Novelli: repliikit ja toiminta paljastavat henkilöiden suhteen
– Kerran meinasin rakastua, sanoo mies ja hörppää mukistaan kunnon siivun. Mukin kyljessä lukee ISÄN MUKI. Mukuloitten imelä lahja edelliseltä joululta.
– Meinasin kerran, mies toistaa.
Hän latoo lautaselle pinoon vaimon valmiiksi voitelemat Karhulimpun siivut. Nostaa jokaisen siivun väliin vielä ylimääräiset palvikinkun viipaleet. Tasoittaa haarukalla voileipätornin siistiksi ja liu’uttaa sen pöytälaminaattia pitkin ihan mukinsa viereen.
– Kerran meinasin, niin.
Mies sovittelee päällimmäistä leipää hampaittensa väliin. Pysähtyy leipä suussa seuraamaan ikkunalaudalle hypähtänyttä talitinttiparia. Ulkona on pakkasta 14 astetta. Illaksi voi kiristyä.
Kinkku maistuu etäisesti kinkulta. Ennen kinkunsiivuissa oli läskiä, mutta liha ei ollut yhtä punaista kuin nykyisin. Miehen mieleen tulee jokin joulu lapsuudesta. Äiti oli nostanut uunista kinkun tiskipöydälle jäähtymään. Hän oli kurkkimassa joka suunnasta kymmenen kilon lihamöttiä. Kallisti päätään suunnitellessaan ruisjauhotaikanasta takkia lihan niskaan. Taikinan päälle ripoteltiin morttelissa hierottuja korppujauhoja hunnuksi. Myöhemmin kinkku napitettiin neilikoilla.
Mutta se runsasläskisen siansiivun haju! Radiosta tuli tarinaa pakkasista, tonttujen tallin ylisillä valvomisesta ja jostain pikkulinnuista, oliko varpusista. Vasta puolenpäivän rauhanjulistuksen jälkeen kinkkua sai maistaakseen.
Mies jatkaa limpun jauhamista. Hän lueskelee suurennuslasin läpi marketista ostetun Korpelan saunapalvin päällystekstejä. Runsaasti proteiinia. Natriumglutamaatiton. Mitähän sekin tarkoittaa? Gluteeniton ja laktoositon. Firma ottaa laatuvastuuta maailman parhaasta leikkelerasiasta. Lihapitoisuus 72 prosenttia. Sydänystävällistä. Se tieto virkistää miestä: sydänystävällistä.
– Niin, mitä siitä rakkaudesta? kysyy miehen nainen keittiön puolelta.
Naisella on kädessään leikkuuveitsi. Se välähtää, kun hän kääntyy miestä päin kuullakseen paremmin. Toisessa kädessä tassilla on valmiiksi siivutettuna puolikas Härkälän kurkkua. Uteliaisuus on naisen äänestä ja mielestä kauan sitten kuollut. Kunhan kyselee jotain sanoakseen. Korvan konstailu pakottaa väliin kumartelemaan miestä kohti. Radiokin kehotti aamulla kuuntelijoita arkiseen empatiaan.
– Saat tästä vielä vihannekset leipien päälle.
Nainen nostaa veitsen kärjellä kurkunviipaleet miehen lautaselle. Ottakoon siitä itse. Mies on jo äsähtämässä tutun aamumessun naisensa tuputtamista rehuista. Näkee sitten tämän ilmeen ja arvaa seuraavaksi tulevan muistutuksen viimeksi mitatuista kolesteroliarvoista.
– Silloin oli juhannus, mies viime hetkellä osaa lievittää.
Karhu musertuu miehen hampaisiin. Hampaat ovat kunnossa. Siitä pitää tytär huolen. Tytär on terveyskeskuksessa suuhygienistinä, yhtä sanovainen kuin äitinsä. Ja muijaväki yleensäkin.
– Tai jos ei juhannus, niin helluntaipyhät.
Mies yskähtelee saadakseen aamueineen  ruokatorvesta alas. Kurkkuun kurkku meinaa juuttua. Mies ryyppää pari nopeata suuntäyttä kylmennyttä kahvia, irvistää ja yskäisee.
– Me kyllä tavattiin Torpan uudenvuodentansseissa, nainen muistuttaa.
Hän huuhtaisee veitsen tiskipöydän kraanan alla. Työntäessään veistä tukkiin omalle paikalleen nainen naurahtaa. Mies katsoo naista, vaimoa, ja kihahtaa jotain tämän korviin kuulumatonta.
– Meinasin minä! mies inttää.
Samaan kyytiin hän syö koko leipäpinon, haalii lopuksi vaimon leikkaamat kurkutkin suuhunsa.
Nainen nojailee keittiön ikkunan alla pöydänkulmaan ja rupeaa selaamaan kännykkäänsä. Lataa makein ilmein Instagramiin jotain hempeätä avioliiton auvoisesta arjesta. Viereen sommittelee kuvan jäävuorisalaatista, jonka keskiöstä pilkottaa rullaksi pyöritetty kinkunsiivu.
