Tarinavirta

CAFÉ TÄHDENLENTO

Tähti oli Annukan ja Ulpukan kanssa ovella vastassa, kun kuvausauto kaartoi heinäkuisena valoisana iltana pihaan.

– Hyvänen aika tytöt, olettepa te kasvaneet, Quu hämmästeli.

– Ollaan kesälomalla ja lähdetään huomenna Kiljavalle leirille. Saadaan nukkua teltassa ja paistaa makkaraa nuotiolla, Annukka kertoi.

– Kuulostaa kivalta, mukava, kun ehdimme nähdä, Quu sanoi ja antoi tytöille suklaalevyt.

– Tänään taitaa olla ylimääräinen karkkipäivä, Tähti hymyili ja pyysi vieraat sisälle.

– Ulkona on sen verran tuulista, että katoin pöydän sisälle. Reino paistaa parhaillaan sienipiirakkaa, toivottavasti maistuu, hän touhusi.

Salissa oli kodikas tuoksu. Reino pyyhki käsiä esiliinaan ja tuli tervehtimään.

– Istukaa pöytään, maistuuko kahvi tai tee piirakan kanssa? hän kysyi.

– Teetä kiitos, Quu vastasi muidenkin puolesta.

– Onpa hauska päästä taas hommiin. On jo myöhä, ehdotan, että majoitutte ja tulette aamulla suunnittelukokoukseen. Haluan tietää, mitä aineksia tarvitaan, Reino sanoi, kun piirakka oli syöty viimeistä palaa myöten.

– Ajattelimme aloittaa mustavalkoisella kattauksella. Autossa on pino pöytäliinoja ja tiedän, että täältä löytyy kauniita astioita. Meillä on koko viikko aikaa, Quu kertoi.

– Onneksi on viikonloppu. Olen varannut huomisen päivän teille ja jatkossa tarpeen mukaan. Tähti hoitaa kahvilaa siitä ilosta, että tytöt ovat leirillä ja apukäsiäkin on luvassa. Ajoitus on mitä parhain.

Aamu oli sateentihkuinen. Ville laittoi sadesuojan kameran päälle ja otti kuvituskuvia pihapiiristä ja rehevästä kasvimaasta. Kaisla kirjasi kuvaussuunnitelmaa sitä mukaa, kun Quu, Matti ja Reino ideoivat.

– Valkoista ja mustaa, mustaa ja valkoista, vähän kuin shakkiruudukko. Lasiverannan pöydälle mustavalkoruutuinen pöytäliina ja valkoiset astiat. Kimppu valkoisia luonnonkukkia, Quu suunnitteli.

– Entä tarjottavat? Ymmärsinkö oikein, että kokkaan suolaista ja makeaa? Reino kysyi.

– Kyllä vain. Ovatko maa-artisokat jo kypsiä?

– Käydään kasvimaalla ja katsotaan, mitä sieltä löytyy. Minulla on vielä viimekesäisiä pakastimessa, joten keitto onnistuu joka tapauksessa. Mitä muuta olette ajatelleet?

– Tuoretta kuhaa, voin käydä ostoksilla, Matti ehdotti.

– Kalan kanssa riisiä ja kermaista valkoviinikastiketta, Quu täydensi.

– Valkoinen hoidossa, entä musta?

– Mustamakkara tuntuu liioittelulta herkän kalan kanssa. Ehdotan, että pääruoka on valkoinen ja jälkiruoka musta, Matti suunnitteli.

– Minulla on jäätelökone, sopisiko lakritsijäätelö ja mustaherukkahillo. Marjat alkavat olla kypsiä, Reino ehdotti.

– Upeaa, yksinkertaista ja hyvää, Quu sanoi ja kaatoi toisen kupillisen kahvia kaikille.

– Paljon parempaa, kun toimituksen automaattikahvi, Kaisla kiitteli.

Tähti palasi hiukset kosteina vietyään tytöt leiribussille. Hän kehui suunnitelmaa omaperäiseksi.

– Voin käydä keräämässä päivänkakkaroita ja mesiangervoja, hän tarjoutui.

– Hyvä, Matti hakee kuhan ja minä menen Reinon kanssa kasvimaalle, Quu suunnitteli.

Ville odotti heitä pihalla. Hän kehui saaneensa tunnelmallisia sadepisarakuvia. Reino ilahtui kaivaessaan ensimmäiset maa-artisokat.

– Ovat vielä pieniä, mutta laitetaan perunaa ja valkosipulia joukkoon, hän suunnitteli.

– Tekisi mieli koristella annokset persiljalla, tillillä ja basilikalla, mutta täytyy varmaan odottaa vihreää teemaa, Quu nauroi.

Kattauksesta tuli tyylikäs, vaikka värit puuttuivat. Lasiverran kristallikruunu kimalsi, kun sade lakkasi ja auringonsäteet valaisivat tilan.

Quu ja Matti istuutuivat pöytään, kun Reino kantoi tarjottavat keittiöstä. Alkukeitto oli samettisen pehmeää ja kala täydellisesti kypsennettyä.

– Olen sanaton, Matti huokasi aterian päätteeksi.

– Onneksi jätin osan keittiöön, me muutkin saamme maistiaisia, Reino hymyili.

Tähti kuivasi puutarhapöydän ja kattoi jälkiruokakulhot ulos. Valkoinen pitsikoristeinen pöytäliina oli upea kontrasti mustille annoksille.

– Juuri tällaista vaikutelmaa tavoittelin, Matti ihasteli.

– Eikä makukaan ole hassumpi, Quu virnisti.

Ville otti lähikuvan jäätelöstä, joka oli edukseen kristallilasissa. Reino oli koristanut annokset mustilla pääkallokarkeilla.

– Vähän glamouria ja hurttia huumoria. Joskus on hyvä hetki ottaa perintöastiat käyttöön, Quu päätti kuvauksen ja kutsui ryhmän maistiaisiin.

– Jos koko viikko on yhtä juhlaa, lihon takuulla monta kiloa, Matti voihki ja hellitti vyön solkea.

QUU

Olin hetken huolissani, millaisen työparin saan. Jaska vihjaili etukäteen palkanneensa nuoren pojanklopin, mutta onneksi kloppi tuntuu olevan täynnä ideoita. Väriteema toimii ja olen innoissani, kun pääsin taas tekemään töitä tuttujen kanssa.

Minulla on ikävä Monikaa, mutta hän on keskittynyt mainoskuvauksiin. Ilmeisesti ne tuottavat hyvin. Meillä oli huipputehokas tiimi, kun pystyimme editoimaan päivän otokset pakussa. Ei minulla nytkään ole valittamista, sillä Kaisla koodaa materiaalin. Hän katsoo iltaisin kuvat Villen monitorista ja merkitsee käyttöotot. Se helpottaa koostoa Pasilassa.

Mustavalkokattaus oli mielestäni huikea. Huomenna on vuorossa punainen teema. Istuimme kuvausten jälkeen puutarhapöydän ääressä ja teimme kuvaussuunnitelman, joka perustuu punajuuriin. Alkuruokana on uunissa paahdettuja juureksia vaaleanpunaisen kermavaahdon kera. Pääruoaksi Reino kokkaa borssikeittoa. Voimme lisätä siihen värikkäitä kasviksia, sillä punajuuret värjäävät kaiken. Mietimme jälkiruoaksi punaherukkasorbettia tuoreiden marjojen kera. Yritämme pitää annokset yksinkertaisina, jotta katsojat muistavat ohjeet ja voivat kokeilla niitä kotona.

Luvassa on myrskyä. Luulen, että katamme kaiken lasiverannalle. Pöytäliinakin on punainen ja pihasta löytyy huikean hienoja gladioluksia. Astiat ovat valkoisia sen vuoksi, että annokset erottuvat. Odotan jo innolla vihreää teemaa.

Kaisla koputti illalla Villen hotellihuoneen ovelle. Hänen teki mieli käydä vielä kävelyllä.

Ville tuli avaamaan kylpytakki yllään ja hiukset kosteina.

– Hei, kävin juoksulenkillä ja suihkussa. Tule sisään, Mattikin on täällä.

Kaisla istuutui sängyn päälle, sillä huoneessa oli vain kaksi tuolia ja niiden välissä pieni pöytä, jolle oli levitetty pelikortit.

– Otettiin matsi pokeria, haluatko liittyä seuraan?

– En todellakaan, kaipaan ulkoiluseuraa, mutta teillä on peli kesken.

– Minä voin lähteä, Ville on jo kuntoillut, Matti tarjoutui.

– Ymmärrän, olit häviöllä, mutta menkää vain, voin vetäytyä dekkarin kanssa sänkyyn, Ville sanoi ja keräsi kortit.

Vanajavedellä kävi puuskainen tuuli, kun nuoret kävelivät rantatietä keskustan suuntaan.

– Viehättävä kaupunki, täällä on kaikki lähellä, Matti tuumi, kun he ylittivät sillan.

– Tiedän ihastuttavan paikan, jossa voimme nauttia lasillisen tai pari, Kaisla ehdotti.

– Sait ylipuhuttua, tämäkö se on? Matti kysyi, kun he ehtivät Raatihuoneen kadulle Nooran viinibaarin kohdalle. Portailla paloi kutsuvasti ulkotuli.

– Kyllä vain, paikka on tunnelmallinen ja siellä saa laseittain viiniä, Kaisla kertoi.

– Toista kuin meluisat kaljabaarit, Matti kehui, kun he istuivat mukavasti korituoleilla korkeajalkaiset valkoviinilasit edessään.

– Mitä pidät työryhmästä? Kaisla kysyi.

– Mikä siinä, Quu vaikuttaa pätevältä ja pidän kovasti Reinon perheestä. Kaikesta näkee, että he viihtyvät, vaikka kahvilan pyöritys on kokopäivätyötä. Ville ei paljon puhele, mutta on selvästi ammattilainen.

– Kyllä vain, olemme tehneet ennenkin töitä yhdessä ja kaikki on sujunut hyvin. Ainoa, mikä huolettaa on sää ja sillehän ei voi mitään.

– Pahus, olisi pitänyt ottaa sateenvarjo mukaan, Matti sanoi, kun ensimmäiset pisarat ropisivat ikkunaan.

– Ottakaa eteisestä sateenvarjo lainaksi, palautatte sitten hyvän sään aikaan, ystävällinen tarjoilija sanoi.

Kaislasta tuntui hyvältä painautua Matin kainaloon, kun he hyppivät paluumatkalla lätäköiden yli.

– Nyt kuumaan suihkuun, tavataan aamiaisella, Matti sanoi, kun he pääsivät hotellille.

– Hyvää yötä, Kaisla hymyili. Hän arveli näkevänsä kauniita unia, sillä ilta oli ollut mukava.

KAISLA

Olen pitkästä aikaa ihastunut, Matin kanssa on mukava tehdä töitä. En ole tohtinut kysyä, onko hänellä tyttöystävä. Matti hymyili aamulla ilkikurisesti, kun Ville kysyi, oliko meillä pitkäkin kapakkakierros.

Kuvasimme tänään keltaisia annoksia. Siirsimme viherteeman suosiolla poutapäivään, sillä Quu haluaa kattaa annokset ulos. Alkuruokana oli samettista kurpitsakeittoa ja porkkanasämpylöitä. Reino käyttää mielellään juureksia ja ehdotti, että hän kokkaa keltajuurta, joka on vähemmän tunnettu kuin punajuuri. Maku oli samanoloinen, mutta miedompi.

Pääruokana oli uunijuureksia. Matti auttoi pilkkomaan keltajuurien lisäksi palsternakkaa, keltaisia pikkutomaatteja ja paprikoita sekä nauriita ja keltasipulia. Koko komeus siveltiin yrttiöljyllä sekä hunajalla ja haudutettiin kypsäksi. Kirpeänmakea lakkahillo sopi yllättävän hyvin kaveriksi.

Jälkiruokana oli yksinkertainen, mutta maukas hedelmäsalaatti. Appelsiineja, aprikooseja ja banaania sekä pehmeä mangovaahto, johon Reino sekoitti vähän sahramia.

Pöytäliina oli heleän keltainen ja Tähden poimima luonnonkukkakimppu oli samaa sävyä. Villen hymy oli leveä, kun hän otti lähikuvia.

Seuraamme sääennustetta kuin jännitysnäytelmää. Huomenna pitäisi olla poutaa. Jos kaikki käy hyvin, se on vihreä päivä.

Quu hyräili, kun kuvausryhmän auto kaartoi pihaan. – Pojat, auttakaa kantamaan puutarhapöytä kasvihuoneen eteen. Saamme upean taustan, Quu pyysi.

Ville mittaili asiantuntijan silmin kuvakulmia. Hän ehdotti, että kasvihuoneen ovet pidetään avoimina ja pöytä tulee mahdollisimman lähelle reheviä tomaattiköynnöksiä.

Kaisla haki autosta vaaleanvihreän liinan ja Quu asetteli sen päälle yrttiruukkuja.

– Reino, pääset lempipuuhaasi, saat hehkuttaa vihreää mielin määrin, Quu ehdotti.

– Hyvää ruokaa ei voi kokata ilman tuoreita yrttejä, Reino hymyili ja kertoi, että alkukeittona hän tarjoaa villivihanneksia.

– Naatit heitetään yleensä pois, vaikka niistä saa paljon makua keittoihin ja patoihin, Reino kertoi kameralle ja heilutteli kasvimaalta nostamaansa porkkananippua.

Ville seurasi Reinoa keittiöön ja kuvasi, miten tämä silppusi isoon kattilaan porkkanan naattien lisäksi kukkakaalin vihreitä lehtiä ja parsakaalin varsia.

– Höyrytän parsakaalin nuput erikseen ja maustan ne sormisuolalla ja tilkalla hyvää oliiviöljyä, Reino kertoi.

– Entä villivihannekset, nokkoset, voikukat ja vuohenputket? Quu kysyi.

– Poimin niitä alkukesällä, kuivatin ja jauhoin hienoksi, Reino kertoi ja esitteli viherjauhepurkkia. – Lisään näitä keitoksiin ja saan ilmaisia vitamiineja ympäri vuoden.

– Millä maustat keiton? Matti kysyi.

– Olen keittänyt itse kasvislientä, sillä kaupan valmisteissa on mielestäni liikaa suolaa. Lisään mielelläni valkosipulia, tuoretta inkivääriä, soijakastiketta ja ripauksen chiliä makupommeiksi, Reino kertoi.

– Hienoa, entä vihreä pääruoka?

– Kaalit ovat sekä maukkaita että terveellisiä. Rullasin aamulla kaalikääryleitä, joihin valmistin sienitäytteen. Metsistä löytyy tähän aikaan vuodesta keltaisia kantarelleja ja herkullisia tatteja. Ensimmäiset suppilovahverotkin ovat jo nousseet pintaan.

– Entä mitä kaalikääryleiden lisukkeeksi? Matti kysyi.

– Koska päivän teema on vihreä, valmistan kuohkean perunamuhennoksen pinaatin ja viherjauheen kera. Sekoitan joukkoon runsaasti voita ja valkosipulia.

– Saammeko vihreää hilloakin? Quu kysyi hymyillen.

– Tarkoitatko minttua? Jos haluat, mutta puolukkahillo on kyllä ainoa oikea lisuke kaalikääryleille.

– Ehkä joustamme, maku ratkaisee, Quu virnisti.

– Jälkiruoka on yllätys, Reino kertoi, kun tuli aika kantaa annokset ulos.

Ville tähyili taivaalle ja kehotti pitämään kiirettä, sillä taivas oli vetäytynyt synkkään pilveen. Ajoitus ei onnistunut, sillä tuuli riepotti pöytäliinaa ja saderintama lähestyi.

– Ehdotan hätäratkaisua. Tule Matti avuksi, kannetaan pöytä kasvihuoneeseen. Se mahtuu juuri ja juuri keskikäytävälle, Ville sanoi, kun sade alkoi.

Quu ja Matti istuivat tiiviisti pöydän takana ja Reino kertoi suoraan kameralle, mitä oli tarjolla. Ville kuunteli huolestuneena kuulokkeista, miten sade rummutti lasiseiniin.

– Tyypillinen kesäsää, rakastan puutarhajuhlia poutasäässä, mutta sateeseen on aina pakko varautua, Quu aloitti juonnon.

– Terveellinen kasvispitoinen ruoka maistuu sateellakin, Matti jatkoi ja esitteli, mitä oli tarjolla. Reino rentoutui, kun Quu ja Matti kehuivat kilvan maukkaita annoksia.

– Odotamme jälkiruokayllätystä, Quu sanoi, kun lautaset olivat tyhjät.

Reino haki tarjottimen sisältä. Matti piteli huomaavaisesti sateenvarjoa hänen yllään.

– Bravuurini taannoin kokkikisassa oli timjamilla maustettu jäätelö. Tänään siinä on lisäksi pistaasipähkinöitä ja minttua maun ja väriteeman vuoksi, Reino esitteli.

– Kerrassaan hyvää, Quu ja Matti kiittelivät.

– Nyt nopeasti sisälle. Olen keittänyt vahvaa kahvia ja sytyttänyt takkatulen, Tähti huhuili, kun Ville oli sammuttanut kameran.

– Olen onnellinen, ettemme antaneet sateen pilata tunnelmaa, Quu huokasi juotuaan toisen kupillisen kahvia.

– Ynnätäänkö, olemme hoitaneet nyt väriteemoista neljä. Studiolähetyksiä on kymmenen. On aika päättää, miten jatkamme. Sininen teema on seuraava, mutta entä sen jälkeen? Quu mietti.

– Ehdotan vastavärejä. Punainen ja vihreä, keltainen ja violetti, sininen ja oranssi, Matti sanoi.

– Olet värioppisi lukenut, sopii minulle. Mutta tiedätkö, minkä olemme unohtaneet. Kokkauksessa kullanruskea on tärkeä. Paahtunut kalan nahka, sisältä punertavat pihvit ja kananmunalla sivellyt piiraat, Quu sanoi.

– Olet oikeassa, seuraavaksi siis sininen ja ruskea. Sitten vastavärit. Tarvitaan vielä yksi teema.

– Tiedättekö, mitä tapahtuu, kun vastavärit sekoitetaan? Matti kysyi yllättäen.

Quu hymyili ja vastasi opiskelleensa sen verran kuvataidetta, että tiesi vastauksen. – Sitä kutsutaan värien murtamiseksi ja lopputuloksena saadaan värikkäitä harmaita. Mielestäni se muistuttaa taikuutta, mutta en osaa kuvitella harmaita ruokia. Olettehan kuulleet sanonnan, jos ruoka on harmaata, elämäkin on harmaata.

– Voitaisiin kääntää se toisin päin. Muistan, että aikoinaan kouluruoka oli aika väritöntä. Makaronivelliä, valkoisia sämpylöitä ja hailakkaa lauantaimakkaraa, Reino puuttui puheeseen. – Voisimme vertailla, miten ajat ovat parantuneet. Lapsilla on nykyään jopa valinnan varaa.

– Hienoa, huomenna on siis sininen päivä. Nyt pääsette hotelliin vetämään henkeä, Quu sanoi palaverin päätteeksi.