Koen rakastumisen tunteita johonkin joka on, ja ei ole.
Miksi pelkäisin rakastua – tai enkö ole rakastunut
– kun joku lainehtii minusta huolimatta, mutta jossa voin olla, johon vaikutan.
Rakastumiselle antautuminen kun kohdetta ei ole.
Kun olen rakastettu, kun vaivun luottamukseen.
Kun tunnen rakkauden meissä. Rakkaus erottakoon rakkauden vetovoiman.
Anteeksipyyntö itselleni kun toimin itseäni vastaan tai piilotin toisen pois.
Anteeksi kun en saanut sanottua kyynelten ja naureskelun läpi, että haluaisin tietää pitäisitkö minua kädestä jos pyytäisin. Kysyit lopulta, että haluanko sitä, ja haluanko sinut mukaani sinne vaikeaan paikkaan.
Myönsin.
- Ilman muuta pitäisin sinua kädestä, sanoit.
- Ilman muuta tulisin mukaasi sinne hankalaan – jos pääsisin matkustamaan, jos työelämä ei estäisi.
- Voisit tulla yksityiskyydillä, sanoin.
- Voisit tulla kännykkäkuvana, sanoin.
Vetäydyin taaksepäin, olin vilunväreissä, järkytyin. Tämä ihminen tässä, hän katsoo minua silmiin ja sanoo: Tulisin, pitäisin.
- Mikset sano: Tulen, sanon ääneti itselleni.
- En tiedä haluaisinko pitää sinua kädestä, sanon ääneen.
- En ole koskaan saanut tutkia sellaista halua, josta en tiedä haluanko koskettaa, ja mitä se herättäisi, miten se merkitsisi, tapahtuisiko jotakin hallitsematonta, saisinko rangaistuksen silloin, hylkäisitkö minut, sanon osin ääneen osin kuulumatta.
Jos rakastun rakastamatta; jospa rakastan jo, jos tiedän että hänkin rakastaa, tai ainakin pitää. Jospa hän ottaa riskin syistä joita en tiedä, riskin siitä hallitsemattomasta. Jos en voi koskea kun hän ei ole olemassa, hän on tuossa epäilyttävänä olemisen osiltaan, olenko minäkään tässä olemassa.
Kosketus, kädestä pitäminen voisi muuttaa kaiken, tapahtuisiko menettämistä, menettämistä tapahtuisi joka tapauksessa jotakin.
Mutta samalla lainehtivat ne rakastumisen ja rakastamisen tunteet joita ehkä aina on ollut.
- Olet kuitenkin viehättävä nainen, sanon. Sitä en kadu.
Mitä anteeksipyydän? Olen kauhuissani, olen riemuissani. Vielä en menettänyt mitään, vai menetinkö sen yksityislentokoneen, sen tulisin -sanan, menikö siinä kaikki.
Pahoittelen etten sanonut: ”Ihminen, ei konditionaaleja, älä sekoita minua, olen sekoontunut jo ennestään, olen rakastunut mutta sinua ei ole siellä, siellä rakastamisessa.”
