TOINEN KILPAILUPÄIVÄ
– Hyvää huomenta kilpailijat. Taivas on vetäytynyt pilveen, mutta sää on edelleen kesäisen lämmin. Kakkosjoukkue, oletteko valmiit päivän haasteeseen? Quu aloitti juonnon.
Sylvi ja Manuel seisoivat jännittyneen näköisinä punaiset esiliinat edessään ja vakuuttivat, etteivät voineet olla sen valmiimpia.
– Päivän tehtävä on vapaavalintainen pizza. Voitte valmistaa yhden ison tai useita pikkupizzoja. Manuelilla on kotikenttäetu, sillä tavernan pizzauuni on sinulle tuttu. Toivon, että opastat Sylviä sen käytössä.
– Eikä tässä kaikki. Haluan, että kokkaatte niin monta pizzaa, että pääsemme kaikki herkuttelemaan, Olli-Tapio hymyili.
– Tarvikkeet ovat työtasoilla ja ruokavarasto on tietenkin käytössä. Tunnin aika alkaa nyt! Quu kuulutti.
Kilpailijat aloittivat välittömästi taikinan teon.
– Tapsa, mitä hyvään pizzataikinaan vaaditaan? Quu kysyi.
– Pohjan teko on yksinkertaista. Ei tarvita muuta kuin vehnäjauhoja, vettä, öljyä, suolaa ja hiivaa. Tärkeintä on vaivata taikina huolella ja antaa sen kohota rauhassa. Sillä aikaa ehtii tehdä mainiosti täytteen.
– Mitä suosittelet?
– Nyt on loistava tilaisuus valita jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Pizzan teossakin vanha sääntö, vähemmän on enemmän, pätee. Jos laittaa liikaa täytteitä, pohja jää helposti vetiseksi, Tapsa kertoi.
– Manuel, olet tehnyt tavernassa satoja pizzoja. Mikä on yleisön suosikki? Quu kysyi.
– Lapset rakastavat kinkkuananasta. Aikuisten makuun ovat pekoni, aurajuusto, oliivit ja feta.
– Huomaan, että olet saanut jo taikinan kohoamaan. Millä täytät pizzan tänään?
– Ruokavarastossa on säilöttyjä artisokansydämiä. Ne ovat maukkaita, joskin aika vahvoja. Käytän niitä ja lisään joukkoon ohuita punasipulin renkaita ja juustoraastetta. Pinnalle tulee auringonkukan siemeniä ja runsaasti tuoretta rucolaa.
– Kuulostaa herkulliselta. Jäämme odottamaan, Quu sanoi ja siirtyi Sylvin luo.
– Rakastan tuoretta parsaa. Käärin ilmakuivattua kinkkua ympärille. Lisään pinnalle ohuen kerroksen smetanaa, jotta saan siihen kermaisen maun. Lisäksi tuoretta timjamia ja oreganoa, Sylvi kertoi.
– Kilpailijat, aikaa on enää kymmenen minuuttia. Pizzat kypsyvät kuumassa uunissa nopeasti. Laittakaa tarjoiluastiat valmiiksi, Tapsa kuulutti.
Manuel ja Sylvi kiirehtivät yhtä aikaa keittiöön. Manuel auttoi Sylviä saamaan pizzan kypsymään.
– Minulla on vielä toinen odottamassa, mutta paistetaan se vasta tuomaroinnin jälkeen, Sylvi huolehti.
– Samoin, tärkeintä on saada ensimmäiset tarjolle, Manuel hymyili. Hän oli yllättynyt, miten jännittävä tehtävä oli, vaikka pizzojen paistaminen oli tuttua. Oli hauska kokeilla epätavallista makuyhdistelmää.
Quu ja Tapsa maistelivat molempia annoksia. Kilpailijat odottivat hermostuneina vieressä.
– Sylvi, sinun parsapizzasi on hienostunut. Se on mieto ja mehevä, smetana sopii makuyhdistelmään, etkä laittanut sitä liikaa. Pohja on rapea ja yrtit maistuvat. Manuel, hienoa, että kokeilit makuja, joita ei ole tavernan listalla. Valitettavasti artisokansydämet olivat niin etikkaisia, etteivät muut maut erottuneet. Onneksi olkoon Sylvi, sinä jatkat, Olli-Tapio päätti.
Kilpailijat taputtivat railakkaasti. Toivo tuli halaamaan Sylviä. Manuel vakuutti, ettei häntä harmita, sillä taverna saa joka tapauksessa julkisuutta. Hän laittoi saman tien toiset pizzat paistumaan ja palasi litran punaviinikarahvin kanssa.
– Nautitaan kauniista illasta ja hyvästä seurasta, hän hymyili ja täytti lasit.
MERIITTA
Olen saanut tarpeekseni tästä pahuksen sirkuksesta. Kuvittelin, että minut otetaan avosylin vastaan, mutta huomaan ympärilläni epäluulon muurin. Jaska on kohtelias, mutta etäinen, Kaisla ei juuri hymyile ja Matti on toivoton aloittelija. Hän yrittää innokkaasti ehdottaa vieraita, mutta olen toistaiseksi torjunut hänen ajatuksensa.
Luonnonsuojelijanuorten kutsuminen studioon on virhe. Matti oli tavannut heidät kesällä Hämeenlinnassa ja suositteli. Koska tuttavapiiriini ei kuulu vihreitä, suostuin vastahakoisesti. En arvannut, että he ovat suorastaan hävyttömiä. Arvomaailmamme eivät kohdanneet ja he moittivat elämäntapaani. Loukkaannuin verisesti. Yritin hymyillä, vaikka mieli teki läimäyttää.
En ole vakuuttunut, että haluan jatkaa. Katson vielä seuraavan lähetyksen, sen teema on ruskea. En pidä väristä, mutta ehkä veriset pihvit saavat minut lämpenemään. Olen pyytänyt vieraaksi tutun huippukokin. Ehdotin, että hän näyttää studiokeittiössä, miten sisäfile paistetaan oikeaoppisesti. Matti ehdotti lisukkeiksi terveellistä kaalisalaattia, mutta en suostunut, sillä se on rahvaanomaista.
Mieti, eivät lapsiperheet innostu kalliista herkuista. Pyydä kokkia valmistamaan jotain edullista ja helppotekoista, esimerkiksi uunissa haudutettua lihapataa, Matti purnasi.
Mitä hän kuvittelee? Lupasin kuitenkin jättää punaviinisuositukset, sillä katsojapalautteissa valitetaan, ettei viini kuulu muuta kuin juhlahetkiin. Olen eri mieltä. Mikä näitä suomalaisia vaivaa? Espanjassa kaikki joivat viiniä ja elämä oli rentoa.
KOLMAS KILPAILUPÄIVÄ
– Hyvää huomenta. Tänään on keltaisten essujen päivä. Ellinoora ja Alfonso, oletteko nukkuneet hyvin? Quu kysyi.
Alfonso hymyili leveästi ja ilmoitti olevansa valmis. Ellinoora kertoi valvoneensa pitkään, mutta lupasi tehdä parhaansa.
– Taidatte arvata, mikä on päivän teema. Pastan ja pizzan jälkeen on tietenkin vuorossa paella. Saatte vähän enemmän aikaa, sillä odotamme täyteläistä makua. Ruokavarastosta löytyy erilaisia lisukkeita, puolitoista tuntia alkaa nyt! Quu kuulutti.
– Ellinoora, onko paella tuttua? Tapsa kysyi.
– Totta kai, mieheni Patrik kokkasi täällä pihalla valtavassa padassa kanapaellaa. Hän haudutti sitä tuntikausia. Nyt ei ole aikaa sellaiseen, mutta löysin valmista kanalientä, jolla toivon saavani oikean makuvivahteen. Paistan lisäksi kanasuikaleita, runsaasti salottisipulia ja punaista paprikaa, Ellinoora kertoi.
– Alfonso, käsittelet näppärästi mustekalaa. Mitä muuta paellaasi tulee?
– Teen näyttävän mustan annoksen. Värjään riisin mustekalanmusteella ja paahdan lonkerot grillillä. Päälle tulee höyrytettyjä sinisimpukoita, Alfonso kertoi ylpeänä.
– Saamme kaksi erilaista annosta. Hienoa, että kokkaat mereneläviä.
– Teen sitä työkseni, takaan, että maku on kohdallaan.
Puolitoista tuntia kului nopeasti. Mama oli tullut kannustamaan Ellinooraa. Hän seurasi huolestuneen näköisenä, miten Elli edistyi.
– Maista ja mausta, hän huikkasi loppusuoralla.
Ellinoora hämmensi riisiä ja sekoitti joukkoon kimpaleen voita ja lisäsi rutkasti suolaa.
– Kilpailijat, maistelemme annoksia viiden minuutin kuluttua. Nyt kaikki peliin, Quu julisti.
Ellinoora ripotteli paellan päälle tuoretta persiljaa ja vilkaisi, miltä Alfonson paella näytti.
– Jestas, onpa musta annos, hän hämmästyi.
– Tänään valkoinen ja musta paella kilpailevat keskenään, Olli-Tapio sanoi ja pyysi kilpailijoita tuomaan annokset.
– Quu, mitä sanot? Oletko maistanut ennen mustaa ruokaa? Tapsa kysyi.
– En todellakaan. Kuvittelin, että se on vahvaa, mutta maku on pehmeä ja herkullinen. Mustekala on mureaa ja simpukat taivaallisia, Quu ihasteli.
– Olen samaa mieltä, mutta myös tämä perinteinen kanapaella on hyvää. Se olisi vielä parempaa, jos liemi olisi saanut hautua pitempään. Suolaa on aivan liikaa, muta kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä suoritus.
– Hyvä Elli, Mama kuiskasi, kun kilpailijat odottivat Olli-Tapion päätöstä.
– Kiitos molemmille, maut olivat kohdallaan. Koska kyseessä on kilpailu, Alfonson kunnianhimoinen musta annos voittaa. Se oli sekä herkullinen että erikoinen. Huomenna on jännittävä päivä, sillä alkukilpailun kolme parasta mittelevät keskenään. He ovat Carmen, Sylvi ja Alfonso. Yksi heistä putoaa ja ylihuomenna on jännittävä finaali. Tehtävät vaikeutuvat, mutta rohkea kokkaus palkitaan, Quu päätti kisapäivän.
Ken sammutti kameran ja Monika tuli onnittelemaan kilpailijoita.
– Olette olleet mahtavia. Lupaan, että huomenna on odotettavissa yllätyksiä. Nauttikaa nyt paellasta ja viinistä, hän sanoi.
– Oli mukava, mutta raskas päivä, Ellinoora huokasi voipuneena.
– Pärjäsit mainiosti, olen ylpeä sinusta, Mama halasi ystäväänsä.
– En tajunnut, että kanafondi oli suolaista. Kun huomasin virheen, se oli jo myöhäistä, Ellinoora valitteli.
Kun kaikki olivat maistelleet kilpailuannoksia, Quu pyysi Ellinooraa ja Mamaa jäämään vielä hetkeksi.
– Mama, minulla on pyyntö. Onhan sinulla tarotkortit mukana?
– Totta kai, miksi kysyt?
– Juteltiin illalla Monikan kanssa. Kilpailun alkuperäinen idea oli käyttää kuvia inspiraation lähteenä. Se unohtui alkuinnostuksessa, mutta vielä ei ole myöhäistä. Monika valitti unohtaneensa taidekortit kotiin. Minulla on parempi ehdotus. Sopiiko, että kilpailijat vetävät sokkona tarotkortin ja käyttävät sitä annoksen innoittajana?
– Totta kai sopii. Mielestäni kortteja ei tarvitse tulkita, vaan voi hyödyntää tunnelmaa, värejä ja symboleja.
– Sarjan teemahan on, että värillä on väliä. Se pätee tarotiinkin, Mama tuumi.
– Niin minäkin ajattelin. Tulkaa molemmat aamulla ajoissa paikalle. Tästä tulee jännittävää, Quu hymyili.
JASKA
Olen ollut koko syksyn turhautunut, kun Meriitta on häirinnyt toimituksen ennen avointa ilmapiiriä. Mitä virkaa on tuottajalla, kun yläkerran johto antaa hulluja määräyksiä? Onneksi Meriitta ymmärsi lähteä ennen kuin minun olisi ollut pakko erottaa hänet.
Viimeisin kulttuurimakasiinin lähetys oli pohjanoteeraus. Meriitta oli kutsunut vieraiksi herkuttelevat herrat. Se oli joku salainen gourmetkerho. Kolme hienosti pukeutunutta miestä marssi sikareilta ja konjakilta haisten studioon. Kokki liekitti pannulla häränpihvejä. Seurasi kunnon katastrofi, kun palohälytin pärähti soimaan. Meriitta yritti saada äänensä kuuluviin metelin keskeltä.
Kun tilanne rauhoittui, kokki valmisti konjakilla maustettua pippurikastiketta ja pieniä pariisinperunoita. Meriitta hehkutti, että tällainen ruoka kelpaa kuninkaallekin. Kyllä varmasti, mutta ei lapsiperheille. Herrat innostuivat kehumaan viinitiloille tekemillään retkillä.
Katsojat protestoivat ja kysyivät, keille teemme ”kulttuuriohjelmaa”. Yläkerran päättäjätkin tajusivat, ettei linja ole oikea, sillä katsojaluvat laskevat viikko viikolta.
Kun pidin Meriitalle puhuttelun, hän ilmoitti lopettavansa. Hyvä, etten sentään taputtanut. Matti on luvannut juontaa syksyn viimeiset lähetykset. Toivon, että saisin Quun takaisin, mutta Matti kertoi hänen olevan Espanjassa. Tarjosin kuplajuomaa toimituksen kokouksessa siitä ilosta, että työrauha on palannut.
VILLA ELLI
Ellinoora ja Mama istuivat illalla parvekkeella. Mama oli keittänyt pannullisen yrttiteetä.
– Tämä rauhoittaa vatsahermoja. Sinulla on ollut jännittävä päivä ja minäkin pääsen huomenna esiintymään. Mitä ihmettä laitan ylleni? Mama mietti.
– Sinullahan on hopeanhohtoinen viitta. Se sopii tunnelmaan, Ellinoora ehdotti.
– Olet oikeassa, se on pelastanut monta tilaisuutta, onneksi pakkasin sen mukaan, Mama sanoi huojentuneena.
– Quu säteili, hän on loistava esiintyjä. Olli-Tapio on rauhallinen tuomari. Sääli, ettei hän ole kiinnostunut naisista.
– Ei Quu muutenkaan olisi hänestä kiinnostunut. En ymmärrä, miksi sisko ei löydä kunnollista miesystävää.
– Onhan hänellä ollut yritystä. Se oikea ei vain ole osunut kohdalle.
– Mielestäni Alfonso on komea. Onkohan hänellä perhe? Mama kysyi.
– Manuel kertoi, että komea suomalainen rouva, hän on Sofian sisko ja heillä on liuta lapsia. Ei kannata haaveilla ukkomiehistä.
– En ollut tosissani. Olen tyytyväinen elämääni, vain Pörröä on ikävä. Entä sinä Elli, kaipaatko vielä miesseuraa?
– En edes ajatellut Patrikin kuoltua. Kun muutin tänne, tunsin itseni yksinäiseksi, mutta nyt kaikki on hyvin, kun olet seurana. Toivottavasti viihdyt pitkään. Huomaan, että unohtelen asioita. Saat pitää minua vähän silmällä.
– Katsotaan, mukavahan täällä on. Kesä jatkuu, eivätkä kadut ole liukkaita. Kokkikisa on tuonut virkistystä ja jännitys jatkuu. Eiköhän vetäydytä lepäämään, Mama ehdotti ja haukotteli leveästi.
MAMA
Viihdyn Ellinooran luona ja huomaan, että minusta on jopa hyötyä. En tiedä, onko Elli tullut vanhaksi, sillä hänellä on usein tavaroita hukassa. Etsimme milloin mitäkin, käsilaukkua, puhelinta ja viimeksi kahvipakettia, jonka hän oli ostanut. Poikkesimme kävelyretkellä kauppaan ja sieltähän se löytyi. Ystävällinen virkailija oli ottanut paketin syrjään Ellin unohdettua sen kassalle.
Ellinoora harmitteli vielä kotonakin liian suolaista paella-annosta. Sanoin, että sellaista sattuu kenelle vain. Hän oli sitä mieltä, ettei aikaisemmin hänelle. Rauhoittelin, ettei se ollut vakavaa ja keittelin iltateetä.
