Yksinäisyys – kietoudu hetkeksi ympärilleni.
Pitäen lempeästi sylissäsi.
Anna tilaa ajatuksilleni vaeltaa.
Rohkeutta kohdata sisimpäni – itseni.
Nosta esiin syvimmät tunteeni.
Iloni, suruni, pelkoni, kaipaukseni ja tuskani!
Kuin myrsky – ravistele sisintäni.
Puhdistaen mieleni.
Etten itseäni,
itseltäni kadottaisi.
©Enna Salonen
Aihe on oikeastaan surullinen, mutta samalla tuntuu helpottavalta lukea, että runon puhuja (runon minä) kutsuu myrskyä ravistelemaan itseä, jotta itse itseltä ei katoaisi. Tarpeellinen ajatus arkipäivään. Ajattelin lähteä kokeilemaan, löytyisikö minun Itse lähimetsästä.
Odotan innolla lisää runojasi Tarinavirtaan!