Tuli päivä, jolloin olin
yksin maailmassa,
meren ja tuulen
puhuessa toisilleen,
olin ulkopuolinen ja
suru repi sydämeni auki,
niin auki, että minun täytyi
alkaa korjaamaan sitä,
ompelemaan se kasaan
sadepilven värisellä villalangalla,
joka olikin kestävää ja
hyvää lankaa,
kaikessa tavallisuudessaan
aivan erityistä,
rikkinäisen sydämen korjaamiseen
tarkoitettua lankaa,
elämänlankaa.
©Anniina Holma-Suutari
