Elokuun yössä tapahtui jotain eriskummallista.
Minä vain istuskelin siinä,
unen muodostaman talon portailla,
ja näin, kuinka hämärään kietoutuneelta niityltä
lähestyi sinihehkuinen valo,
ilmassa kaarrellen,
hiljalleen.
Ja yritin niin kovasti nähdä,
mitä se oli.
Minun täytyi saada tietää.
Ja minä sain tietää.
Erotin hämärää vasten korennon hahmon,
sen sinisenä hehkuvat silmät,
tunsin sen värinän jo
ennen kuin se laskeutui pääni päälle.
Olin niin kiitollinen, että se tuli luokseni
ja hyväksyi minut.
Annoin sen väristä ja sotkeutua hiuksiini,
sinisen hehkun ympäröidessä meitä,
elokuun hämärässä yössä.
Ja tunsin sen energian virtaavan minuun,
värisevänä ja vahvana siirtyvän suoraan
mieleeni,
jota uni vielä ohjasi,
niin kauan,
etten viimein enää pystynyt sen kauneutta katsomaan.
