Tarinavirta

Se oli siäheen aikaan, ko keisari Aukustus anno semmosen ukaasin, että koko valtakunnasa piti toimitettavan oikein verollepano. Tämä olikin sit se ensimmäinen kerta, ja se tapahru sillon ko Kyrenius oli Syyrian maakunnan föörvalttarina.

Siinä sit lähti itte kukin – taikka vähhiin päin kaikki reisaamaan kukin ommaan kaupunkiins vetämään nimes siäheen verorullaan. Sillain sit lähti Jooseppikin siältä piänestä Kalilean Nasaretista ja meni sinne Juureaan, misä oli se piäni Peetlehemin kaupunki, ko hän oli sitä vanhaa Taavitin sukua, mikä oli siältä lähtösin. Ja hän otti fölliis sen kihlatun morseimes, Marian nimeltänsä, ko oli jo pikkasiin päin.

Ja käve sillai heen siälä ollesas, että Marian rupes käymään poltteet taajaan, ja hän sai poijaan, esikoises. Hän kapaloitti sen sit ja pisti sen sinne tallin kruppuun, konnei heillä ollu sen kummempaa kortteeria siälä ihmispaljouresa mitä siälä sillon oli.

Ja niillä main oli joukko paimenpoikia kerolla kaittemasa lammaslaumaansa tollaila öiseen aikaan. Ja sitten – sissoijaa – yhtäkkiä olikin heen eresä oikein kommee enkeli – taivaasta tullu – ja poijaat pelästyki oikein aika lailla – vähemmästäki – mutta enkeli sano, että älkää ny kavaksuko, ko mää ilmotan teille ny oikein ison uuttisen. Teille on tänäpä syntyny tuala Peetlehemin kaupunkisa Vapahtaja – oikein Kristus, Herra. Tää on ny merkinä teille – te löyrätte lapsen ko makkaa kapaloituna seimesä tallin krupusa.

Ja samalla hetkellä oli sen enkelin ympärillä oikein iso joukko taivaallista sotaväkkee, ja ne kehuivat: että Jumalan on kunnia korkeuksisa ja maasa rauha ihmisten kesken, joita hän rakastaa.

Ko enkelit oli mennee takasin taivaaseen, niin paimentolaispoijaat sano toisilles: ”Ny mentiin tavallisen äkkiä Peetlehemiin, ko siällä me nährään se mistä enkeli puhu.”

He lähtiväkkin siittä tavallisen vilppaasti ja löysivät siältä tallista Marian ja Joosepin ja lapsen, ko makas siälä krupusa kapaloituna. Kaikki jokka olivat kuullee enkelin sanat, olivat ihmeisänsä. Mutta Maria kätki syrämmeensä kaikki mitä oli tapahtunu, ja tutkiskeli niitä itteksensä.

Ja paimenet palas takasin sinne kerollensa kiittäen ja ylistäin Jumalaa kaikesta mitä olivat nähnee ja kuullee. Ko kaik oli ihan sillai, ko heille oli selliitetty.