Tarinavirta

Sä oot radalla omien jalkojes päällä,

mut kierrät vain kehää pääs ympärillä,

ne jotka on jääneet, tietää tän kyllä,

eikä sääli oo mikään normi juttu,

ei riitä, et oisit kaveri tai puolituttu,

et voi luottaa keneenkään,

et toiseen, kolmanteen, etkä lopulta enää itseeskään,

siinä vaiheessa kun sut mitataan grammoissa ja rahassa,

oot jo toinen jalka haudassa, oot pahassa jamassa,

yritä siinä sit miettii tulevaisuutta,

ai niin, sultahan ei puutu mitään,

ei edes toivottomuutta.

Jos oiskin tää jotain leikkii vaan,

leikkii parhaiden kamujen kaa,

mut ei se sitä oo ollenkaan,

tää on totta, ja helvetin pelottavaa,

viimeinen kierros häämöttää,

 etkö sä tajuu vai etkö sä nää,

 vielä pystysit pysähtyyn,

 ja palaan takas elämään,

vielä pystysit myöntää sen,

sun paras ystävä

on sun pahin vihollinen.

 

Aivan liian kovaa, aivan liian aikaisin,

putoot kyydistä, mut jatkat jalkaisin,

sä et tajuu pysähtyy ja kääntyy,

jatkat vaan, vaikka kroppas kramppaa ja hyytyy,

mut ei sun mieltäs paina mitkään huolet,

radalle kerran päädyit, sinne sä kai kuolet,

mut jos ihmeitä tapahtuu, sä vauhdistas heräät,

pysähdyt ennen reunaa, itses elossa vielä näät,

se vaatii sulta rohkeutta, ja helvetisti sisua,

eikä riitä, et olis vaan onni myötä,

sun täytyy haluta elää,

ennen yötä.

Jos oiskin tää jotain leikkii vaan,

leikkii parhaiden kamujen kaa,

 mut ei se sitä oo ollenkaan,

tää on totta, ja helvetin pelottavaa,

 viimeinen kierros häämöttää,

 etkö sä tajuu vai etkö sä nää,

 vielä pystysit pysähtyyn,

 ja palaan takas elämään,

vielä pystysit myöntää sen,

sun paras ystävä

on sun pahin vihollinen.