Tarinavirta

ALFONSON RAVINTOLA

Pihaterassilla oli riehakas tunnelma, kun Quu seuralaisineen tuli paikalle. Aurinko oli laskenut ja meren yllä oli kullanpunainen kajo. Puiden oksilla riippui värikkäitä lyhtyjä ja pöydissä oli tuikkuja.

Alfonso kiersi tarjoamassa kuohuviinimaljoja.

– Tänään on juhlailta, vaikka en voittanutkaan, hän virnisti.

– Meilläkin on syytä juhlaan, sillä kuvaukset ovat ohi ja kaikki sujui hienosti. Kiitos sinulle osallistumisesta, Quu hymyili ja otti vastaan tarjotun lasin.

– Se oli ilo. Paikallislehdessä on huomenna iso artikkeli ja sen myötä Sofia ja minä saamme takuulla uteliaita vieraita.

– Toivotan menestystä. Mitä sinulla on tänään tarjolla?

– Loistava buffetpöytä. Käykää hakemassa, mitä mielenne tekee, talo tarjoaa, Alfonso kehotti ja viittasi katokseen.

– Ihana ilta, musiikki soi ja ruoka on taivaallista, Mama huokasi. Hän istui Ellinooran sekä Sylvin ja Toivon seurassa.

– On ollut mukava tutustua. Tulettehan kokkaamaan kanssamme makupaloja Suomi-Centeriin, Sylvi ehdotti.

– Voimme tullakin. Olen ajatellut viipyä Fuengirolassa kevääseen asti. Mama on vielä kahden vaiheilla, jaksaako hän pitää minulle seuraa, Ellinoora kertoi.

– Olen viihtynyt ainakin tähän asti mainiosti. Voi olla, että elämä hiljenee, kun kuvaukset ovat ohi. Quu, palaatko Suomeen vai jäätkö luoksemme? Sohva on vapaa, olen vallannut toisen makuuhuoneen, Mama kertoi pilke silmäkulmassa.

– Monika ja Ken lähtevät huomenna paluumatkalle. He suunnittelivat ajavansa hiljakseen. Ken haluaa editoida loput materiaalit matkan aikana. Kun he pääsevät Suomeen, ohjelmasarja on valmis ja Monika esittelee sen tilaajille, Quu selosti.

– Missä he ovat? Sofia kysyi.

– Jäivät pakkaamaan. Olli-Tapio ja Jokke ovat jo kotimatkalla. Tuntuu, että kaikki loppui liian nopeasti, Quu kertoi.

– Toivon, että jäät joksikin aikaa, Ellinoora sanoi.

– Niin minäkin, tekee hyvää vetää hetki henkeä. Kuulin, että Meriitta on lopettanut kulttuuritoimituksessa. Voi olla, että minulla on taas mahdollisuus jatkaa, Quu haaveili.

KAISLA

Elämä kirkastui Meriitan lähdön jälkeen. Juhlistimme ihmeellistä vapautta Matin kanssa syömällä kasvispizzan puoliksi. En halunnut siihen valkosipulia, sillä haaveilin hyvänyön suukosta. Sain myös ja näin Matista märkää unta.

Istuimme pitkään ja joimme punaviiniä. Matilla on visio, että kutsumme syksyn viimeiseen lähetykseen Quun ja Reinon. Lähetin Quulle sähköpostiviestin ja kysyin, onko hän silloin Suomessa. Quu vastasi tulevansa helma hampaissa, hih. Jaskan mielestä ajatus on hyvä ja sopii hyvin väriteeman päätösjaksoksi.

Kulttuurimakasiini jatkuu joulutauon jälkeen, mutta missä merkeissä, se on vielä auki. Jaska väläytti, että hän haluaa puhua Quun kanssa. Pidän peukut ja varpaat pystyssä, että hän suostuu tulemaan takaisin!

TV-KESKUS, PASILA

Värivalot välkkyivät studio kolmosella, kun Jaska, Matti ja Kaisla tulivat paikalle. Lavastaja hymyili leveästi ja kysyi, onko väriä tarpeeksi.

– Olet ylittänyt itsesi, olen kirjaimellisesti häikäistynyt, Jaska nauroi.

– Matti, sinäkin voisit tunnustaa väriä ja sitoa kirjavan huivin kaulaasi, Kaisla ehdotti spontaanisti.

– Hoituu, meillä on rutkasti aikaa. Mennään toivottamaan vieraat tervetulleiksi, Matti hymyili.

Reino ja Quu odottivat kakkosen kuppilassa kahvimukit ja voisilmäpullat edessään.

– Miten nostalgista on olla täällä taas, värikkääseen mekkoon pukeutunut Quu hymyili ja halasi lämpimästi Jaskaa.

– Ethän ole enää minulle vihainen? Olin voimaton esimiesteni edessä, Jaska kertoi.

– Tuntui pahalta, kun sinulla ei ollut päätösvaltaa. Vietin rattoisan loman Espanjassa, Quu kertoi.

– Sinut tuntien, taisit tehdä muutakin kuin lomailla, Jaska virnisti.

– Työnteko oli hupia ja olen herkutellut enemmän kuin koskaan.

– Kyllä minullekin etelän loma kelpaisi. Tapasin Joken ja hän kehui kuvankaunista Andalusiaa. Juokaa kahvit ja käykää meikissä. Tavataan studiolla, Jaska sanoi ja harppoi takaisin.

Kaisla ja Matti liittyivät hänen seuraansa. Quu vakuutti, että hän muistaa tien studiolle.

Kun suora lähetys alkoi, Matti toivotti vieraat lämpimästi tervetulleiksi.

– Quu, ihana nähdä, olet saanut kauniin rusketuksen. Miltä tuntui palata Suomen talveen?

– Onhan tässä kontrastia, mutta olen iloinen päästessäni taas studioon. Tunnen olevani täällä kotona, Quu hehkutti.

– Reino, pyöriikö kahvila Tähdenlento talvellakin?

– Kyllä vain, mutta sisätiloissa. Meillä käy kanta-asiakkaita, jotka viihtyvät pitkään cappuccinon, voisarvien ja sanomalehden parissa, Reino kertoi.

– Katsotaan, miltä kesäkahvilassa näytti. Luvassa on värikirjo, Matti juonsi sujuvasti.

Lähetys sujui hyvässä hengessä. Jaska tuli kiittelemään, kun studion lamput sammuivat.

– Pidin kovasti väriteemasta, mutta se on tullut tiensä päähän. Toivon todella, että Quu palaat takaisin ja kehittelet Matin kanssa kevääksi jotain uutta. Ruokateema toimii, katsojat haluavat ideoita kotikokkaukseen. Lähtekää siltä pohjalta, toivotan hyvää joululomaa.

Quu ehdotti Matille palaveria mitä pikemmin.

– Kaisla, kutsu koskee sinuakin. Tavataan huomenna asuntoni alakerran ravintolassa. Tarjoan illallisen, Quu ehdotti.

– Sopii, minulla on ideanpoikanen, Matti hymyili.

QUUN LÄHIRAVINTOLA

– Hyvänen aika, et ole käynyt täällä aikoihin, tuttu baarimikko tervehti Quuta.

– Olen ollut matkoilla, mutta lupaan tulla jatkossa useammin, Quu sanoi ja tilasi hanaoluen.

– Otan samanlaisen, Matti tuli paikalle Kaisla vanavedessään.

– Entä neiti, maistuuko olut?

– Mikä ettei, näin alkuun, Kaisla sanoi ja otti vaahtoavan tuopin vastaan.

– Istutaan pöytään. Valitkaa listalta, mitä haluatte syödä. Olen tänään maksumiehenä tai oikeammin naisena, mutta se ei hevin toistu, Quu hymyili.

– Tarjolla näyttää olevan silakkapihvejä ja perunamuhennosta, lempiruokaani, Matti valitsi.

– Minulle riittää salaatti, katkarapucaesar maistuisi ja lasillinen kylmää valkoviiniä sen kanssa, Kaisla päätti.

– Minulle samanlainen, Quu tilasi, kun tarjoilija ehti paikalle.

–  Matti, sinulla oli ajatus, odotan jännittyneenä.

– Olen ollut lähtösi jälkeen turhautunut, kun Meriitta on jyrännyt ideani. Mietin, että katsojia kiinnostaa tavallisten ihmisten tarinat. Matkailu on suositumpaa kuin koskaan. Maailmalla on tarjolla makuelämyksiä, jotka rantautuvat Suomeenkin. Ehkä löydämme jonkun maahanmuuttajan, joka voisi kertoa oman maansa ruokakulttuurista ja kokata malliksi eksoottisia annoksia. Olisiko se ihan hullu ajatus?

Quun silmät välähtivät.

– Tiedätkö mitä Matti, se on juuri sitä, mitä tarvitsemme. Etnoruokaa Suomessa. Täällähän on nykyään kiinalaisia, nepalilaisia, thaimaalaisia, turkkilaisia ja meksikolaisia ravintoloita. Pizzaa, kebabeja ja sushia löytyy. Loistava idea.

Tarjoilija toi annokset ja viinilasilliset naisille.

– Voisin ottaa toisen hanaoluen, Matti tilasi. –  Silakkapihvit näyttävät herkullisilta.

– Kokki ei säästele voita eikä kermaa, tarjoilija hymyili ja lupasi tuoda tuopin saman tien.

– Salaattikin näyttää hyvältä, Kaisla totesi ja puristi limettiä katkarapujen päälle.

– Minä en pidä krutongeista. Olisi pitänyt pyytää annos ilman niitä, Quu sanoi ja tökki leipäkuutioita syrjään.

Kun lautaset olivat tyhjät, Quu palasi teemaan.

– Onko sinulla Matti mielessä joku, joka voisi toimi johdattelijana?

– Muistan, että Reino kertoi kesällä, että hän on järjestänyt maahanmuuttajille kokkauskursseja. Voisit kysäistä häneltä.

QUUN ASUNTO

Kun Quu pääsi kotiin, hän otti puhelun Tähdelle.

– Reino on iltalenkillä, pyydän häntä soittamaan, Tähti lupasi ja kysyi, miten Quu oli kotiutunut.

– Olen taas kerran innoissani. Jatkan kulttuuritoimituksessa ja suunnittelen parhaillaan työtovereiden kanssa kevätkautta.

– Sinä se et osaa pysähtyä Tähti nauroi.

Quu ei rauhoittunut, ennen kuin Reino soitti.

– Olin juoksemassa ja menen saman tien suihkuun, jos asiallasi ei ole hengenhätä.

– Maltan hädin tuskin odottaa, mutta käy ihmeessä, Quu puuskahti.

Reino soitti kymmenen minuutin päästä.

– Kuulin äänestäsi, että käyt ylikierroksilla. Olen nyt kuulolla.

Quu kertoi Matin ehdotuksen ja odotti malttamattomana Reinon reaktiota.

– Kuule, ajatus on erinomainen. Suosittelen Maleeta, joka työskentelee thairavintola Orientissa. Hän on taitava ja viehättävä. Somaliasta kotoisin oleva Merri taitaa afrikkalaiset ruoat ja ukrainalainen Larissa tuntee slaavilaisen keittiön. Hänen pelmeninsä ovat huikeita. Tule käymään, niin tapaat heidät.

– Reino, upeaa, olen täpinässä. Sopiiko ensi viikonloppuna, otan Matin mukaan?

– Sopii, mutta varoitan, että joudut nukkumaan sohvalla. Tytöt ovat vallanneet yläkerran makuuhuoneet. Matti voi nukkua saunan pukuhuoneessa, ellette halua mennä hotelliin.

– Voi Reino, ihanaa. Totta kai majoitumme teille. Nähdään pian!

Quu soitti seuraavaksi Monikalle. Hänellä oli huono omatunto, kun ei ollut ottanut aikaisemmin yhteyttä. Monika kuulosti kiireiseltä ja kertoi, että oli esittänyt Espanjassa kuvatun sarjan päättäjille.

– He pitivät tunnelmasta ja kokkauksesta, mutta eivät tilanneet jatko-osia. Sielläkin tuntuu rahat olevan vähissä. Täytyy ryhtyä taas kerran mainoskuvauksiin, vaikka Ken ei ole niistä innostunut. Miten sinulla menee?

– Soitin sen takia, että en olisi pystynyt jatkamaan kanssasi, sillä olen taas kotipesässä kulttuuritoimituksessa.

– Sinä onnellinen, onko uusia suunnitelmia?

– Kehittelen parhaillaan Matin kanssa, mutta mitään ei ole vielä sovittu. Pidetään yhteyttä, Quu päätti helpottuneena puhelun.

TV-KESKUS, PASILA

Kaisla toi Quulle mukillisen haaleaa kahvia ja istuutui tämän työpöydän viereen.

– Näytät säteilevältä, suunnitelmat taitavat edistyä?

– Kyllä vain, verkosto toimii. Jos Matille sopii, käymme viikonloppuna ennakkotutkimusmatkalla Hämeenlinnassa.

– Kuulin nimeäni mainittavan, Matti tuli punaposkisena sisään.

– Täällä seinilläkin on korvat, mutta hyvä kun tulit. Juttelin illalla Reinon kanssa ja hän suositteli esiintyjiä, Quu kertoi.

– Aina valmiina tapaamaan nuoria neitosia, Matti virnisti, kun Quu oli kertonut, keistä oli kysymys.

– Minäkin mietin illalla teemaa ja tuli mieleen, että seurantaohjelmat ovat trendikkäitä. Siitähän on aikaa, kun kuvasimme kokkikisaa kaikilla mausteilla. Olisi kiinnostava tietää, mitä voittajille nykyään kuuluu.

– Muistan katsoneeni kisaa. Voittajatyttö oli kotoisin Eestistä? Matti kysyi.

– Kaja oli parina kesänä töissä kartanohotelli Villivadelmassa. Sen jälkeen hän lähti Tallinnaan ja työskentelee vanhassa kaupungissa, Quu muisteli.

– Tuulikki taitaa olla edelleen Tampereen Tillikassa ja Reinonhan me tunnemme kaikki, Kaisla hymyili.

– Hyvinhän tämä edistyy. Suunnitellaan Tallinnan matka kevätpuolella, kun pahimmat jääkelit ovat ohi. Otatko Kaisla yhteyttä Kajaan. Tiedustele, mitä hänelle kuuluu, mutta älä kerro vielä kuvauksista, Quu pyysi.

– Mielelläni, soitanko myös Tuulikille?

– Soita vaan, kerro minulta terveisiä, Quu sanoi ja irvisti hörpättyään kahvinlopun. – Odota kuitenkin sen verran, että ehdin jutella Jaskan kanssa. Pitää turvata selusta.

Jaska piti ajatuksia hyvinä ja korosti, että kokkaus on edelleen katsojien toivelistalla. – Kuvatkaa enemmän tekovaiheita ja laittakaa reseptit ruutuun, hän ehdotti.

– Tapahtuu, Quu lupasi tyytyväisenä. Hän hyräili kotimatkalla ja päätti poiketa viinikaupassa.

MATTI

Elämä hymyilee taas. Miten se menikään, myrskyn jälkeen on poutasää. On helpottava työskennellä kahden ihanan naisen kanssa. Quu kuuntelee ehdotuksiani ja Kaisla on täysillä mukana. Tapaamme nykyään myös työajan ulkopuolella. Kaisla on virkistävää seuraa. Nauramme ja välillä suukottelemmekin. En uskalla ajatella, onko tämä vakavaa, mutta ainakin hauskaa.

Kaisla viettää joulun äitinsä kanssa. Hän kutsui minut käymään tapaninpäivänä. Jännittää, mitä muori tuumaa. Laitan ykköset päälle ja vien kukkia. Kysyin, onko Quu joulun kaupungissa. Hän kertoi Reinon perheen kutsuneen Hämeenlinnaan, mutta hän ei ollut vielä päättänyt. Sanoi, että haluaisi viettää pyhät sohvannurkassa suklaarasian ja tv-elokuvien parissa.

ELLINOORAN VIESTI QUULLE

Täällä on hiljaista lähdettyäsi. Kokkikisan jännitys tuntuu vieläkin. On mukava käydä Sofian tavernassa, sillä hauskat muistot palaavat mieleen. Poikkeamme Maman kanssa toisinaan myös Alfonson ravintolassa. Hän tuo pyytämättä aperitiivit pöytään ja hymyilee leveästi. Aurinkosanomissa oli näyttävä kirjoitus kisasta. Asiakasmäärä on kaksinkertaistunut artikkelin ansiosta, hän myhäili viimeksi tavatessamme.

Olen ystävystynyt Sylvin ja Toivon kanssa. Kutsuin heidät kahville. Sylvi ihasteli merinäköalaani. Mama kysyi, pelaavatko he korttia. Toivon silmät kirkastuivat ja hän myönsi olevansa aika haka. Kokoonnumme nykyään joka viikko pelaamaan canastaa joko minun luonani tai Sylvin kaksiossa. Toivo nauraa vallattomasti, kun hän voittaa erän. En minäkään ole ihan huono, mutta Mama yllätti pitämällä hyvät kortit käsissä ja lopettamalla kierroksen heti alkuvaiheessa. Me muut saimme roimasti miinuspisteitä.

Mama on luvannut olla luonani kevääseen asti. Hän lupasi pitää minusta huolta. En ymmärrä, mitä hän sillä tarkoitti. Mama jätti lähtiessään avaimen Tähdelle, joka käy kastelemassa kukat ja katsomassa, että paikat ovat kunnossa. Palaamme yhdessä  kesäksi ja minä ajattelin asua huvilalla, sillä luovuin vuokra-asunnosta lähtiessäni. Olet tervetullut käymään koska vain. Siis täällä Espanjassa ja viimeistään huvilalla.

Lähetän suotuisia kevättuulia, samoin Mama, terveisin Elli

TALLINNAN MATKA

Laiva keinui aalloilla. Kaisla pelkäsi pahoinvointia, mutta lohduttautui ajatuksella, ettei matka kestäisi kauan.

– Käydään syömässä jotain kevyttä, Quu ehdotti, kun he olivat avomerellä.

– Käyhän se ajankulusta, Matti myöntyi ja katsoi huolestuneen näköisenä kalpeaa Kaislaa.

– Jään kannelle, en uskalla syödä mitään, tyttö kuiskasi.

– Pidän sinulle seuraa, haen baarista oluttuopin, Matti lupasi.

Quu lähti Villen kanssa ravintolasaliin. Hän oli kääntyä kannoillaan, kun huomasi Meriitan istuvan pöydässä harmaahiuksisen herrahenkilön kanssa. Meriitta oli kuitenkin nähnyt hänet ja viittasi tulemaan lähemmäs.

– Saanko esitellä seuralaiseni Kalervon. Hän vaikuttaa Yleisradion johtokunnassa, Meriitta kehui.

– Hyvää päivää, olen kulttuuritoimittaja Quu ja tässä on kuvaaja Ville, Quu mutisi.

– Päivää, olen kuullut sinusta, Kalervo sanoi merkitsevästi.

– Toivottavasti pelkkää hyvää.

– No no, sitä kuulee kaikenlaista. Oletteko jutuntekomatkalla?

– Vain päiväretkellä Tallinnassa.  Quu ei halunnut kertoa enempää.

– Niin mekin, käymme maistelemassa vanhan kaupungin perinneruokia, Meriitta kertoi.

Quu nykäisi Villeä ja toivoi, ettei hän paljasta kuvauskohdetta.

– Jatkamme matkaa, täällä on ruuhkaa ja vapaita pöytiä harvassa, Quu vilkuili ympärilleen.

– Kyllähän tässä on tilaa, mutta taidatte viihtyä mieluummin kahdestaan, Meriitta sanoi vihjailevasti.

Quu ei ollut kuulevinaan, vaan toivotti pikaisesti hauskaa päivänjatkoa.

– Huh, kyllä pelästyin. Onneksi Matti ja Kaisla eivät olleet paikalla. Meriitta jos kuka onnistuu pilaamaan päivän.

Kaisla voi paremmin, kun he pääsivät maihin. Ville ajoi kuvausauton laivasta ja pujotteli taitavasti vanhan kaupungin suuntaan.

– Emme pääse ravintolan eteen, mutta aika lähelle. Otan kameran käsivaralle, hän suunnitteli.

– Ihana ilma, täällä on paljon keväisempää kuin lahden toisella puolella, Kaisla ihasteli ja hengitti raikasta ilmaa.

Kaja odotti heitä ravintolan ovella.

– Hauska tavata, hän halasi Quuta lämpimästi. –  Tulkaa peremmälle. Asiakkaita on paljon niin kuin aina, mutta olen varautunut kokkaamaan teille, hän selitti.

– Emme vaivaa kauan. Hienoa, että ravintola menestyy.

– Sisko tarjoilee ja meillä on ammattitaitoinen henkilökunta. Maine on kiirinyt ja pöytävarauksia on pitkäksi ajaksi eteenpäin, Kaja kertoi ja näytti tien keittiöön.

– Kehuit, että yksi suosituimmista alkuruoista on sienijulienne.  Haluamme seurata sen valmistusta alusta alkaen.

– Sitten pitäisi lähteä sienimetsään, Kaja nauroi. – Vakavasti puhuen, kaikki syötävät sienet kelpaavat, mutta suosin herkkutatteja. Tuoreet olisivat parhaita, mutta pakastetut tai kuivatut käyvät mainiosti. Sienien lisäksi tarvitaan vain paksua smetanaa, salottisipulia ja vahvaa juustoraastetta, Kaja kertoi.

Ville otti lähikuvia, kun hän kuullotti sienet ja sipulisilpun voioliiviöljyseoksessa. Quu kauhisteli, miten paljon smetanaa Kaja sekoitti niiden joukkoon. Hän maustoi seoksen ripauksella suolaa ja rouhittua mustapippuria.

– Juusto on suolaista, laitan siksi vain vähän, Kaja kertoi ja otti esille hauskan näköiset varrelliset pikkukattilat. – Gratinoin kuumassa uunissa ja ripottelen lopuksi persiljasilppua antamaan väriä. Viereen tulee pitkittäin leikattuja suolakurkkuja, vähän hunajaa ja rapea rahkapiiras sekä tietysti vodkasnapsi, hän virnisti.

– Annokset näyttävät ihanalta, pääsemmekö maistamaan?

– Tein nämä teille. Siirrytään ravintolan puolelle, siellä on kotoisampaa.

Ville kuvasi maisteluhetken ja sammutti sen jälkeen kameran.

– Odotin malttamattomasti, että pääsen testaamaan, hän sanoi.

Quu hätkähti, kun hän huomasi Meriitan ja tämän seuralaisen saapuvan. Pakotietä ei ollut, joten hän joutui tervehtimään.

– Onpa teillä kallis maku, tämä on yksi vanhan kaupungin parhaista ravintoloista, Meriitta kohotti kulmiaan nähdessään heidät.

– Olemme juuri lähdössä, Quu sanoi ja kehotti ryhmää nousemaan pöydästä.

– Mikä kiire teille tuli. Juodaan maljat yhdessä, Meriitta sanoi keimailevasti ja katsoi Villeä. Mattia ja Kaislaa hän ei ollut näkevinään.

– Olen autokuski, mutta toivotan hyvää jatkoa, Ville sanoi nopeasti ja otti kameran kantoon.

– Miten voi olla mahdollista, että tapaamme jatkuvasti. Toivon todella, etteivät he palaa samalla laivalla, Quu puuskahti, kun he pääsivät ulos.

Kotimatka sujui kuitenkin rauhallisesti myötätuulessa.

Helsingissä oli pimeää ja petollisen liukasta. Ville jätti seurueen Quun kotiovelle.

– Oli mukava päivä, Kaisla kiitteli ja lähti kävelemään Matin kanssa kaupungin suuntaan. – Mennään vielä jatkoille, hän huikkasi.

Quu jäi katsomaan heidän peräänsä ja tunsi haikeutta. Hänellä ei ollut ketään, kenen kanssa lähteä viettämään iltaa. Tuntui, että ihastumisten muistotkin olivat haalistuneet. Herkät hetket Reinon kanssa tuntuivat kaukaisilta ja Markoa hän ei halunnut edes muistella.

Quu ei halunnut mennä autioon asuntoon, vaan poikkesi hetken mielijohteesta alakerran ravintolaan. Baarimikko hymyili ja toivotti hänet tervetulleeksi.

– Missä komeat herraseuralaiset ovat? hän kysyi.

– Missä lienevät, tarvitsen yömyssyn, sekoita joku tainnuttava cocktail, Quu pyysi.

– Kyllä kaunis rouva, istu alas ja kerro murheesi.

– Jos yksinäisyys on murhe, sitä iloa riittää. Minulla on hyviä ystäviä, mutta ei rakastettua, Quu kertoi äkillisessä luottamuksen puuskassa.

– Useimmat asiakkaista ovat samassa tilanteessa. Maista omaa sekoitustani, sen myötä surut kaikkoavat.

Quu tunsi lämmön leviävän. – Hyvää, olet oikealla alalla. Ehkä päivä vielä kirkastuu tai vaihtoehtoisesti vajoan syvään uneen.

– Tee se vasta kotona, baarimikko hymähti ja riensi palvelemaan uusia asiakkaita.

KAISLA

Kevätkausi on hyvässä vauhdissa. Tallinnan osuus on jo esitetty ja saimme kiitosta kokkausvinkeistä. Minäkin kokeilin sienipaistosta kotona. Laitoin pakasteesta löytämäni suppilovahverot tavalliseen keraamiseen vuokaan, ei minulla ollut hienoja kattiloita, mutta maku oli kohdallaan. Leivoin rahkapiirakoita ja herkuttelimme äidin kanssa.

Matin vierailu joululomalla sujui kohtalaisesti. Matti oli hiljainen, mutta äiti oli sitäkin puheliaampi. Hän kertoi laveasti, millainen olin lapsena ja näytti vanhoja valokuvia. Hävetti ja ehdotin, että lähdemme ulos heti ruokailun ja kahvin jälkeen. Äiti tarjoili itse tehtyä hedelmäkakkua ja suklaakonvehteja. Matti oli sen näköinen, ettei jaksa enää yhtään, kun äiti tyrkytti lisää. Purskahdimme nauruun, kun pääsimme pois näköetäisyydeltä.

Kuvasimme viime viikolla Tillikassa Tampereella, miten kokkikisan toiseksi tullut Tuulikki paistoi oikeaoppisesti silakkapihvejä ja valmisti kuohkeaa perunamuhennosta. Vaikka annokset olivat yksinkertaisia, hän sai ne maistumaan syntisen hyviltä. Silakoiden salaisuus oli runsas voin ja tuoreen tillin käyttö. Perunamuhennokseen tuli kermaa ja yllättäen lopuksi hienoksi silputtua raakaa sipulia.

Katsojapalautteessa kehuttiin, miten yksinkertaisilla keinoilla tutut ruuat muuttuvat paremmiksi. Eräs äiti kirjoitti, että lapsillekin maistui. Kun he kyselivät, mitä lisukkeet olivat, äiti oli vastannut niiden olevan herkkuhitusia ja täydestä meni.

Quu valitteli, että joudumme kuvaamaan thaiannokset sisätiloissa, sillä kevääseen on vielä matkaa. Jos minulla olisi ylimääräistä rahaa, lennähtäisimme Thaimaahan, Quu haaveili. Vokattaisiin huojuvien palmujen alla meren äärellä varpaat korallihiekassa.

Matti palautti hänet maanpinnalle ja ehdotti, että valtaamme ravintola Orientin. Quu nauroi ja sanoi, että se on hyvä vaihtoehto.

Tapaamme maahanmuuttajien lisäksi taas hurmaavan Reinon. Hän tuli kokkikisassa kolmanneksi ja on luvannut paljastaa suositun munakoisovuoan salat. Odotan jo kovasti. Varasin huoneet Vaakunasta. Myös Quulle, sillä hän ei halunnut nukkua Tähden ja Reinon sohvalla. Sanoi, että tuntee olevansa tiellä. Hyvä niin, voimme viettää porukalla vapaa-aikaa, jota tosin ei ole koskaan liikaa.