Keijukaiset purevat

Ei tuhlata äkkihädättömyyden päiviä

Kaunista vettä

Mitä maailma tekee kun ruumis ei tottele

Jos jalat eivät  kanna jos keuhkot eivät hengitä jos nielu ei niele

Tuo voimattomuuden tunne kun ruumis ei tahdo totella

Niin kammottava, että sen kuvittelee

muisravansa läpi elämänsä

Onneksi mieli unohtaa

Kärsimyksen unohtaa

Mutta sen, ettei voi hallita vähääkään

Sen ruumis muistaa

Suistumisen armoille

Nielun joka ei niele

Keuhkon

Jalan

Tuhoutuneen nivelen

Muiston toimivuudesta

Armoilla olemattomuudesta

Vettä jota ei voi niellä, kaunista vettä