Ehkä joku joskus,
joku ihminen,
näin kauniina kesäisenä päivänä,
pysähtyy rantaan katselemaan
ja toivomaan,
että olisi joskus jotain
kauniimpaa,
yksinkertaisempaa
ja puhtaampaa,
kuin mitä on nyt,
keskeneräisenä,
täynnä virheitä ja
säröileviä ajatuksia,
mutkikkaita tunteita,
joita ilman olisi niin
paljon helpompi olla,
ilman kaikkia liiallisia pyrkimyksiä
olla hyvä,
tai edes vähän parempi,
ihminen,
ehkä silloin,
heilahdan kesätuulessa,
ja vain
olen.
©Anniina Holma-Suutari
