääsee lukemaan kaikkien kustantamoiden kirjoja.
Sitten kirjauduin sisään Siltala kustannuksen tunnuksilla ja tarkistin samaa asiaa. Sain Lue kirja -linkin näkyviin vain Sirpa Kähkösen ja Antti Hurskaisen teosten kohdalla.
Kävin avaamassa kirjat. Koetin tallentaa, kopioida tai jakaa niitä, mutta epäonnistuin, koska kirjan arvostelukappaleita ei tietenkään saa kukaan lukea kuin palvelimelta.
Sitten kävin fiilisteleämässä, mihin Wsoy:n tunnuksilla ja vaikkapa Anna-Riikka Carlson pääsisi – Vain Miki Liukkosen Vierastilaan, Jes!
Ja nyt, kaiken lopuksi, päätin kirjoittaa tämän päivityksen, ja jakaa sen Facebookkiin ja Instaan.
TOIVOTUKSENI KIELEN AMMATTILAISILLE
Mitä haluan siis tällä päivitykselläni?
Toivon, että teistä lukijoista jokainen saisi kokea jotakin samaa kuin minä tänä aamuna: Onnistumisen kokemuksen asiassa, joka on tuntunut aina aikaisemmin mahdottomalta. Kokemuksen siitä, että sinnikkyys palkitaan aina lopulta.
Kirjailijana, kustantajana, ja Kirjamaan tuottajana toivotan tätä tietenkin ensimmäiseksi kaikille uutta kirjaansa työstäville tavoitteellisille kirjoittajille ja kirjailijoille. – Mutta yhtä isosti toivon onnistumisia jokaiselle nörtille.
Emme voi antaa tekoälyn viedä meiltä sitä, mikä tekee meistä ihmisiä. Meidän kompuroivia lauseita – jotka oppivat lopulta kävelemään.
t. Pasi Luhtaniemi
