QUU
Alan pikkuhiljaa uskoa Mamaa, jolla on tapana sanoa, että asiat järjestyvät. Jos Monika ja Ken tulevat tänne, saamme huikean kisan aikaiseksi. Voisimme kuvata jaksot tavernan pihalla. Siellä on grillikatos, vesipiste, pöytiä ja tuoleja. Emme tarvitse muuta kuin tukevan työtason ja keittolevyt. Uunit täytyy varmaan unohtaa, mutta pannulla voi kokata mitä vain. Tai ei ehkä leivonnaisia. Täytyy miettiä.
Käyn ylikierroksilla enkä malta odottaa, että saan kertoa muille. Täytyy odottaa Monikan vahvistusta, ennen kuin otan yhteyttä Manueliin. Uskon, että saamme Suomi-Centerin kautta osanottajia. Mahtava suunnitelma! Minulla on takataskussa ehdotus kuvien käytöstä, mutta säästän sen yllätykseksi.
– Sinähän suorastaan sädehdit, mitä ihmettä on tapahtunut? Tähti kysyi, kun hän palasi Ellinooran ja Maman kanssa kori ostoksia pullollaan.
– Sain taas työtarjouksen, ei sen kummempaa, Quu hymyili leveästi.
– Tiesin, että et jää kauan suremaan. Onnittelut. Ostimme pullollisen kylmää cavaa, nyt taitaa olla oikea hetki avata se, Ellinoora touhusi ja haki kaapista korkeat lasit.
– Kerro heti kaikki, Tähti vaati, kun he istuivat Ellin aurinkoisella parvekkeella.
– Veikkaan, että kisa tuo tavernaan lisää asiakkaita. Sofia on valitellut, että kesäsesongin jälkeen on ollut kovin hiljaista, Ellinoora sanoi.
– Ette saa puhua vielä mitään, ettei kukaan pety. Odotetaan Monikan soittoa, Quu varoitti.
Soitto tuli jo samana iltana. Monika kertoi innoissaan, että oli jutellut Kenin ja Olli-Tapion kanssa. Ken oli suostuvainen, vaikka piti ajomatkaa pitkänä. Tapsa ilmoitti tulevansa ilomielin, mutta lentäen.
– Tapsa ehdotti, että hän tulee yhdessä miesystävänsä Joken kanssa. Hänellä on kesälomaa jäljellä. Sinähän tunnet hänet?
– Kyllä vain, Jokke on dokumenttitoimituksen päällikkö. Työskentelin siellä vähän aikaa. Jokke ja Tapsa kävivät tekemässä asuntoni remontin, Quu kertoi. Hänestä oli hauska ajatella, että tapaisi miehet nyt uusissa kuvioissa.
– Löytyykö edullista majoitusta? Minä voin asua Kenin kanssa pakussa, mutta muut eivät mahdu sinne.
– Sopiiko tavernan vierasmaja? Siellä on kaksi makuuhuonetta ja tilava olohuone, jossa on levitettävä sohva. Mahdumme sinne kaikki, onhan se mukavampi kuin paku, Quu ehdotti spontaanisti.
– Onko vierasmaja vapaa? Se olisi ihanteellinen ratkaisu.
– Sofia tarjosi sitä minulle. Majailen toistaiseksi sisareni Ellin luona, mutta olisi kätevää, jos olemme kaikki kuvausten ajan tavernassa.
– Hienoa. Haluat varmaan selvitellä, ketkä voisivat osallistua. Osa voisi olla suomalaisia ja osa espanjalaisia. Manuel ilman muuta ja ehkä joku hänen kokkikaverinsa.
– Jos serkku kelpaa, sellainen löytyy naapuriravintolasta, Quu hymyili.
– Arvasin, että hyvä veli verkosto toimii joka maassa. Käy Suomi-Centerissä vähän vakoilemassa ja raportoi. Ken pakkaa jo pakua. Saimme laivaliput Saksaan huomisillaksi.
– Ette tosiaankaan aikaile. Tapaamme tavernassa tuota pikaa. Pyydän Manuelin laittamaan cavan kylmään, Quu päätti puhelun. Hänellä oli kutkuttava tunne, että uusi seikkailu oli alkamassa.
MONIKA
Tämä on todellinen onnenpotku. Quu on taitava ja suosittu esiintyjä. Kun hän loistaa kokkikisan juontajana, saamme taatusti hyvät katsojaluvut. Näin eilen yhden jakson kulttuurimakasiinia ja järkytyin. Meriitan hymy oli teennäinen, kun hän haastatteli tunnettuja vanhan polven näyttelijöitä. Illan teema oli punainen. Kävi ilmi, että vieraat olivat kasvissyöjiä ja innostuivat punajuurien käytöstä, joiden monipuolisuutta Quu esitteli Reinon kanssa kesällä kuvatussa insertissä.
Meriitta yritti johdatella keskustelua rapujen ja hummereiden keittämisen saloihin ja kalliisiin punaviineihin. Esiintyjät ilmoittivat, etteivät saksiniekkoihin koske ja halpa punkku maistuu edelleen. Meriitta katsoi heitä halveksivasti ja ilmoitti, että jotain tasoa kannattaisi pitää yllä.
Ilta päättyi lähes katastrofiin, sillä Meriitta keskeytti tylysti, kun vieraat halusivat muistella punaista laululiikettä. He nousivat yksissä tuumin sohvalta ja poistuivat studiosta laulaen ”Eespäin, eespäin tiellä taistojen”.
Meriitta yritti hymyillä ja lopetti lähetyksen toteamalla, että aika oli ajanut näyttelijöiden ohitse. Lopputekstit pyörähtivät käyntiin etuajassa. Tunsin syvää myötähäpeää.
Quu odotti jännittyneenä tavernan pihalla, kun Monikan ja Kenin valkoinen pakettiauto saapui. Matkalaiset olivat uupuneita, mutta halasivat lämpimästi Quuta ja Sofiaa. Pikkutytöt kurkkivat ujoina terassilta. He rohkaistuivat, kun Monika ojensi glittereillä koristellut paperikassit, joista löytyi suklaamakeisia. Manuel tuli esiliina edessään tervehtimään ja kehotti vieraita tulemaan baarin puolelle drinkeille.
– Jos sopii, majoitumme ensin. Kuuma suihku ja puhtaat vaatteet tekevät ihmeitä, Monika toivoi.
– Totta kai, vien teidät vierasmajaan. Saatte asettua olohuoneeseen. Olen varannut toisen makuuhuoneen itselleni ja toisen Tapsalle ja Jokelle, Quu sanoi ja näytti tietä.
– Täällä on kodikasta. Olemme nukkuneet matkan aikana pakun kapealla sohvalla, joka on kaamean kova, Monika huokasi.
– Ei tullut kylmä, sillä oli pakko nukkua lähekkäin, Ken virnisti.
– Majoittukaa rauhassa. Koska Tapsa ja Jokke tulevat? Quu kysyi.
– Heidän pitäisi olla täällä illalla. Lupasivat hypätä Malagassa junaan. Tulevat asemalta taksilla, Monika kertoi.
– Hienoa, pyydänkö Manuelia tuomaan tänne virkistystä. Ehditte ottaa mainiosti torkut ennen iltarientoja, Quu ehdotti.
– Olet kultainen, se sopii mainiosti, Monika kiitteli.
KEN
Tuntuu hullulta olla taas täällä Espanjassa. Ajomatka sujui paremmin kuin kuvittelin. Kelit olivat aurinkoiset ja maisemat huikeat. Vuorottelimme Monikan kanssa ratissa. Yöt olivat kuumankosteita. Viihdymme edelleen yhdessä, vaikka pieni romanssini Quun kanssa hiersi välejä. En tiedä, onko Monika päässyt sen yli. Minä olen, sillä se oli vain yhden yön juttu.
Toivon, että kuvaukset sujuvat hyvässä hengessä. Monikalla riittää tarmoa ja hänen yrityksensä on menestynyt odotettua paremmin. En ollut innostunut mainoskuvauksista, mutta ne ovat olleet taloudellisesti kannattavia.
Kokkausteema on kiehtova, sillä se on sekä visuaalinen että herkullinen. Olen oppinut arvostamaan hyvin tehtyjä aterioita. Jouduimme turvautumaan matkalla pikaruokaan. Toivottavasti saamme jatkossa tuoreita mereneläviä ja kasviksia. Vatsani on sekaisin, mutta Manuelin tarjoama cava maistui silti.
Vierasmaja puutarhan keskellä näyttää lupaavalta. Pihalla on jopa pieni uima-allas. Halasimme Quun kanssa lämpimästi. Tuntuu hyvältä tehdä taas yhteistyötä.
Ilta oli pimentynyt, kun Olli-Tapio ja Jokke saapuivat. Manuel oli kattanut vierasmajan terassille iltapalaa.
– Juuri tätä kaipasin. Maalaisleipää, oliiviöljyä, tuoreita tomaatteja ja oliiveja, ilmakuivattua kinkkua ja kylmää olutta, Tapsa huokasi ja istahti korituoliin.
– Viiniä ja väkeviäkin löytyy, mutta aloitetaan näillä, Quu sanoi ja istuutui seuraksi. – Monika ja Ken tulevat pian, he lähtivät iltakävelylle rannalle. Tänään on täysikuu.
– Maisema on kerrassaan upea. Matka sujui ripeästi, mutta nyt tuntuu hyvältä rentoutua, Jokke totesi.
– Kiva nähdä sinua pitkästä aikaa. Mitä dokumenttitoimitukseen kuuluu? Quu kysyi.
– Kiirettä niin kuin aina. Teit oikean ratkaisun, kun livistit sieltä hullunmyllystä. Jaska on pinteessä, kun hän yrittää pitää Meriitan aisoissa, Jokke hymähti.
– En halua kuulla hänestä sanaakaan. Otan ilon irti tästä projektista ja katson vasta sen jälkeen elämää eteenpäin, Quu totesi ja kaatoi kylmää olutta halukkaille.
– Minulle lasillinen sangriaa, Monika huikkasi palatessaan Kenin kanssa rannalta.
– Löytyy, entä sinulle Ken?
– Olut maistuu, rannalla tuuli ja kurkku on kuiva, Ken hymyili ja tervehti Tapsaa ja Jokkea.
– Pidetään aamulla palaveri. Voidaan käydä sen jälkeen Suomi-Centerissä vahvistamassa osallistujat. Siellä on ryhmä innokkaita kokkaajia, jotka valmistavat sujuvasti suomalaisia karjalanpiirakoita ja espanjalaisia tapaksia, Quu kertoi. – Tapasin ryhmän vetäjät Sylvin ja Toivon. He innostuivat kilpailusuunnitelmasta.
– Toivon, että saamme monipuolisia osanottajia. Ymmärsinkö, että tavernan pitäjä Manuel on yksi heistä? Tapsa kysyi.
– Puhutteko minusta? Manuel tuli paikalle tarjottimen kanssa. – Ovatko alkupalat maistuneet? Toin kanipataa ja pullollisen täyteläistä punaviiniä. Ette saa mennä nälkäisinä nukkumaan.
– Istu seuraksi ja kerro, keitä suosittelet kisaan, Quu pyysi.
– Serkkuni Alfonso on kelpo kokki, mutta ei hän minulle pärjää. Hän on kilpailuhenkinen ja osaa käsitellä mereneläviä. Suosittelen häntä.
– Puhuuko hän suomea? Meille tulee tekstitysongelmia, jos hän puhuu vain espanjaa.
– Alfonson äiti on Sofian sisar. Totta kai hän puhuu sujuvaa suomea, Manuel vakuutti.
– Tapaamme hänet mielellämme huomenna, Monika sanoi.
– Varaan teille pöydän illaksi. Onko muita toivomuksia?
– Tarvitsemme vielä yhden espanjansuomalaisen kilpailijan. Mielellään naispuolisen, Quu toivoi.
– Löytyy jopa vaihtoehtoja. Serkkuja ja heidän lapsiaan riittää. Carmen on ravintolakoulussa ja kokkaa mielellään kasviksia. Hänen sisarensa Ana on tarjoilijana Alfonson ravintolassa, mutta tuuraa myös keittiössä.
– Sinulla on sukulaisia joka lähtöön, mutta ei se haittaa. Toivottavasti tapaamme huomenna heidät kaikki.
– Lupaan järjestää, kisasta on hyötyä, toivottavasti saamme julkisuutta, Manuel hymyili ja palasi vihellellen baarin puolelle.
MATIN VIESTI QUULLE
Voi Quu kuinka sinua kaipaankaan. Herkesin runolliseksi, mutta työnteosta on ilo kaukana. Kuvittelin kesäkuvauksissa, että televisiotyö on yhtä juhlaa. Olin innoissani, kun sain vaikuttaa ohjelman sisältöön. Nyt kaikki on toisin. Tunnen olevani Meriitan juoksupoika. Hän haluaa päättää kaikesta yksin ja tuntuu, että hänellä riittää vaikutusvaltaisia ystäviä joka ohjelmaan.
Ensimmäinen suora lähetys meni aluksi hyvin. Sovimme, että vuorottelemme juontajina ja minä sain kunnian aloittaa. Meriitan tuttava hopeahiuksinen taidegraafikko oli hyvä valinta studiovieraaksi. Hän oli pukeutunut mustiin farkkuihin ja mustaan poolopaitaan. Minullakin oli mustat housut, mutta valkoinen paita. Lavastaja oli verhoillut sohvan vaaleaksi ja pöydällä oli mustavalkoruutuinen liina. Taustalle heijastettiin herran grafiikanvedoksia sitä mukaa kun keskustelu eteni kesällä kuvatun insertin innoittamana.
Vieras innostui kertomaan viimeisimmän teoksensa tarinaa, kun Meriitta purjehti studioon. Hän oli pukeutunut tulipunaiseen mekkoon ja mainosti seuraavaa lähetystä, jonka teema on siis punainen. Hän hymyili lähikuvassa ja kertoi, että saa vieraiksi kaksi tunnettua vasemmistolaista näyttelijää, mutta lupaa hehkuttaa myös laadukkaita punaviinejä.
Vieraani yritti jatkaa kesken jäänyttä tarinaa, mutta ei saanut enää suunvuoroa. Jäi nolo tunnelma, mutta Meriitta vakuutti, että katsojat odottavat innolla jatkoa. Näinköhän.
Terveiset Kaislalta. Hänkin ikävöi sinua ja pyysi sanomaan, että teit oikean ratkaisun. Ota yhteyttä, kun palaat, terveisin epätoivoinen juoksupoika Matti
SUOMI-CENTER
Salissa oli iloinen hyörinä, kun Quu seuralaisineen tuli paikalle. Ystävällisen oloinen vanha rouva tuli tervehtimään ja esitteli itsensä Sylviksi.
– Meillä on meneillään maistelukokkaus. Valmistamme porukalla pikkupiiraita ja tarjoamme kävijöillä makupaloja. Tämä on minulle henkireikä, sillä jäin hiljattain leskeksi ja muutin tänne Espanjaan surullisia muistoja pakoon. Saanko esitellä ystäväni Toivon. Tapasimme kokkauksen merkeissä ja viihdymme toistemme seurassa, Sylvi rupatteli.
– Hyvää päivää, täällä ei tarvitse olla yksin. Meitä suomalaisia on paljon ja puuhaamme kaikenlaista yhdessä. Kokkausryhmä on mielestäni parasta, mitä tiedän, Toivo hymyili.
– Hän oli ravintolakokki työvuosina ja minullakin oli vähän yritystä, kun hoitelin maaseutubaaria, Sylvi kertoi.
– Haluaisimme teidät molemmat mukaan kokkikisaan, koska teillä on vankkaa osaamista. Muut kokkaajat taitavat olla harrastelijoita? Olli-Tapio kysyi.
– Kyllä, mutta he ovat innokkaita ja oppivat koko ajan lisää. Kokoonnumme kerran viikossa, Sylvi kertoi.
– Kisaan osallistuminen on kunnia. Miten meidän pitäisi valmistautua? Toivo kysyi.
– Hurttia huumoria ja iloista kilpailumieltä, Monika nauroi.
– Sitä löytyy. Olen huomannut tässä iässä, ettei asioihin pidä suhtautua liian vakavasti, Sylvi vakuutti.
– Hienoa, sovitaan tarkemmin yksityiskohdista, kun saamme joukkueet kasaan. Olemme suunnitelleet, että kisaan osallistuu kolme suomalaista ja kolme espanjalaista kokkia. Tapaamme illalla paikallisia ehdokkaita, Monika kertoi ja ojensi käyntikorttinsa Sylville ja Toivolle.
– Voitte soittaa, jos haluatte kysyä lisää. Ilmoitan, koska tapaamme, Monika sanoi.
– Odottakaa hetkinen, saatte maistiaisia, ennen kuin lähdette, Toivo sanoi ja toi tarjolle kauniisi koristeltuja piirakanpaloja.
