Ilta on täällä eri kohdassa
Suren kun joku ei pidä lupaustaan
kun talo taistelee romahtamistaan vastaan
kun isä taluttaa lastaan sadatellen
kun ase on ladattu kaukaisilla vuorilla
kun köyhä ei ole saanut ruokaansa
kun tulevaisuudelta on viety sen laulu.
Tulisipa kuu esiin
saisin muuta ajateltavaa
pimeän illan mantelissa.
Sen valossa näen:
paljon on vielä ihmisellä tehtävää.
***
Jos aina elän salaa
en opi tuntemaan
varjoni kosketusta.
***
Taivas vasaroi, kun sataa tarpeeksi.
Maa valmistuu, kun vehreydellä ei ole rajoja.
Vesi vapautuu, kun tuuli pitää sitä liikkeellä.
Tuuli pysähtyy, kun ilta kutsuu sen niitylleen.
Aamu pelastaa nukkujan leikkeihinsä.
Oi, aurinko, nouse jo maailman katolle!
***
Kaikki kasvaa vähitellen,
kun lapset jättätävät pesän.
Laulut vahvistuvat kuoroissa
ja leijat nousevat uusille taivaille.
Akijeija juurtuu vaihtaen paikkaa,
auringon kiertokulku muuttaa puutarhaa.
Minussa kasvaa kaipaus
löytää uusia unia
veden vietäväksi.
***
Eivät tiedä, miten paljon heitä rakastan.
Näkevät vain olenko onnistunut
liuottamaan itsestäni rakkautta
heidän jokapäiväiseen nälkäänsä.
***
Lapset ovat viluisia tähtiä.
Ne syövät koko ajan maailmaa.
Kukka istuu puussa
ja löytää varjonsa yön.
***
Kun ei vain aika pesisi aivojani!
Haluan pitää hassut toistoni, loistoni
puistoni, muistoni.
***
Ikääntyvä ilma, haihtuva valo.
Katso minua uusin silmin,
haluan kokea seikkailun.
Aamu sarastaa
tuulen puhaltaessa pimeässä.
***
Suljen eilisen silmät.
Lopusta kasvaa alku.
Pidän muistoja koossa.
Yksin unohtaisin kasvoni.
Olen se, mitä toivon
laulaa tuuli ohikulkiessaan.
Maailma on keskenkirjoitettu.
Kukaan ei voi pysäyttää aaltoja.
Kuu tekee sisääntulonsa.
Olemme toistemme varassa.
***
Tähdet ovat vain kaikuja
joita aika vaimentaa.
Laulan ajasta lentävästä
enkä moitiskele itseäni.
Tuuli tekee työtään
illan palveluksessa.
***
Katson yhtä tähteä,
mutta ne loistavat kaikki.
Pilvet vetävät siipensä suppuun
kuu on kevyempi
talossa jossa en enää asu.
Ilta on täällä eri kohdassa.
Hienoja, aforistisia runoja, kiitos. Mutta jotenkin tuntui, että niitä oli nyt tässä liikaa yhdellä kertaa. Voisiko näitä julkaista vaikka yksi kerrallaan, ei kai Tarinavirrassa ole rajoitettu, kuinka lyhyt teksti saa olla.
Erityisesti tämä oli timanttinen: Jos aina elän salaa / en opi tuntemaan / varjoni kosketusta.
Itse asiassa pohdimme vastikään Tarinavirta-tiimissä, että haluaisimme jatkossa vain yhden runon tai aforismin per julkaisu, jolloin tekstiä olisi helpompi lukea ja ennen kaikkea kommentoida. Lisäämme tämän kohdan vielä sääntöihin.
Kiitos palautteista pikku-reetu ja Riikka. Yksikin runo tai aforismi voi olla iskevä. Meillä on esim. paikallislehdessä päivittäin aforismi, Kieltämättä ehtii aina kiireessäkin silmätä sen ja välillä kulkee mielessä jatkossakin. Toisaalta aforismi-ja runosarjoilla on paikkansa. Mutta jos tiimi päättää linjata uudella tavalla, se on mielestäni ok. Lisäksi aina voi etsiä kirjan kirjastosta, jos haluaa lukea lisää…Jokainen palaute lämmittää mieltä.
Tämä kosketti jollain tapaa runollista sopukkaa sielussani. Sitä kohtaa mitä en luullut omistavani.
Hauska kuulla. Meissä on kai puolia, joita emme tunne. Itsekin luulin, etten ole pitkän tekstin kirjoittaja. Kirjoitin vuosikymmeniä lauluja ja runoja ym. Kunnes kuusi vuotta sitten teologikurssini kurssikokouksessa tilaisuuden vetäjä esitteli Haavoittunut enkeli taulua ja kertoi, että Simberg oli maalannut sen Diakonissalaitoksella sairastaessaan. Ajatus iski kuin salama: kirjoita romaani! Tuuliköynnös syntyi ripeästi, julkaistiin 2018. Vieläkin ihmettelen koko juttua. Meissä on varmaan tuntemattomia puolia.