Itsenäisyys -episodeja
toisin eläville aikuisuus on jo heti
eikä tule ikinä
eri kohdat samat pelot eri kohdat eri pelot
joku kaikki eri
kohdattava yksin toisissa kohden
***
aikuistumisen episodien kirjoittaminen
kokemus toisista ja toiseuden ajattelumalleista ennen kokemattomalla koetteella
***
aikuisuus on (heterokulttuurin) satu
***
ajattelin pitkään
***
Valkoinen, sinisilmäinen keskiluokan hyväraajainen lapsi sai ajatella
niin
huomauttelijat satuttivat
tulkinta jumaluuksien tasoa kaikilla puolin
tuo noin koska
***
ennen kuin
***
sairastuin vakavasti tilanteessa jossa elin yksin ja vastuullani oli kissanpentu
tarvitsin muita ihmisiä moneen
tulin eri tavalla riippuvaiseksi kuin ikinä
***
tuntui
joistakin vapauksista, mietittävä itsenäisyys kokonaan uudelleen
***
Sodan ajatteleminen kauhistuttaa tänään, itsenäisyyspäivänä 2023.
Tuntuu liian pahalta miettiä mitä hevosille, nuorille sotilaille ja muille tapahtui
En ole aiemmin tuntunut näin.
Ukraina, Gaza ja oman itsenäisyyden säröily henkilökohtaisen kuohuissa
***
olenko aikuistunut, tuosta 
kykenen tuntemaan sitä kauhua, jota 1930-luvulla syntyneet vanhempani ovat sodan jaloissa tunteneet?
Järkyttävää ajatella, että Unto Toivokaan ei ehtinyt täyteen aikuisuuteen, kun jo sen monet mahdollisuudet ja mahdottomuudet olivat ohi. Meidän suvussa Frans Nikolai joutui 1918 ensin Porissa punaisten vangiksi ja hetken päästä valkoisten: 19-vuotiaana. Eli ikivanhaksi, mutta ei koskaan oikein Hennalan jälkeen löytänyt paikkaansa, vaikka oli valkoinen ja ”hyvin toimeentuleva”.
Jo sanana itsenäisyys pakottaa miettimään eri ulottuvuuksia. Lähisuvussani kaksi on virallisesti vaihtanut sukupuoltaan jo nuorena. Kipuilu ei ole taitanut täysin vieläkään hellittää.
”Aikuisuus on (heterokulttuurin) satu.”
Minun sydäntäni särkee tällä hetkellä Gazan kansanmurha.