Ylioppilaskirjoitukset olivat ohi. Mirri ja Roosa olivat lukeneet yhdessä. Molemmat läpäisivät kirkkaasti. Roosa sai äidinkielen kokeesta laudaturin. Hän lähetti kiitollisia ajatuksia entiselle opettajalleen Noralle, joka oli kannustanut häntä kirjoittamaan tarinoita. Hän oli ihastunut Sinin kevyeen tapaan innostaa heitä lukemisen ja kirjoittamisen pariin.
Mirri oli esiintynyt pop up tempauksessa. Hän huomasi olevansa entistä kiinnostuneempi tanssista ja näyttelemisestä. Kaikki oli alkanut Adalmiinan helmestä. Hän oli käynyt kevään aikana Miniteatterin harjoituksissa. Meneillään oli Salaisen puutarhan harjoitukset.
– Meidän ohjaaja Tommi on mahtava. Hän panee uusimaan kohtaukset monta kertaa, kunnes on tyytyväinen. Osaan kaikkien vuorosanat ulkoa.
Tytöt istuivat Roosan huoneessa. Maire oli leiponut korvapuusteja. Tytöillä oli sokerimuruja suupielissä.
– Makeaa elämää, Mirri nauroi. – Ollaan seurusteltu Tommin kanssa salaa. Hän on pyytänyt minua muuttamaan luokseen heti, kun koulu on ohi.
– Ei voi olla totta. Mitä äitisi ja isä sanovat?
– En ole kertonut vielä. He suunnittelevat muuttoa Turkuun. Isälle on tarjottu sieltä uutta työpaikkaa. En todellakaan halua mukaan. Minulla on treffit Tommin kanssa. Pärjäile.
Roosa oli pettynyt. Hän tunsi äkkiä jääneensä yksin. Hänen poikaystävänsä Juha-Matti oli menossa armeijaan. Mitä hän tekisi?
– Tule Bella, lähdetään lenkille.
Pieni mustavalkoinen tiibetinterrieri höristi korviaan ja hyppäsi pystyyn. Kyllä se sanan lenkille tunnisti.
– Muutan Tommin luo. En todellakaan lähde minnekään Turkuun, olen täysi-ikäinen, Mirri kertoi kotona.
– Tyttökulta, meille olet aina lapsi. Tuo tämä Tommi käymään. Emmehän edes tunne häntä.
Tommi vaikutti kiusaantuneelta saadessaan kyläkutsun. Seurustelu Mirrin kanssa oli kiehtovaa, mutta ei hän aikonut vakiintua. Suhteesta tumman somalitytön kanssa oli seurauksena kiharahiuksinen Peter, joka oli nyt kuusivuotias. Poika asui äitinsä luona, mutta vietti usein viikonloppuja hänen kanssaan. Peter oli vilkas ja innokas jalkapalloilija. Tommi vietti tuntikausia hänen kanssaan kentällä. Mirrille hän ei ollut pojasta kertonut.
– Päivää, olen Tommi ja toimin nykyään Miniteatterissa ohjaajana. Olen ammatiltani urheiluhieroja, mutta kulttuuri on vienyt sydämen. Mirri on yksi lahjakkaimmista oppilaistani. Hänestä tulee vielä upea näyttelijä. Tommi esittäytyi. Hän oli pukeutunut maripaitaan ja jalassa oli siistit farkut.
– Päivää Tommi, taidat olla muutaman vuoden Mirjamia vanhempi?
– Täytin juuri kolmekymmentä.
– Sinulla on elämänkokemusta enemmän kuin meidän tyttärellä. Oletko tosissasi, että haluatte muuttaa yhteen?
– Eihän siinä ole mitään pahaa. Seurustelemme ja yhdessä asuminen tulee edullisemmaksi kuin jos molemmilla olisi oma asunto. Kuulin, että te olette muuttamassa pois Hämeenlinnasta.
– Näin on. Mirri on tervetullut luoksemme koska vain, jos siltä tuntuu, Rami vahvisti.
Hän piti näkemästään. Tommi oli komea ja itsevarman oloinen. Hän sanoi illalla Hillelle, että tytöllä kävi tuuri. Hyvän näköinen mies ja charmikas.
– Mirri on aivan liian nuori ja kokematon. Minulla on tunne, ettei tämä pääty hyvin, Hille niiskutti.
Mirri oli tyytyväinen, että tapaaminen vanhempien kanssa oli ohi. Hän pakkasi vaatteensa ja kirjansa banaanilaatikoihin. Isä lastasi ne autoon.
– Minne ajamme?
– Tommi asuu Aulangontiellä. Hänellä on kaupungin vuokra-asunto. Lupasin osallistua vuokranmaksuun heti, kun saan töitä.
– Millaisia töitä olet ajatellut?
– Menen varmaan kaupan kassalle. Hätilän K-Supermarketissa oli ilmoitus, että he hakevat kesätyöntekijöitä. Voin sovitella vuorot niin, että pääsen teatterille harjoituksiin ja näytöksiin.
– Mikäpä siinä. Muista, että voit pyytää meiltä apua aina, kun tarvitset. Miten opiskelusuunnitelmat?
– Ehdin kyllä. Voin ruveta pikkuhiljaa lukemaan pääsykokeisiin. Haluan oikeaksi näyttelijäksi.
Tommin kaksio oli kaaoksen vallassa. Vaatteita ja lehtiä lojui kaikkialla. Tiskialtaassa oli pesemättömiä astioita ja pizzalaatikoita oli eteisessä pinoittain. Keskellä lattiaa oli kauko-ohjattava kilpa-auto.
– Sori, minun piti siivota, mutta kavereiden kanssa meni illalla pitkään, Tommi pahoitteli. Hän oli juuri herännyt ja haukotteli leveästi.
Rami kohotteli kulmiaan. Alku ei vaikuttanut lupaavalta.
– Iskä, kiitos. Kyllä me pärjätään. Huomenna on sunnuntai. Siivoamme yhdessä.
– Hyvä on, en kerro äidille muuta kuin, että pääsit perille.
Mirri oli ihmeissään. Kyllä hän oli käynyt Tommin asunnolla ennenkin, mutta tämä oli uutta.
Mies vaikutti nololta.
– On ollut vähän rankkaa. Kyllä tämä tästä. Tule viereen. Minulla on kossupullo jääkaapissa. Tehdään paukut ja painutaan pehkuihin.
Seuraavana aamuna Mirri heräsi kahvin tuoksuun. Tommi oli kietonut aamutakin ylleen suihkun jälkeen.
– Hyvää huomenta. Saako olla kupponen kahvia, paistettuja munia ja pekonia, hän virnisti.
– Voi Tommi, mahtavaa.
– Haluan että sinulla on hyvä olla täällä. Laitetaan paikat kuntoon ja mennään sen jälkeen ulos syömään.
Mirri henkäisi. Hän oli hetken kuvitellut, että tämä oli virheliike. Tommi oli taas hurmaava oma itsensä. Aikuinen mies, johon hän oli palavasti ihastunut.
Koska sunnuntaina ei ollut lounastarjouksia nuoret tyytyivät noutopizzaan. He istuivat illalla Rantakasinolla ja katselivat tyynelle järvenselälle.
– Mitä olet ajatellut tehdä kesälomalla, sitten kun teatterissa on tauko? Mirri kysyi Tommilta. Miehen kasvot synkkenivät.
– Pakko keksiä jotain. Täytyy raapia vuokrarahat kokoon. Olin viime kesänä asfalttitöissä. Sain mukavasti rahaa talveksi, mutta nyt säästöt ovat loppu.
– Entä hierontahommat?
–Tässä kaupungissa on enemmän kuin tarpeeksi hierojia. Nyt on avattu thaihierontapaikkojakin. Ei ole markkinoita.
– Minä aloitan kaupan kassalla viikon kuluttua. Lupasivat opastaa alkuun. Osallistun vuokranmaksuun heti, kun saan ensimmäisen tilin.
– Hyvä homma. Mukava kun olet täällä. Saitko vaatteet mahtumaan komeroon?
– Hädin tuskin. Voinko vallata ikkunanpuoleisen hyllyn kirjoille?
– Siitä vaan. Minulla on hyvä valikoima klassikkonäytelmiä. Voidaan lukea yhdessä.
– Vau, mikä kokoelma elokuvia. Pannaanko joku pyörimään?
Mirri istui sohvalle Tommin kainaloon. Hän tunsi itsensä lähes aikuiseksi. Oma koti miehen kanssa ja vapaus tehdä mitä tahtoo. Tai oli siinä tietysti rajansa. Ensimmäiseksi piti päättää, miten talousasiat hoidetaan.
– Perustetaan ruokarahasto. Molemmat laittavat liikenevät rahat talouskukkaroon. Syödään kotona, se tulee halvemmaksi, Mirri suunnitteli. Hän näki jo itsensä hyörivän keittiössä essu edessä. Vähän niin kuin äiti. Ei sentään. Hän pudisti päätään. Tuntui helpommalta ostaa valmisruokia. Niitä löytyi usein tarjouksista.
Järjestely sopi Tommille. Hän ei juurikaan välittänyt, mitä söi. Pääasia, ettei nälkä yllättänyt ja jääkaapissa oli olutta. Mirri ei oluesta välittänyt. Se väsytti ja turvotti. Hän joi siiderin tai lonkeron silloin tällöin näytösten jälkeen.
Mirri oli yksin kotona pari viikkoa myöhemmin. Ovikello pirahti.
– Moi, oletko sinä iskän uusi nainen?
Tummakiharainen noin seitsemänvuotias poika oli ovella.
Mirri hämmästyi. – Moi, minä olen Mirri. Kuka sinä olet?
– Peter. Tommi on minun isä. Ollaan oltu äidin kanssa matkoilla, mutta tultiin eilen takaisin. Asutaan tuossa naapuritalossa.
– Tommi on töissä, mutta tule sisään. Otatko limpparia tai jotain?
– Onko jäätelöä?
– Ei, mutta voin keittää kaakaota.
– Onko herkkuja kanssa?
– Suklaata löytyy.
– Kelpaa.
Tommi löysi Mirrin ja Peterin television äärestä. Suklaalevystä oli vain muruset jäljellä.
Tommi heitti pojan ilmaan.
– Mahtavaa, olet kasvanut. Siitä on aikaa, kun nähtiin. Mennäänkö huomenna kentälle?
– Päihitän sinut koska vain. Olen harjoitellut, poika nauroi.
– Nähdään, kerro äidille terveiset.
– Nyt olet selityksen velkaa, Mirri katsoi kysyvästi Tommia. – Et ole kertonut pojasta mitään. Etkä pojan äidistä.
– Ei ole mitään kertomista. Tavattiin teatterilla. Jemila on tanssija. Notkea kuin mikä. Vietettiin muutama yö yhdessä ja Peter syntyi. Jemila lähti kotiin Somaliaan ja on yksinhuoltaja omasta halustaan. Opin tuntemaan pojan vasta pari vuotta sitten, kun hän palasi Suomeen. Käydään Peterin kanssa pelaamassa futista. Jemila sai kaupungin vuokra-asunnon ja tekee nykyään siivoushommia.
Mirri oli järkyttynyt. Tommi oli kertonut tapauksesta kuin se olisi jokapäiväistä. Hän aavisti, ettei tummapintaisella Jemilalla ollut helppoa. Poika vaikutti kuitenkin tasapainoiselta.
– Onko muita yllätyksiä tiedossa?
– Ole rauhassa. Peter käy täällä välillä, muita lapsia ei tietääkseni ole.
Mirri rauhoittui. Hänestä oli hauska kuunnella pojan juttuja ja pelata lautapelejä. Hän istui usein kentän laidalla ja seurasi pallopeliä. Omia kavereita oli kuitenkin ikävä. Roosa oli Helsingissä ja kävi vain harvoin Hämeenlinnassa.
Kesällä Mirri ihmetteli, kun ruokahalu oli tiessään. Makea kyllä maistui. Hän kuittasi ruokatunnit suklaalevyllä.
– Olen lihonut, vaikka syön tosi vähän, hän valitti Tommille. – Aamuisin on huono olo ja minua väsyttää jatkuvasti.
Tommi katsoi häntä tutkivasti. – Et kai ole raskaana?
Mirri hätääntyi. Kuukautiset olivat myöhässä, mutta hänellä oli kierukka.
– Apua, en voi mitenkään olla.
– Tee testi, niitä saa apteekista.
Raskaustesti näytti positiivista. Mirri oli kauhuissaan. Ei hän voinut ryhtyä äidiksi näin nuorena. Toisaalta abortti kuulosti kauhealta.
– Tommi, selvitäänkö, jos pidän lapsen?
– Mirri, päätös on sinun. Tunnustan kyllä olevani isä, mutta naimisiin en halua.
Mirri ei tiennyt mitä ajatella. Hänestäkö äiti? Aikuisten maailma pelotti. Hän soitti äidille.
– Voi tyttöseni. Arvasin, ettei tämä teidän yhteen muuttamisenne ollut hyvä ajatus. Tule kotiin, pidämme sinusta ja vauvasta huolta.
Mirri itki. Ei hän halunnut kotiin. Hänellä oli koti Tommin luona. Nyt kotileikki oli muuttunut vakavaksi.
Tommi jatkoi elämää tavalliseen tapaan. Teatterilla oli harjoitukset kesälläkin. Taukoa oli tiedossa vasta elokuussa. Mirri ei osallistunut harjoituksiin, sillä työ kaupassa oli raskasta. Kesä oli kuuma ja häntä väsytti jatkuvasti.
– Äiti kysyi, haluaisitko tulla käymään meillä, Peter kysyi eräänä kesäpäivänä.
– Hän on leiponut ja haluaa tutustua sinuun.
– Voin minä tulla. Nyt hetikö?
– Joo, mennään yhdessä.
– Päivää, olen kuullut sinusta paljon. Peteristä on hauska käydä teillä, Jemila tervehti ja halasi Mirriä. Tämä häkeltyi. Tilanne oli enemmän kuin outo.
– Olin marttojen ruokakurssilla. Leivoin karjalanpiirakoita. Tule maistamaan.
Mirri istuutui keittiön pöydän ääreen. Jemilalla oli yllään värikäs afrikkalainen sari. Pöytäliina ja verhot olivat upeasti kuvioitua kangasta.
Jemila siveli lämpimien piirakoiden päälle voisulaa.
– Halusin, että joku suomalainen maistaa leipomuksiani. En ole varma, ovatko ne oikeanlaisia.
– Nämä ovat ihania. Paljon parempia kuin kaupan valmispiirakat.
– Hyvä, sitten rauhoitun. Peter on kertonut, että odotat vauvaa. Sehän tarkoittaa, että poika saa pikkusiskon tai veljen. Siksi halusin tutustua sinuun.
Mirri ei ollut ajatellut asiaa, mutta Jemila oli oikeassa.
– Kaikki on niin uutta. Kerro, miltä lapsen saaminen tuntuu.
– Voi, tulet rakastamaan sitä. Peter on minulle kaikki kaikessa. Jos haluat, voin olla tukihenkilösi. Tommi on kyllä mukava, mutta hän ei ota vastuuta mistään. Onko sinulla omaisia lähellä?
– Perhe muutti Turkuun. Äiti tulee kyllä avuksi, jos tarvitsen. Yritän pärjätä omillani, Mirri sanoi. Hänestä tuntui hyvältä, kun joku ymmärsi.
– Hyvä, pidetään toisistamme huolta. Olen iloinen, että Tommi viettää aikaa Peterin kanssa. Sinä voit tulla tänne koska haluat.
Olohuoneesta kuului ääniä. Peter rummutti ja taustalla soi rytmimusiikkia.
– Kuulin, että olet tanssija. Olisi hauska nähdä millaisia tansseja osaat.
– Afrikkalainen musiikki on veressä. Tule mukaan, näytän askeleet.
Mirrillä oli hauska päivä. Hän, Peter ja Jemila olivat pyörähdelleet musiikin tahdissa.
Mirri oli hikinen ja reipas tullessaan kotiin. Hänellä oli tuomisina rasiallinen karjalanpiirakoita.
– Mmm, nämä ovat hyviä, Tommi kiitteli.
– Peterin äiti leipoi ne. Kävin hänen luonaan. Hän on oikein mukava. Miksi teille tuli ero?
Tommi vilkaisi Mirriä. Hänen ilmeensä oli vaikeasti tulkittava.
– No, meillä oli vähän aikaa tulinen suhde. Niin kuin näit, hän on kaunis ja notkea. Lumosi minut tanssillaan. Mutta siinä oli kaikki. Meillä ei ollut mitään yhteistä. Hän puhui silloin vain muutaman sanan suomea ja englantikin oli huteraa. Ei ollut yhteistä kieltä, ei yhteistä taustaa. Kyllästyimme molemmat, kun ensi huuma oli ohi. Jemila halusi kotiin, kun Peter oli syntynyt. Onneksi hän palasi. Poika on hauska tapaus eikä Jemila kanna minulle kaunaa.
– Hän sanoi, että Peter odottaa kovasti siskoa tai veljeä.
– Hyvä niin. Meillähän on kohta suurperhe.
Molemmat nauroivat. Tuntui hyvältä, kun oli ystäviä ympärillä.
Roosa tutki Helsingin Sanomista vuokralle tarjotaan -palstaa.
Vuokrataan opiskelijatytölle yksiö Munkkiniemessä toisen tytön kanssa. Yhteydenotot sähköpostilla waaranpaikka@gmail.com.
Roosa päätti uskaltaa. Hän vastasi, että oli päässyt opiskelemaan taidekouluun ja etsi asuntoa Helsingistä. Hän sai paluupostissa vastauksen tulla esittäytymään.
– Hei, minä olen Tuikku ja tämä tiukkapipoinen herra on isäni. Hän omistaa yksiön ja haluaa minulle kaverin esiliinaksi. Hän pelkää, että katoan Helsingin yöelämään.
– Päivää Roosa. Tyttäreni puhuu asiaa. Jos päätät muuttaa tänne, toivon että opiskelette ahkerasti ja pidätte huolta toisistanne.
Roosa nyökkäsi. Hän ainakin halusi opiskella tosissaan. Mitä Tuikku tekisi, siihen hän tuskin pystyisi vaikuttamaan.
– Minulle sopii. Otin opintolainan, joten pystyn maksamaan vuokran. Ruokakulut voimme varmaan jakaa, hän suunnitteli.
Kalustettu yksiö oli kodikas. Isosta ikkunasta näkyi pihapuutarha. Sen edessä oli pyöreä pöytä. Vastapäisellä seinällä oli sänky ja sen yläpuolella tilava nukkumaparvi. Keittiönurkkauksessa oli kaikki tarvittava. Kylpyhuone oli pieni, mutta toimiva.
– Toivon, että ystävystytte. Voit minun puolestani muuttaa heti kun sinulle sopii, Tuikun isä sanoi.
Roosa huokasi helpotuksesta. Nyt hänellä oli asunto luvassa ja opiskelupaikka. Ihmeellistä.
– Tule istumaan, minulla on laukussani vähän juotavaa, Tuikku sanoi, kun isä oli lähtenyt.
– Vanhemmat asuvat Hyvinkäällä. He ovat mukavan kaukana. Isä esittää tärkeää, mutta hän on oikeasti ihan kiva.
– Mitä ne puheet sinun vahtimisestasi tarkoittivat?
– Isä ei hyväksy poikaystävääni. Hän ei ole isän mielestä tarpeeksi hyvä minulle. Topi on kirvesmies ja hirmuisen mukava. Olemme seurustelleet salaa jo pari vuotta. Äiti ja isä yllättivät meidät kerran. Topilla on nyt porttikielto meille. Niin ja tänne myös. Mutta älä välitä. Tapaan hänet joka viikonloppu Porvoossa. Jos he kyselevät jotain, et tiedä missä olen. Selvä?
– Selvä, olen sinun puolellasi.
– Saat pitää kämpän itselläsi viikonloput. Onko sinulla poikaystävä?
– Ei taida olla. Seurustelin yhden Juha-Matin kanssa, mutta hän on nyt armeijassa Tikkakoskella. Emme ole tavanneet sen jälkeen, kun hän lähti. Epäilen, että hän on löytänyt uuden tyttöystävän. En ole saanut muuta kuin pari tekstiviestiä, joissa hän kertoo olevansa kiireinen.
– Käy opiskelijatansseissa. Siellä tapaa poikia, jolla isän sanojen mukaan on Tulevaisuus. Minulle riittää Topi.
Tuikku näytti komean tummatukkaisen pojan kuvaa kännykästään.
– Hän on suloinen. Tapasimme lavatansseissa kesämökkimme lähellä Hirvijärvellä. Emme voi todellakaan tavata täällä, sillä isällä on avain. Hän voi tulla yllätyskäynnille koska vain. Toivottavasti se ei haittaa sinua.
– En usko. Aloitan taidekoulussa ensi viikolla. Luulen, että se vie aikani kokonaan. Tiedätkö, löytyisikö täältä läheltä työhuonetta? Maalaamme öljyväreillä ja liuottimet haisevat.
– Kannattaa kysellä koululta. Varmaan joku haluaa jakaa tilan kanssasi. Se on edullista ja kätevää. Mutta maista nyt tästä. Tervetuliaismalja. Kippis. Tämä on vermuttia. Suoraan isin viinakaapista. Hänellä on siellä niin paljon juomia, ettei hän huomaa pientä vajausta.
Punainen vermutti oli makeaa ja vahvaa. Roosa oli tottumaton juomaan alkoholia. Olihan hän Mirrin kanssa kokeillut, mutta ei ollut innostunut. Tämä meni kuitenkin tutustumisen piikkiin. Lasillisen jälkeen hän hyvästeli Tuikun. Tämä ojensi hänelle avaimen.
– Minulla on kutina, että pärjäämme hyvin.
– Niin minäkin uskon. Tulen viikonloppuna. Iskä on luvannut tuoda tavarani autolla. Minulle ei ole juuri muuta kuin vaatteita ja maalaustarvikkeet.
– Sopii, jaetaan vaatekaappi puoliksi. Jos haluat, voidaan kokata vuoroviikoin.
– Hyvä homma. Nähdään.
Roosalla oli kutkuttava tunne, että tästä seuraisi jotain jännittävää. Hän hyppäsi nelosen raitiovaunuun ja jatkoi junalla matkaa Hämeenlinnaan.
– Äiti, olen aika innoissani. Taidekoulu on ollut jo pitkään haaveeni ja kämppä Tuikun kanssa voi toimia.
– Olen iloinen puolestasi. Helsingistä ei ole pitkä matka kotiin. Voit tulla vaikka joka viikonloppu.
Taidekoulu Alfa sai Roosan sydämen sykkimään. Koulu sijaitsi Arabianrannassa. Hän joutui nousemaan varhain, sillä matka Munkkiniemestä koululle kesti lähes tunnin. Perillä odotti kahvintuoksu ja innokkaat opiskelukaverit. Opettajat eivät päästäneet heitä helpolla. Ensimmäinen lukukausi alkoi perinteisellä piirtämisellä.
– Opetamme taiteen perustekniikat. Kun hallitsette ne, voitte lähteä irrottelemaan, Eila-opettaja kertoi alkajaisiksi.
– Tänään piirrämme kahvinkeittimen, Irina virnisti ensimmäisellä tunnilla. Kuvataideluokassa komeili kokonaista kolme antiikkista kahvinkeitintä.
– Tämä taitaa olla uusi kokemus. Muistakaa, että mittasuhteet ovat tärkeitä. Piirtäkää huolellisesti.
Roosa ahersi koko hikisen kesäisen lauantaipäivän. Tehtävä ei ollut helppo. Irina ei ollut tyytyväinen vinoihin ja epäsuhtaisiin yrityksiin.
– Saatte kotitehtäväksi piirtää leivänpaahtimen, hän läksytti. Ensi kerralla tuon kipsipäät malleiksi.
Perusopintoihin kuuluivat ismit. Impressionismi ilahdutti Roosan esteettistä silmää. Hän maalasi kevyillä väreillä hetken tunnelmia. Abstrakti ekspressionismi sitä vastoin sai hänet lähes paniikkiin. Roosa ei osannut eikä halunnut maalata räiskyvillä väreillä ei esittäviä töitä. Seuraava kauhistuksen kohde oli omakuva kubistiseen tyyliin. Silloin ei voinut kuin irrotella.
Roosa sai Juha-Matilta kortin. Poika kertoi menneensä kotipuolessa naapurin tytön kanssa kihloihin. Hän pahoitteli, ettei ollut kirjoittanut aikaisemmin. Tyttö oli raskaana ja Juha-Matti tunsi velvollisuudekseen mennä hänen kanssaan naimisiin. Hän kertoi, että he olivat viettäneet vain yhden illan yhdessä kohtalokkain seurauksin. Tyttö oli lestadiolaisesta perheestä kotoisin. Juha-Matti arveli kyynisesti, että jälkikasvua oli odotettavissa jatkossakin.
Roosaa kirpaisi. Miten helposti miehet olivat vietävissä. Parempi näin, hän yritti ajatella. Roosa tekstasi: Onnea, toivon sinulle ja morsiamelle kaikkea hyvää.
Hän oli tyytyväinen, että pystyi olemaan kohtelias, vaikka koville otti.
