Tapasin hänet Taivaansinisellä niityllä.

Mies tuli vastaani polkua jota reunustivat  turkoosinväriset vuoriston unikot. Tunnistin hänet jo kaukaa, hänen pronssinvärinen ihonsa, vedenväriset silmänsä ja musta tukkansa, lyhyt, sopusuhtainen lihaksikas urheilijan vartalo.

– Mamma Maria!
– Miten tunnistit minut, emmehän ole koskaan tavanneet. Oletko nähnyt minut valokuvissa?
– Olen, tyttärentyttärelläsi on kuva, valokuvaamossa otettu, jossa poseeraat miehen vierellä, jolla on tuuheat viikset.
– Kolmas aviomieheni Aleksi, lastesi isoäidin isä. Hän siirtyi tänne Niityille jo kauan sitten. Hänen luunsa lepäävät vanhassa saksalaisessa hautausmaassa Kuolan niemimaalla, Jäämeren hyytävät tuulet puhaltavat haudan yli.
– Tyttäresi puhui hänestä.

Puhuimme pitkän tovin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tapasimme.

Olimme osa samaa kertomusta.

– Mitä tiedät tyttäreni tyttärestä, mikä asia sinulle on jäänyt mieleen hänestä?
–  Pieni, urhea nainen, kuin siinä runossa.
– Tiesitkö että hän on alkanut kirjoittaa kirjaa meistä?
– En, mutta uskon sen. Hänellä oli aina suuri tarve kertoa tarinaansa. Hän ei pidä unohduksesta.
– Olen ollut tietoinen siitä, mutta en ole löytänyt sopivaa sanansaattajaa, jonka mukana olisin voinut lähettää hänelle viestejä täältä.

Kerroin hänelle tapailevani usein muita tänne siirtyneitä, jotka ovat osa tarinaamme. Tytärtäni tietenkin, hän oli minulle läheisin ja hänestä kannoin aina syvää huolta. Tyttäreni tyttäreen ja hänen tyttäreensä, jotka ovat kuljettaneet tarinaa eteenpäin, en ole saanut yhteyttä. Nyt uskoin kuitenkin löytäneeni oikean henkilön, jolla on yhteys, sekä tyttärentyttäreeni, jonka muistossa hän elää, koska tyttärentytär on sitä mieltä, että ihminen on elossa niin kauan kuin hänet muistetaan, että tyttärentyttärentyttäreen, joka itkee edelleenkin isäänsä.

Mies silitti poskeani ja sanoi vain, että jos voimme auttaa häntä tarinan kertomisessa, niin voimme tapailla täällä Niityillä ja täydentää sitä.

Unikot kukkivat niityllä, keltaiset, punaiset, valkoiset ja siniset. Sielujen kukat, joiden terälehdet eivät koskaan varisseet.