Äiti on kiva, kun se leikkii mun kanssa. Tänään leikitään taas majaa. Mä olen nähnyt, kun isoilla pojilla on ollut ulkona maja. Ne on itte rakentaneet sen. Mut me tehtiin äidin kanssa maja tänne sisälle. Me laitettiin ruokapöytä olohuoneeseen ja sen päälle äiti laittoi peittoja ja vilttejä. Ja tyynyjä. Me laitettiin tyynyjä ja peittoja myös sinne pöydän alle, niin että siellä voi nukkua. Mun nalle on myös majassa. Sen nimi on Puppe. Me ollaan äidin kanssa nukuttu siellä majassa jo kaksi yötä. Tai kolme tai neljä.Â
Äiti käy yleensä töissä, mutta nyt se on ollut mun kanssa kotona. Se on kivaa. Vaikka on kerhossakin kivaa. Siellä on kivaa leikkiä. Mulla on paljon kavereita siellä kerhossa: Aino, Venla ja Emma ainakin. Me leikitään usein yhdessä ja ollaan keinuilla. Vaikka nyt mä en ole leikkinyt niiden kanssa vähään aikaan, kun kerhoon ei voi mennä. Äiti sanoi, että tuli yllätysloma. Vähän niin kuin kesäloma, vaikka nyt ei ole kesä. Ulkona sataa lunta. Se on kyllä sellaista harmaata lunta. Äiti alkaa joskus itkeä, kun se katsoo ikkunasta sitä lunta. Sitä on satanut jo monta päivää.
Mä tykkään lumesta, mutta äiti sanoo, että siihen lumeen ei saa mennä leikkimään. Se sanoo, että pitää odottaa. Ne isot pojatkaan ei oo nyt ulkona.
Ja äiti sanoo, että me leikitään eväsretkeä, ja siksi meillä on maja. Äiti teki siihen majaan seinät isin ja sen isosta sängystä, vaikka isi ja äiti on aina sanonut, että ison sängyn pitää olla siisti. Eikä siinä saa hyppiä.
Mun mielestä majaleikki on silti jo vähän tylsää. Ja äiti sanoo, että sitä leikkiä leikitään niin, että on ulkovaatteet päällä koko ajan. Vaikka ollaan sisällä. Mutta se on kyllä ihan hyväkin, että on ulkovaatteet, koska meidän kodin toisen puolen ikkunat on menneet vähän rikki. Sieltä tulee kylmää ilmaa. Äiti on laittanut teipillä siihen lehtiä ja pahvia. Joskus ne tippuu pois ja äiti alkaa itkeä tai sanoa pahoja sanoja. Mä en saa sanoa pahoja sanoja tai äiti suuttuu.
Äiti ei suutu jos isi sanoo pahoja sanoja. Kun isi lähti, äiti itki paljon. Isikin itki vähän, kun se halasi mua ja äitiä. Sen jälkeen isi ei oo tullut kotiin. Isi sanoi, että se saa sadetakin, joka estää sitä pahaa lumisadetta, ettei se tule vaatteisiin, ja siksi se voi olla ulkona vaikka me ei voida. Mä en tiedä miksi se lumisade on pahaa. Äiti ei kerro.
Mä haluaisin välillä katsoa telkkaria, mutta meidän telkkari on rikki. Äiti sanoo, että kaikkien telkkarit on mennyt rikki. Ja lamput on myös mennyt rikki. Yleensä jos painaa nappia, joka on seinässä, valo menee päälle. Nyt lamppu ei mene päälle siitä napista. Äiti on laittanut meille kynttilöitä.
Äiti on kiva kun se lukee mulle kirjoja. Me ollaan luettu meidän kaikki lastenkirjat jo monta kertaa. Ne on kivoja satukirjoja ja niitä on jännää lukea majassa, kun on kynttilät.
On meillä myös semmoinen taskulamppu, mutta äiti sanoo ettei sen pattereita saa käyttää paljon ettei ne kulu loppuun. Se sanoo että pattereita tarvitaan radioon.
Äiti ei anna mun kuunnella radiota. Se haluu kuunnella sitä yksin. Sillä on semmoiset korviin laitettavat kuulojutut.
Mun mielestä on hassua nukkua ulkovaatteet päällä. Silloin ennen kuin alettiin leikkiä majassa ja isi oli täällä, ulkovaatteet piti ottaa pois aina kun tultiin sisälle. Nyt me ollaan koko ajan sisällä ja koko ajan ulkovaatteissa. Mut majassa on lämmin, siellä ne voi ottaa välillä pois. Me ollaan äidin kanssa siellä melkein koko ajan, paitsi silloin kun äiti tekee ruokaa. Mä en kauheesti tykkää syödä kylmää ruokaa. Mutta äiti sanoo että mä oon reipas.
Eilen paperit oli lähteneet pois ikkunasta ja oli satanut sitä pahaa lunta lattialle. Se paha lumi ei sula lattialla. Niin äiti alkoi itkeä ja harjata sitä lunta pois, ja äiti huusi ja määräsi mut majaan. Vaikka ei ollut päiväuniaika. Mäkin aloin itkeä kun äiti oli pelottava kun se vaan huusi ja itki.
Sit äiti tuli majaan ja halasi ja sanoi ettei ole mitään hätää. Sitten se luki mulle kirjaa. Siinä kirjassa oli kettuja ja jäniksiä, ja pöllö, ja ne asui isossa metsässä. Mä tykkään ketuista. Äiti alkoi taas koko ajan itkeä kun se luki sitä kirjaa. Sitten se sanoi anteeksi ja me luettiin taas kirjaa ja katsottiin niitä kirjan kuvia.
Äiti on kiva kun se ei enää oo kännykällä. Ennen se oli koko ajan kännykällä, mut nyt sen kännykkä ei toimi. Äiti ei kertonut miksi telkkari ja kännykkä ja lamppu on mennyt samaan aikaan rikki.
Joskus saan suklaata. Sillon kun isi oli kotona, ei saanut syödä karkkia muuta kuin karkkipäivänä. Mutta äiti sanoo, että sitä suklaata pitää säästää. Ja tavallista ruokaa pitää säästää. Äiti ei kai voi mennä kauppaan koska siellä ulkona on sitä pahaa lunta.
Mun synttärit on aika kohta. Ne on vähän ennen sitä päivää kun joulupukki tulee. Mä täytän seuraavaksi viisi vuotta. Mutta mä osaan silti jo laskea seitsemään. Se on niin, että on toisen käden kaikki sormet ja toisesta kädestä kaksi sormea. Äiti on opettanut. Kysyin äidiltä kuinka monta yötä mun synttäriin ja jouluun on ja tuleeko isi mun synttäreille. Mutta äiti ei nyt vastaa kun se nukkuu. Tai mä en oo varma että leikkiikö se vaan. Sen kädet on pään ympärillä ja jalat ihan koukussa.Â
Laitoin äidin radion ne kuulojutut mun korviin kun äiti oli unohtanut ne lattialle. Se ääni oli aika hiljaa. Sieltä ei tullut musiikkia eikä lastenohjelmaa. Siellä radiossa puhui mies. Sillä miehellä oli aika möreä ääni. Isilläkin on aika möreä ääni kun se leikkii karhua. Radion mies sanoi vaikeita sanoja, joita en tiedä mitä ne tarkoittaa. Kun äiti herää, kysyn siltä mitä tarkoittaa ydinsota.
Pidin tästä lapsen näkökulmasta kerrotusta tarinasta. Lapsen ja äidin, perheen ja koko maailman tilanteen paljastuminen askel askelelta, on hyvä ja luonnollinen rakenne tällaiselle kertomukselle.
On äidin yllätysloma, aluksi se tuntuu työttömyydeltä, myöhemmin yhteiskunnan kiinni menolta. Aluksi lukiessa rikki menneet tavarat ovat rahanpuutetta, mutta myöhemmin palvelujen lakkaamista. Ensin isän lähtö vaikuttaa avioerolta, mutta pian sen jälkeen vaaralliselta työtehtävältä ja menehtymiseltä siinä.
Aluksi paha lumisade tuntuu lapselle kerrotulta selitykseltä siihen, että äiti haluaa eristäytyä ehkä työttömyyden tai avioeron takia, mutta kasvaa pian jonkinlaisesta maailmanlopun säästä kertovaksi asiaksi. Ydinlaskeuma tulee heti mieleen sadetakista, armeija aikanani (1980–1981) sadetakki oli meitä varusmiehiä naurattava suoja ydinlaskeumaa vastaan, jolta ydinsaaste pyyhittiin kuusenoksalla.
Äidin paha mieli, jonka arvelee aluksi johtuvan syrjäytymisestä ja huonoista kokemuksista, vaihtuu loppua kohti lopullisen toivottomuuden kuvaksi. Viimeistään novellin lopussa pahan lumisateen huomaa olleen mukana alusta saakka ja tavanomainen lukutapa, normi maailma, vaihtuu maailmanlopun tunnelmiin. Isojen poikien leikki, tosiaan. Sellainenhan on oikeasti käynnissä ihan tuossa lähellä Euroopassa. Kiitos tekstistä.