Mirrin mielestä kevät eteni turhauttavan hitaasti. Suojakelit toivat mukanaan liukkaat kadut. Mirri teki päivittäin lenkin Lumikukan kanssa. Hän odotti kärsimättömästi ilmojen lämpenemistä ja sitä, että vauva kasvaisi.
Lumi täytti huhtikuussa puoli vuotta. Mirri syötti hänelle kärsivällisesti marja- ja hedelmäsoseita. Tyttö maiskutti ja pulautti puolet suustaan. Mirriä nauratti ja harmitti. Pyykkiä riitti. Onneksi talossa oli pesukone ja kuivaushuone.
Peter kävi usein ja toi tuulahduksen ulkomaailmasta. Mirri antoi hänelle avaimen, sillä hän ei halunnut ovikellon pirahduksen herättävän päiväunilla uinuvaa vauvaa.
Tommi soitteli harvakseltaan, mutta ei ehtinyt käydä kertaakaan kevään aikana. Mirristä tuntui, että hän ei edes kunnolla muistanut, miltä mies näytti. Tämä valitteli kiireitään ja kehui näyttelijätiimiä. Mirri olisi antanut mitä vain, että olisi saanut olla mukana.
Arjen pyöritys sai hänet masentumaan. Elämässä ei ollut muuta kuin vauva, imetys, vaipanvaihto, kaupassakäynti ja jatkuva unenpuute. Lumikukka nukkui Mirrin vieressä ja heräsi parin tunnin välein yöllä syömään. Mirri sinnitteli jaksamisen rajoilla. Tuntui, ettei päivällä ja yöllä ollut eroa. Hän kuittasi omat ateriansa voileivillä ja suklaalla.
Tommista ei kuulunut viikkoihin mitään. Mirri päätti, ettei soita. Viettäköön mies poikamiespäiviä, jos niin halusi. Äiti soitti silloin tällöin ja Mirri esitti reipasta. Hän vakuutti voivansa hyvin. Puheluiden jälkeen hän itki. Hän ei jaksanut käydä suihkussa eikä pitää huolta itsestään. Elämä oli yhtä harmaata sumua.
Ovi kolahti. Peter ja Jemila tulivat sisään. Jemila kauhistui. Mirri nukkui vuoteessa kuulokkeet korvillaan. Lumikukka itki vieressä. Hän oli litimärkä ja makuuhuoneessa tuoksui makea vauvankakka.
– Herää, minä tässä Jemila.
Mirri havahtui. Hänen silmänsä olivat sameat.
– Otin buranan. Päätä särkee, enkä ole nukkunut aikoihin, hän sai sanottua.
– Nuku vaan. Vaihdan Lumin vaipan. Jaksatko imettää?
– Joo, anteeksi, olen niin väsynyt.
– Jatka uniasi sitten, kun vauva on syönyt. Minä hoidan häntä ensi yön. Voimme nukkua Peterin kanssa olohuoneen sohvalla. Vien vauvan korin sinne.
Mirri vaipui kuolemankaltaiseen horrokseen. Jemila toi Lumikukan syömään muutaman tunnin välein. Mirri tuskin huomasi sitä. Hän nukkui lähes vuorokauden ympäri. Peter kävi välillä kurkkimassa makuuhuoneessa, mutta Jemila nosti sormen huulilleen.
– Annetaan Mirrin nukkua. Lähdetään me Lumikukan kanssa vaunukävelylle.
Mirri heräsi sekavan oloisena. Hän oli nähnyt unta pissiputouksesta ja vaippavuoresta. Kaiken yläpuolella ukkonen jyrähteli. Hän hieroi silmiään. Sitten nousi paniikki. Missä Lumikukka oli?
Mirri säntäili pienessä asunnossa ympäriinsä. Vaunut olivat poissa. Oliko Lumi ryöstetty? Hän ei muistanut Peterin ja Jemilan käyntiä.
Eteisessä kopisi. Hänen hengityksensä tasaantui. Retkeläiset palasivat reippaina. Peter kantoi kahta höyryävää pizzalaatikkoa.
– Toinen on kinkkuananas. Ei tiedetty mistä sinä pidät. Valittiin Frutti di Mare. Kelpaako?
Mirri purskahti itkuun.
– Totta kai kelpaa. Te olette ihania. Miten Lumikukka voi?
– Hienosti. Nukkuu nyt, mutta herää varmaan kohta nälkäisenä. Syö nyt, niin jaksat imettää.
Mirri luki ilmaisjakelulehti Kaupunkiuutisista, että Hämeenlinnan Uusi Kesäteatteri HUK haki näyttelijöitä taustakuoroon. Mirri tunsi palavaa halua ilmoittautua, mutta minne hän Lumikukan panisi. Hän kertoi haaveestaan Jemilalle, joka oli poikennut käymään.
– Minulla on 15-vuotias siskontyttö, joka haluaisi kesätöihin. Hän on tottunut hoitamaan pikkusisaruksia. Hän voisi hoitaa Lumia silloin, kun olet harjoituksissa ja näytöksissä.
Mirrin silmät kirkastuivat. Olisiko se mahdollista? Se oli liian hyvää ollakseen totta.
– Voi se olisi ihanaa. Minulla ei ole paljon rahaa, mutta teatteri maksaa jonkinlaista palkkaa. Se voisi toimia.
Mirri halasi Jemilaa.
– Sinä olet ihmeellinen. Pelastit juuri päiväni ja luultavasti loppuelämäni.
Jemila hymyili. Hän jos kuka tiesi miltä yksinhuoltajan arki tuntui.
Mirri laittoi Juha Tapion kasetin soimaan. Hän lauloi sen tahdissa kappaletta Tykkään susta niin että halkeen. Jemila kuunteli lumoutuneena.
– Sinulla on kaunis ääni. Mitä kesäteatterissa esitetään?
– Kappale on Kaksi puuta. Tunnen ohjaajan. Olen aika luottavainen.
Ohjaaja oli ihastunut Mirriin silloin, kun he molemmat olivat olleet mukana Miniteatterissa. Häntä oli harmittanut, kun Tommi oli lumonnut tytön. Hän ei kantanut kaunaa, vaan ilahtui nähdessään Mirrin.
– Sinun äänesi sopii Juha Tapion kappaleisiin. Hienoa, että saat asiat järjestymään. Pääset ilman muuta mukaan.
Mirrin ilme kirkastui sitä mukaa, kun harjoitukset etenivät. Lumikukka oli oppinut imemään tuttipulloa. Mirri lypsi tunnollisesti äidinmaitoa, mutta totutteli pikkuhiljaa vauvan juomaan myös vastiketta. Se teki kaikkien elämästä helpompaa.
Ami osoittautui viehättäväksi kiharatukkaiseksi pyöreäkasvoiseksi tytöksi. Lumikukka nauroi hersyvästi nähdessään hänet. Ami otti tytön syliinsä ja pyörähti tämän kanssa tanssiaskeleita.
Mirri katseli tyytyväisenä. Hän keitti tytöille kaakaota ja jätti heidät tutustumaan toisiinsa.
Jemila keitti hänelle teetä.
– Miten voin kiittää sinua. Lumikukka ihastui välittömästi Amiin.
– Voit varmaan hankkia minulle ja Peterille vapaaliput esitykseen.
– Ilman muuta. Hienoa, että Ami ja Lumi ystävystyivät heti.
– Ami on tottunut leikkimään pikkusiskojen kanssa. Lumikukka on nyt yksi heistä, vaikka onkin vähän vaaleampi kuin muut. Mene vaikka elokuviin. Saat vähän virkistystä.
Mirri vietti vapaaillan ensimmäistä kertaa Lumikukan syntymän jälkeen. Hän istui Bio Rexissä, söi ison pahvirasiallisen popcornia ja joi coca-colaa. Hän tunsi olevansa aivan eri maailmassa kuin arkena.
– Otetaan uusiksi. Taustakuoro, laulakaa kovempaa. Teidän äänenne pitää kuulua takariviin asti. Orkesteri valmiina, ohjaaja Otto komensi.
Harjoituksia oli lähes joka päivä ennen ensi-iltaa. Mirri nautti. Hän tunsi ennestään suurimman osan näyttelijöistä.
– Mitä kummitytölle kuuluu? rumpali Rane kysyi heti ensimmäisenä harjoituspäivänä.
– Tule katsomaan. Tyttö kasvaa ja opettelee kävelemään. Nousee pystyyn sohvaa vasten ja kupsahtaa kumoon vähän väliä. Taidan laittaa hänelle kypärän, Mirri nauroi.
– Voin tullakin. En ole nähnyt Tommia aikoihin. Mitä hän puuhaa nykyään?
– Kunpa tietäisin. Häipyi Rauman teatteriin ja taitaa jäädäkin. Soittaa joskus, mutta ei ole käynyt Hämeenlinnassa koko keväänä.
– Kuka Lumikukkaa hoitaa, kun sinä olet täällä?
– Naapurin tyttö Ami. Hän jaksaa leikkiä Lumin kanssa. Tyttö hihkuu joka kerran, kun Ami tulee.
Ensi-iltana satoi. Vain osa katsomosta oli katettu. Näyttelijät olivat litimärkiä ennen kuin esitys oli ohi. Otto kiitti heitä vuolaasti.
– Tarjoan kuohuviinit kanttiinissa. Säätiedotus lupaa jatkossa poutaa. Sekä Hämeen Sanomien että Kaupunkiuutisten toimittajat olivat paikalla. Huomisissa lehdissä on arvostelu. Toivottavasti he pitivät näkemästään.
Lehdet hehkuttivat kehuja. Otto ja näyttelijät olivat innoissaan. Katsomo täyttyi päivästä toiseen. Rane piti tauoilla Mirrille seuraa.
Hän tuli eräänä kauniina kesäpäivänä käymään. Lumikukka vierasti hetken, mutta tottui pian. Mirri keitti kahvia ja kurkisti olohuoneeseen. Rane soitti helistimellä Ukko Nooaa ja Lumi keikkui tahdissa.
– Tytöstä tulee selvästi muusikko, Rane nauroi ja heitti Lumikukan ilmaan.
Tämä kikatti.
– Mennään porukalla piknikille linnanpuistoon, Rane ehdotti. Toin tuoreita croissanteja. Laitetaan kahvi termospulloon.
Mirri ilahtui. Oli hauska lähteä retkelle.
Lumikukka istui tyytyväisenä rattaissa. He levittivät huovan nurmikolle ja nauttivat kauniista kesäpäivästä. Lumi konttasi ja poimi apilankukkia.
– Ei kukkia suuhun, Mirri komensi ja antoi tytölle banaanin.
Lumi nukahti paluumatkalla.
– Haluatko tulla meille katsomaan jonkun elokuvan? Mirri kysyi. Hänestä oli hauska, kun sai hyvää seuraa.
Eteisen ovi kolahti, kun molemmat olivat syventyneet Hobittien matkaan.
– Tervehdys, ovatko minun tyttöni kotona?
Tommi oli tullut yllättäen. Hän katseli alta kulmien, kun tapasi Ranen Mirrin viereltä sohvalta.
– Et sitten ilmoittanut tulostasi, Mirri hämmästyi.
– Ajattelin yllättää. En tiennyt, että sinulla on seuraa.
– Rane tuli katsomaan kummityttöä.
– Niinpä näkyy ja sinua myös. Missä Lumikukka on?
– Nukkuu parvekkeella vaunuissa. Käytiin ulkona.
– Minä tästä lähdenkin, Rane perääntyi.
Tommi heitti reppunsa eteiseen ja istuutui Mirrin viereen.
– Mikä tämä kuvio on? Onko Rane täällä paljonkin?
– Ei todellakaan. Tuli käymään, kun olen aina yksin Lumin kanssa. Sinua ei ole näkynyt aikoihin. Tuskin tunnet tytärtäsi.
– On ollut kiireitä. Ensi-ilta on syyskuun alussa. Meillä on nyt taukoa, mutta palaan parin viikon kuluttua Raumalle.
– Hyvä, voitkin hoitaa tyttöä silloin, kun olen esityksissä.
Tommi kiemurteli. Hän oli ajatellut viettävänsä rentouttavan loman. Lapsenvahtina toimiminen ei kuulostanut siltä.
Lumikukka heräsi. Hän tuijotti alta kulmien vierasta miestä.
– Se on isi, sano hei, Mirri yritti.
Lumikukka purskahti itkuun. Tommi perääntyi. Hän oli yrittänyt tulla halaamaan tyttöä.
– Anna hänen tottua, Mirri sanoi ja meni vaihtamaan vaipan.
Tommi tunsi itsensä ei toivotuksi vieraaksi. Koti oli täynnä Lumin leluja ja kylpyhuoneessa kuivui rivissä pieniä vaatteita.
– Miten olette pärjänneet? hän kysyi, kun Mirri tuli takaisin Lumi sylissään. Hän oli pukenut tytölle sievän mekon ja harjannut tämän hiukset. Päälaella keikkui hauska saparo.
– Mitä luulet? Et ole vaivautunut käymään. Olen saanut apua exältäsi Jemilalta. Hänen sisarentyttärensä Ami hoitaa Lumia silloin, kun olen teatterilla. Niin että kyllä me pärjätään ilman sinuakin.
– Älä ole katkera. Ei minullakaan ole ollut helppoa. Näyttelijät ovat hankalia. Raumalla on monta diivaa, jotka kilpailevat rooleista. Olen välillä helisemässä heidän kanssaan.
– Pitäisikö sinua sääliä, kun saat olla vapaana tekemässä Tärkeitä Juttuja.
Ilta päättyi mykkäkouluun. Tommi meni nukkumaan olohuoneen sohvalle ja Mirri vetäytyi Lumikukan kanssa makuuhuoneeseen.
Mirri tarjosi aamulla puuroa ja kahvia.
– Eikö ole mitään herkkuja? Tommi kysyi toiveikkaana.
– Millä rahoilla kuvittelet minun ostavan herkkuja. Hyvä kun saadaan voita leivän päälle, Mirri kivahti.
– Minulla on tänään päivänäytös. Opettele tuntemaan tyttäresi ja pidä hänelle seuraa. Vaippoja on kylpyhuoneen kaapissa ja puhtaita vaatteita lipaston laatikossa. Jääkaapissa on äidinmaidon vastiketta ja Piltti-soseita. Lumi pitää kovasti ruusunmarjasta. Pärjäilkää. Minä lähden nyt lenkille ja sen jälkeen teatterille.
Mirri painoi oven kiinni ja oli poissa.
Tommi istui hölmistyneen näköisenä pöydän ääressä. Lumikukka kitisi makuuhuoneessa. Tommi nosti hänet varovasti pinnasängystä. Vaippa oli litimärkä. Hän pyyhki hikeä otsalta.
– Kuule, kyllä me tästä selvitään. Äidillä oli vähän menoja, Tommi tyynnytteli tyttöä.
Lumikukka yltyi itkemään. Tommi vaihtoi kömpelösti vaipan ja laski tytön huovan päälle lattialle. Tämä nousi konttausasentoon ja rupesi tutkimaan lelujaan. Tommi lämmitti tuttipallon ja nosti tytön syliinsä. Ruoka rauhoitti molempia. Tommi hyräili tuttuja lastenlauluja. Lumi röyhtäisi tyytyväisenä ja nauroi, kun Tommi kutitti hänen jalkapohjiaan.
Mirri löysi heidät umpiunessa iltapäivällä palatessaan teatterilta. Tommi nousi tukka pörrössä ja suukotti Mirriä.
– Meillä on ollut Lumin kanssa kiva päivä. Ollaan leikitty ja laulettu ja syöty kaikkea hyvää.
– Hyvä, sitä toivoinkin. Toin meille hampurilaiset. Herkutellaan.
Mama tunsi olevansa raittiin ilman tarpeessa. Hän käveli linnanpuistoon. Kolea tuuli puhalsi niin, että hänen piti kietoa huivi tiukemmin hartioilleen.
– Päivää Mama, reipas tytönääni sai hänet nostamaan katseensa.
– Päivää Mirri, en ole nähnyt sinua aikoihin. Saanko kurkistaa vaunuihin?
– Lumikukka on unessa. Käyn mielelläni vaunulenkillä, sillä tyttö nukkuu ulkona paremmin kuin sisällä.
– Miten olet pärjännyt? Mama kysyi.
Mirri näytti hänen mielestään kovin kalpealta ja väsyneeltä.
– Yksinhuoltajan arki on mitä on. Aina on väsy. Tommi on käymässä kotona, mutta lähtee pian taas Raumalle, Mirri kertoi.
– Tule Lumikukan kanssa joskus käymään, Mama sanoi.
– Voin tullakin, esiinnyn kesäteatterissa, mutta näytökset ovat pian ohi. Olisi mukava rupatella ja päivittää kohtalo, Mirri sanoi pilke silmissään.
Mama keitti kotiin palattuaan pannullisen tummapaahtoista kahvia. Hän mietti, miten onnekas oli selvittyään elämän ruuhkavuosista. Eläkepäivien ilo oli, että vihdoinkin oli aikaa tehdä juuri sitä, mikä miellytti. Tai olla tekemättä.
Mama huokaisi. Raukaisi. Taidan ottaa päivätorkut. Pörrö hyppäsi sängyn päälle Maman viereen. Meillä on mukava kahdestaan, Mama sanoi ja silitti kissan pehmeää turkkia.
