Tarinavirta

NELJÄS KILPAILUPÄIVÄ

Monika oli huolissaan seurattuaan sääennustetta. Taivas oli synkässä pilvessä ja merellä kävi kova tuuli.

– Pitäisikö siirtää työtasot suosiolla katoksen alle? Päivällä voi sataa, hän huolehti.

– Sopii, Manuel sanoi ja osoitti suojaista nurkkausta grillikatoksen vierellä. – Voin laskea markiisit, jos tuuli yltyy, hän tarjoutui.

– Valo on parempi näin, Ken sanoi ja laittoi kameran jalustalle.

Kilpailijat ja kannustusjoukot saapuivat etuajassa. Sofia toi terassille huopia lämmikkeeksi.

– Hakekaa baarin puolelta teetä tai virvokkeita odotellessa, hän huolehti.

Sylvi hörppi kiitollisena kuumaa kaakaota. Alfonso valitsi oluttuopin. –  Rohkaisuryyppy, hän virnisti.

Carmen tyytyi pulloveteen.

Quu taputti käsiä, kun oli aika aloittaa. – Lupasin yllätyksiä ja niitä riittää. Saanko esitellä Mama Maddalenan. Hän on kotimaassa tunnettu tarottulkitsija ja toimii tänään haltijakummina.

Mama sai yllättyneet kättentaputukset. Hän kumarsi ja otti tarotkortit esille.

– Kilpailijat, saatte vetää kukin vuorollanne sokkona ohjekortin. Teidän ei tarvitse tulkita sitä, vaan voitte käyttää kuvaa inspiraation lähteenä. Ruokavarasto on käytössä ja teillä on vapaat kädet kokata lempiruokaanne. Ainoa rajoitus on, että käytätte korttia hyödyksi. Haluamme kuulla myös annokseen liittyvän tarinan. Aikaa on puolitoista tuntia, Quu kertoi.

Kilpailijat katsoivat toisiaan yllättyneinä.

– Minä en taikuuteen usko, mutta lähden huumorimielellä mukaan, Alfonso ilmoitti.

– Hyvä, saat nostaa ensimmäisenä kortin.

Alfonso laittoi silmät kiinni ja tökkäsi sormen Maman levittämään pakkaan.

– Korttisi on Lanttien ritari. Niin kuin näet, ritari on päivätyönsä tehnyt. Hän on uupunut, mutta tyytyväinen aherrukseen. Kortissa on syksyn värit keltaista ja ruskeaa. Tuleeko heti jotain mieleen? Mama kysyi.

– Kyllä vain, työni on todellakin arkista aherrusta. Päivät ovat pitkät, mutta viihdyn ihmisten parissa. Mietin hetken, mutta kehittelen kyllä jotain, Alfonso tuumi.

– Sylvi, sinun vuorosi, ole hyvä.

Sylvi keskittyi ja nosti sitten reunimmaisen kortin. – Toivottavasti se ei ole tummasävyinen, hän sanoi.

– Päinvastoin. Kortti hehkuu hyvää oloa. Katso, kullankeltaista ja siihen sointuvaa siniharmaata. Se kertoo ylellisyydestä, se voi olla aineellista tai henkistä hyvää oloa, Mama kertoi.

Sylvin kasvot levisivät hymyyn. – Erinomaista, toivoin voivani kokata jotain makeaa. Se sopii mainiosti kortin teemaan.

– Carmen, toivotko sinäkin ylellisyyttä? Quu kysyi.

– Ei haittaisi, elämäni on ollut yhtä taistelua. Olen tyytyväinen, kun pääsin kolmannella yrityksellä ravintolakouluun.

– Korttisi kertoo saman. Se on Miekkojen prinsessa. Se kertoo taistelustasi paikasta elämässä. Värit ovat harmaa ja vihreä, joka edustaa luovuutta, Mama tulkitsi.

– Käytä vahvuuksiasi kokatessa. Aikanne alkaa nyt! Quu kuulutti.

Kannustusjoukot taputtivat, kun kilpailijat riensivät tutkimaan, mitä ruokavarastosta löytyi. Sylvin kasvot loistivat, kun hänen korinsa täyttyi suklaasta, kirsikoista ja kuohukermasta.

– Saamme taatusti jotain makeaa, Quu sanoi Olli-Tapiolle.

– Toivon, ettei annoksesta tule liian yksinkertainen. Maut sopivat yhteen, mutta odotan lisäksi jotain persoonallista. Aikaa on runsaasti.

– Entä Alfonso? Huomasin, että hän valitsi taas mereneläviä. Ne ovat aina hyviä. On aika helppo ratkaisu pysytellä mukavuusalueella, Olli-Tapio arvioi.

– Prinsessa kuvastaa tahdonvoimaa ja rohkeutta. Odotan, että Carmen säväyttää, Quu mietti.

Tuuli voimistui ja sai ulkopöytien liinat lepattamaan. Manuel kysyi, laskeeko hän markiisit. Kenin oli pakko suostua, sillä tuulenpuuskat lennättivät sadepisaroita katokseen. Sofia tarjoili katselijoille kuumaa teetä lämmikkeeksi.

– Tuo minullekin kupponen ja laita vähän terästystä joukkoon, Alfonso pyysi.

Sylvi ja Carmen kieltäytyivät ja sanoivat, että kokatessa tulee kuuma.

– Kilpailijat, aikaa on enää puoli tuntia, Quun kuulutus tuli yllätyksenä.

– Sylvi, annoksesi näyttää herkulliselta. Kerro, mitä teet?

– Rakastan kirsikoita, minusta ne ovat ylellisiä. Keitin osan rommin kera hilloksi. Loput käytän tuoreina. Annosmaljoissa on pohjalla vaniljanmakuista keksinmurua. Koska uunia ei ollut, valmistin sen pannulla. Murotaikinassa on vain jauhoja, kananmunaa ja runsaasti voita sekä ripaus timjamia. Päälle tulee kerroksittain kermavaahtoa ja suklaamoussea sekä kirsikoita koristeeksi. Hain sadetta uhmaten pihalta tuoretta minttua ja syötäviä orvokkeja, Sylvi kertoi posket hehkuen.

Ken otti kauniisti asetellusta lasimaljasta lähikuvan.

– Annoksesi on todellakin kuvankaunis. Jos saisin tuollaisen ravintolassa jälkiruoaksi, olisin ikionnellinen, Quu kehui.

– Carmen, mitä taistelevalle prinsessalle kuuluu? Olli-Tapio kysyi.

– Toistaiseksi hyvää. Mietin prinsessakakkua, mutta siihen tarvitaan uunia. Päätin kokata uhkarohkeasti pelkkää vihreää. Saatte pinaattimuhennosta, tuoreita herneitä, höyrytettyjä parsa- ja ruusukaaleja sekä persiljaperunoita. Maut ovat mietoja, mutta tein myös chilillä maustetun vihreän salsan. Se antaa potkua ja lämmittää näin viileänä päivänä, Carmen esitteli.

– Olet kekseliäs ja annos kelpaa vegaaneillekin. Maistamme pian. Alfonso, merikalaa?

– Tuoretta turskaa. Kala on valkolihaista ja helposti hajoavaa. Paneroin sen korppujauhoilla, kananmunalla ja yrttisekoituksella. Paistoin runsaassa valkosipuli-oliiviöljy-voiseoksessa. Takaan, että maku on kohdallaan.

– Entä lisukkeet?

– Makeita grillattuja pikkutomaatteja, sipulirenkaita ja sitruunanlohkoja sekä vihreitä oliiveja sekä tuoppi tummaa olutta, Alfonso virnisti.

– Kiitos kaikille, aika on loppu ja me maistelemme. Menkää odottelemaan baarin puolelle, siellä on lämmintä, Quu kehotti.

– Annokset ovat todella kauniita. Maistammeko ensin Carmenin vihreää lautasellista? Quu kysyi.

– Yksinkertaisen hyvää ja salsa kruunaa kaiken. Pidän kovasti, Olli-Tapio kehui.

– Minullekin maistuu. En erityisemmin välitä ruusukaaleista, mutta Carmen on onnistunut saamaan niistä kitkeryyden pois, Quu arvioi.

– Pidän myös turskasta, vaikka se on turhankin mietoa. Lisukkeet täydentävät sopivasti makua. Kaikesta näkee, että Alfonso taitaa merenelävien kokkauksen, Olli-Tapio arvioi.

– Sylvin annos on näistä kaunein. Se on suorastaan ylellinen, niin kuin itse kuvasi. Kirsikat ovat makeita ja rommi antaa kirpeyttä. Suklaamoussen rakenne on oivallinen ja kokonaisuus on onnistunut. Orvokit ovat ihastuttavia, Quu hehkutti.

– Emmeköhän tiedä, ketkä kaksi osallistuvat finaaliin, Olli-Tapio hymyili.

Kilpailijoiden posket punoittivat jännityksestä ja Manuelin tarjoamasta rommiteestä.

– Pidimme kaikkien annoksista. Ne olivat kerrassaan herkullisia. Arvioimme maun lisäksi esteettisyyttä. Sylvin orvokein koristettu jälkiruoka-annos oli sekä ylellinen ja maistuva. Sinä olet ilman muuta jatkossa, Olli-Tapio kertoi.

Vieraat taputtivat ja Toivon silmät kostuivat, kun hän onnitteli Sylviä.

– Carmen ja Alfonso, olette molemmat huippukokkeja. Tällä kerralla kokemus voitti. Alfonso, olet mestari laittamaan kalaruokia. Kilpailet huomenna Sylvin kanssa. Palkintona on kelpo lahjakortti SuperMercadoon, Olli-Tapio sanoi.

– Kiitokset Carmen maukkaasta viherannoksesta. Sait minut innostumaan ruusukaaleista. Mama on huomennakin vieraana ja yllätykset jatkuvat, Quu hymyili.

– Nyt ystävät, Manuel kantaa annokset sisälle. Sade on yltynyt ja uhkaa kastella ulkoterassin, Monika kertoi.

– Toivottavasti sää kirkastuu huomiseksi. Olisi hienoa, jos voimme juhlistaa finaalia pihalla, Olli-Tapio sanoi.

MATTI

Minulla on ollut hieno kesä ja kurja syksy. Elämäni onnellisin päivä oli, kun Meriitta lähti ovet paukkuen ja ilmoitti, ettei palaa ikinä. Varmistimme, ettei hän jäänyt oven taakse kuuntelemaan, ennen kuin uskalsimme taputtaa raikuvasti. Jokke tarjosi kuohuviiniä kokouksessa. Hän vaikutti helpottuneelta. Niin minäkin. Sain kyseenalaisen kunnian hoitaa yksin loput studiolähetykset. Onneksi suloinen Kaisla on apuna. Kutsuin hänet töiden jälkeen pizzalle. Pidämme kriisikokouksen.

FINAALI

Ken nousi varhain seuraavana aamuna tähystelemään säätä. Hän ilahtui huomatessaan taivaan selkenevän. Ken haki kameran ja otti tunnelmakuvia sadepisaroita tihkuvista istutuksista ja auringon kajosta meren yllä.

– Olet ollut varhain liikkeellä, Monika tuli ulos haukotellen.

– Sain viikon parhaat luontokuvat. Sade teki ihmeitä, Ken hymyili.

– Mennään aamukahville. Hienoa, että voimme pitää loppukilpailun puutarhan puolella, Monika sanoi tyytyväisenä.

Quu liittyi heidän seuraansa. Hän näytti valvoneelta.

– En saanut kunnolla nukuttua, kun Jokke palasi illalla retkeltä ja hän kertoili vuolaasti matkakokemuksista Tapsalle. Pojilla taisi olla viskipullo seurana.

– Toivottavasti Tapsa on kunnossa. Tänään on tärkeä päivä, Monika huolestui.

– Ei minua mikään vaivaa, Jokke tarjosi virkistävän Fernet Brancan, Olli-Tapio tuli aamiaispöytään.

– Eikö Jokke tule? Quu kysyi.

– Käänsi kylkeä ja toivotti hyvää päivän jatkoa, Tapsa hymyili ja otti kupillisen mustaa kahvia.

– Oletko nukkunut yhtään? Monika kysyi huolestuneena.

– Pari tuntia, kyllä minä pärjään, Olli-Tapio sanoi, mutta hänen silmänsä punoittivat pahaenteisesti.

– Puuteroin sinut ennen kuin aloitamme, Monika lupasi.

Manuel siirsi työtasot pihalle ja tarkisti, että ruokavarastossa oli kaikki tarvittava. Sylvi ja Alfonso uhkuivat intoa, kun he saapuivat paikalle. Alfonsolla oli valkoinen kokintakki. Sylvi oli kiinnittänyt hopeanhohtoiset hiukset sädehtivällä kammalla ja pukeutunut syvänpunaiseen pitkään mekkoon.

– Olette molemmat tyylikkäitä ja kuvauksellisia, Quu kiitteli. Hänkin oli nähnyt vaivaa pukeutumisessa. Tyylikäs keltamusta jakku oli tuore löytö paikallisesta ostoskeskuksesta. Mustat kapeat housut ja korkeakorkoiset sandaalit täydensivät asun. Tapsan pellavatakki oli ryppyinen ja mies näytti muutenkin nuhjuiselta.

– Odottakaa hetki, laitan tämän miehen kuntoon, Monika sanoi ja kehotti Olli-Tapiota tulemaan sisälle.

– Et kyllä pilaa viimeistä kuvauspäivää, jaksatko esiintyä? Monika kysyi tuimasti.

– Päätä särkee niin vietävästi ja silmissä säkenöi. Taidan saada migreenikohtauksen, Olli-Tapio voihki.

– Painu petiin. Tulemme kyllä toimeen ilman sinua, Monika sanoi ja talutti miehen makuuhuoneeseen.

Jokke kuorsasi vienosti, eikä herännyt, kun Tapsa sukelsi hänen viereensä. Monika veti verhot tiukasti eteen ja sulki oven äänettömästi.

– Näyttää siltä, että sinä Quu ja minä toimimme tänään puolueettomina tuomareina, Monika kertoi palatessaan puutarhaan.

– Minulla on parempi ehdotus. Pyydetään Sofia tuomariksi. Hänellä on vuosien kokemus.

– Loistavaa, luuletko, että hän suostuu?

– Käyn kysymässä. Hän on seurannut etäältä kilpailua ja on innoissaan. Sanoi, että hyvä, kun Manuel ei voittanut, sillä poika olisi voinut ylpistyä liikaa, Quu nauroi.

Sofia tuli pukeva huivi hartioillaan hämillisen näköisenä.

– Totta kai suostun, tämä on kunnia. Näin yöllä unta, että tänään tapahtuu jotain onnekasta, hän hymyili leveästi.

– Hienoa, saat maistella Quun kanssa annoksia ja päätätte yhdessä, kumpi voittaa, Monika kertoi.

– Quu ja Mama, oletteko valmiit? Entä Sofia, Sylvi ja Alfonso?

– Kaikki valmiina, Quu varmisti ja pyysi Keniä käynnistämään kameran.

– Olemme odottaneet tätä finaalipäivää ja sääkin suosii. Pihapiiri on raikas eilisen sateen jälkeen. Koska Olli-Tapio on sairastunut, ei sentään vatsavaivoihin vaan migreeniin, meillä on ilo toivottaa tavernan kokki Sofia tervetulleeksi, hän toimii tänään tuomarina.

Ken käänsi kameran Sofiaan, joka kumarsi ja kiitti lämpimästi.

– Olen ylpeä ja onnellinen, että sain kunnian osallistua. Taverna on perheyritys ja olen kokannut vuosikausia. Poikani Manuel, joka osallistui alkukilpailuun sekä miniäni Maria ovat paikan sieluja. Silmäteräni pojantyttäret ovat kasvaneet hyvän ruoan parissa ja odotan kovasti, että he kokkaavat aikanaan keittiössämme.

– Kiitos Sofia, taverna on todellinen helmi. Täällä saa aina loistavaa ruokaa ja ystävällistä palvelua, Quu jatkoi. – Mutta nyt asiaan. Kilpailijoista parhaat kokkaavat tänään jännittävässä finaalissa. Jatkamme eilistä teemaa. Mama, ole hyvä.

Mama astui esiin ja levitti tarotkortit pöydälle.

– Tiedätte jo, miten toimia. Kortit ohjaavat tänäänkin kokkausta. Olkaa hyvät, aloita sinä Sylvi.

Sylvi valitsi taas reunimmaisen kortin ja toivoi, että saisi heleän värisen.

– Kyllä vain, katso Sauvojen kahdeksikossa on eheyttä kuvastava sateenkaari ja värikäs kristalli. Kortti kertoo älyn nopeudesta. Omaksut uusia vaikutteita helposti ja toteutat ideat vaiston varassa.

Sylvi henkäisi helpotuksesta. – Tunnen jonkin verran kortteja ja pelkäsin saavani tummasävyisiä, hän kertoi.

– Alfonso, valitse rohkeasti omasi, Mama kehotti.

Mies ei epäröinyt, vaan osoitti sormella yhtä, joka pilkisti esiin.

– Korttisi on Maljojen kolmonen Runsaus. Voit kokata mitä vain hyvää, Mama tulkitsi.

– Kiitos, olen otettu. Ajattelin kokeilla tänään jälkiruokaa, sillä haluan osoittaa, että kokkaan muutakin kuin mereneläviä.

– Hienoa, puolentoista tunnin aika alkaa nyt! Quu kuulutti raikuvalla äänellä.

– Sofia, käydään katsomassa, mitä syntyy, Quu ehdotti, kun Sylvi ja Alfonso palasivat ruokakorien kanssa varastosta.

– Sinulla näyttää olevan suolaisia raaka-aineita, Quu sanoi Sylville.

–  Haluan näyttää, että olen oppinut täällä Espanjassa kokkaamaan paikalliseen tapaan. Teen tapaksia ja aloitan perinteisellä tortillalla, siis perunamunakkaalla. Se on helppo ja maukas. Höyrytän pikkusimpukoita valkoviinin kera ja tarjoan niiden kanssa tuoreella tomaattimurskalla täytettyjä paahtoleipäkolmioita sekä valkosipulikatkarapuja. Sofian suosittelema talon valkoviinin sopii makuihin.

– Kuulostaa kunnianhimoiselta. Oletko varma, että ehdit tehdä kaiken ajoissa.

– Uskon niin. Laiton perunat jo kiehumaan ja muut annokset ovat nopeatekoisia. Perkaan seuraavaksi ravut ja kuorin valkosipulit. Haen puutarhasta yrttejä, jotka täydentävät makua. Jos ehdin, pursotan vielä churroja, joita voi dipata sulaan suklaaseen.

– Onnea kisaan. Alfonso, lupasit runsaan jälkiruoan. Mitä kokkaat?

– Otan riskin. Valmistan makeista viinirypäleistä ja persikoista jäädykkeen. Maustan tummalla rommilla ja toivon, että se ehtii jähmettyä. Teen myös mintunlehdillä maustetun vaahdon, suolaista kinuskia sekä pistaasi-mantelikrokanttia. Jälkiruoaksi lasillinen kuivaa sherryä.

– Sinulla riittää puuhaa, toivottavasti aika riittää.

– Käärin jo hihat, Alfonso virnisti ja juoksi viemään jäädykkeen pakastimeen.

– Mitä arvelet, ehtivätkö he ajoissa? Quu kysyi, kun hän pysähtyi Sofian kanssa tarkkailemaan, miten kilpailijat edistyivät.

– Sylvi ehtii mainiosti, Alfonsosta en ole varma. Hän laittoi kaiken peliin ja jos komponentit onnistuvat, hän on vahvoilla, Sofia tuumi.

– Maistamme ensin Sylvin tapaksia, Quu kuulutti, kun aika loppui.

– Mitä sanot Sofia, ovatko nämä oikeaoppisia?

– Erinomaisen hyviä, hän on edistynyt, sillä olen käynyt Suomi-Centerissä ja alkuaikoina tapaksista puuttui makua. Nämä ovat onnistuneet, mutta annokset ovat aika yksinkertaisia. Hyvä, että hän ehti tehdä myös churrot, Sofia arvioi.

– Ohjekortti oli nopeus, hän täytti tehtävänannon esimerkillisesti. Alfonso, ole hyvä ja tuo jälkiruokasi tarjolle, Quu pyysi seuraavaksi.

– Annos on todella runsas, sehän sinun korttisikin oli. Maut täydentävät toisiaan. On kirpeää ja makeaa, pehmeää ja rouskuvaa. Onnistuit muuten hyvin, mutta jäädyke muistuttaa mehukeittoa. Mitä tapahtui?

– Se pahus ei ehtinyt jäätyä. Taisin sekoittaa joukkoon liikaa rommia. Makuun olen kyllä tyytyväinen.

– Voi Alfonso, jos jäädyke olisi onnistunut, olisit voittaja. Sylvin annos oli virheetön, joten hän oli tänään parempi, Sofia sanoi ja halasi molempia.

Katselijat hurrasivat ja Sylvi punastui viehättävästi. Quu ojensi hänelle juhlallisesti lahjakortin.

– Terveiset SuperMercadosta. He päättivät muistaa myös toiseksi ja kolmanneksi tulleita. Alfonso ja Carmen, tässä myös teille lahjakortit.

Kilpailijat näyttivät yllättyneiltä ja kumarsivat kohteliaasti.

– Kokkaus oli ilo, toivotan teidät kaikki tervetulleiksi illalla ravintolaani. Luvassa on myös livemusiikkia, Alfonso sanoi ja sai suosionosoituksia.

– Kiitos minun puolestani kaikille. Oli ilo saada maistella herkullisia annoksia, Quu hymyili ja pyysi Keniä sulkemaan kameran.

Monika viittasi tarjoilupöytään ja kehotti nauttimaan kisan viimeisestä maisteluhetkestä. Manuel tarjoili auliisti talon viiniä ja Sofia lupasi sherrymaljat jälkiruoaksi.

OLLI-TAPIO

Minua hävettää. Miten saatoin olla niin tohelo, että pilasin viimeisen kilpailupäivän. Olin onnesta sekaisin, kun Jokke tuli ja oli kunnossa. Hänen paluunsa viivästyi, eikä hän vastannut puhelimeen. Pelkäsin pahinta. Retkibussi oli ajanut ojaan ja korjaus kesti odotettua pitempään. Joken puhelimesta loppui raivostuttavasti akku, eikä bussissa ollut tietenkään latausmahdollisuutta.

Halasin häntä ja melkein itkin helpotuksesta. Ryyppäsimme viskiä ja pidimme toisiamme hyvänä. Kuvittelin vielä aamulla, että pystyn töihin, mutta migreenikohtaus yllätti. Kuulin jälkeen päin, että kaikki sujui hyvin ilman minua. Olin huojentunut ja vähän pettynyt. Lähdemme illalla vähin äänin lentoasemalle. En halua juhlia, sillä tunnen olevani petturi. Quu halasi ja sanoi, että kaikki on hyvin. Toivottavasti myös Monika ajattelee niin. Tarvitsen työtarjouksia jatkossakin.