Amsterdam, Melkweg, syksy 1984. 
Tuhansien mieltäpakottavan kauniiden lyhyttukkaisten nahkalesbojen tungos pimeydessä. Katsoin bändiä, tanssin, Tina Turnerin You Are The Best.Â
Kasvoni ovat kohti deejiitä, olen hurmiossa, kaikkien kasvot ovat samassa katseessa, lämpimät kasvottomat ruumiit painautuvat toisiaan vasten, liike yhdistää meidät suunnattoman kaiken ylle, yhdessä.Â
Joku työntyy kiinni takaa, tunnen hänen lantionsa, näen mustan maiharikengän kärjen oman jalkani vieressä, käsi hamuilee minua, löytää tiensä, sävähdän yhdessä tanssivan tuhantisuuden kanssa. 
Kenkä katoaa, käsi katoaa, työntyvä lantio katoaa.Â
Ennakkouni ei enneuni. Laitoin ruusutatuoinnin olkavarteen, mustan hihattoman t-paitani, mustat farkut, tukka pystyssä. Kukaan ei painautunut kenenkään käsi ei löytänyt, hollantilaiset lesbot seisoivat pienissä suljetuissa ryhmissään, käsi tiukasti tyttöystävän kädessä.Â
Menin yksin tanssin yksin lähdin yksin.
Tanssi jäi.Â
Halu jää, hurmaus, eksellens, anarkistin maa
