Miten ehdin ratsastaa sanoillani
lipsuvat, kynän kärki pistää ilmaa ilman terää.
Huominen valmiiksi lyhyt
tunnin nuolet väistelevät, nopeat.
Odotuksia, ojentuvia käsiä
suojelen omiani etten sulaisi sokkeloon.
Piilosilla oloa koko elämä
tie kadoksissa.
Aavistellen kulkeminen herkin korvin
hiljainen ääni tienvieriä valaisemassa.
©Pirkko Arola
