ANNUKKA
Meillä oli hurjan kiva päivä. Vähän harmitti, kun Ulpukka pääsi jälkkäriryhmään ja minä en. Sain puhdistaa porkkanoita ja leikata niistä ja kurkuista ruusuja. J-P:llä oli hauska muotti, jonka avulla niistä tuli hienoja. Tykkäsin myös grillatuista maissintähkistä, joiden päälle siveltiin voita.
Tarjoilupöytä näytti upealta, kun se oli kukkuroilla värikkäitä kasviksia. Dipattiin niitä kermaviilikastikkeeseen. En ollut ennen maistanut vihreää hummusta, mutta se oli hyvää samoin kuin pähkinäkastike.
Jälkiruokapöytä oli paras. Saatiin lämmintä omenapiirakkaa vaniljakastikkeen kanssa ja suklaamoussea, jonka päällä oli tuoreita kirsikoita. Aikuiset joivat kahvia, me saatiin mansikkamehua.
Juhlat päättyivät vasta myöhään. Marko-setä laittoi musiikkia soimaan ja me innostuttiin hyppelemään. Värikkäät lyhdyt näyttivät upeilta pimeässä. Quu-täti halasi ja sanoi, että olimme parhaita kokkeja ikinä.
HOIVAKOTI LEMMIKKI
Matala puurakenteinen hoivakoti sijaitsi Vanajaveden rannalla. Oven päälle oli maalattu vaaleansinisiä lemmikkejä ja tunnuslause ”Vergiss mich nicht”.
– Osuva motto talolle, jossa majailee muistisairaita. Ei heitä saa unohtaa, Quu totesi.
Ellinoora löytyi televisiohuoneesta. Hän nuokkui pyörätuolissa muiden asukkaiden kanssa.
– Elli, siskot täällä, Quu taputti häntä olkapäälle.
Ellinoora havahtui ja katsoi pitkään.
– Tunnetko minut? Tähti kysyi hämääntyneenä.
– Näytät tutulta, Elli vastasi vaisusti.
Omahoitaja tuli paikalle ja kysyi, halusivatko vieraat jutella rauhassa Ellinooran huoneessa. Kun sisarukset nyökkäsivät, hoitaja työnsi pyörätuolin käytävälle ja avasi oven kaulassa riippuvalla avaimella.
– Pidämme ovet lukossa, sillä monet asukkaat erehtyvät huoneestaan, hän selitti. – Tuonko teille kahvia?
– Tuo vaan, meillä on Ellille tuliaisina tuoretta pullaa, Quu sanoi.
Hän katsoi ympärilleen tilavassa huoneessa. Ikkunat ulottuivat lattiaan asti, mutta säleverhot olivat tiukasti edessä. Moottorisänky oli seinän vieressä. Kalusteina oli vain yöpöytä, lipasto, jonka päällä oli televisio sekä kiinteät vaatekaapit. Huoneessa oli kylpyhuone, jonne pääsi pyörätuolilla.
Kahvi oli haaleaa ja laihaa. Quu hätkähti, kun Ellinooran kahvi tarjottiin nokkamukista.
– Tämä käy näin paremmin, omahoitaja sanoi ja jätti heidät selviytymään keskenään.
Ellinoora vastaili kysymyksiin kyllä ja ei, mutta hän ei selvästikään tiennyt, missä oli.
– Voi sinua sisko, onko kaikki hyvin? Tähti kysyi lähtiessään.
Ellinoora nyökkäsi ja sanoi, että voisi levätä hetken.
– Juttelemme omahoitajasi kanssa. Pyydämme, että hän laittaa sinut vuoteeseen, Quu lupasi.
– Jos haluatte keskustella sairaanhoitajan kanssa, hän vapautuu pian, hoitaja kertoi.
Kävi ilmi, että Ellinooran muistisairaus eteni, mutta tilanne oli vakaa.
– Hänellä on lääkitys ja fysioterapeutti kävelyttää viikoittain ja hieroo jalkoja. Täällä on paljon kohtalontovereita, sairaus on yleisempi kuin tiedetään. Ei hänellä ole kipuja ja päivärytmi pitää rauhallisena. Talossa on sauna ja suihkutamme hänet joka aamu, sairaanhoitaja kertoi.
– Käymme jatkossakin vierailuilla. Onko johtaja paikalla? Haluaisin tulla kuvausryhmän kanssa seuraamaan ruokailua, Quu kysyi.
– Löydätte hänet työhuoneesta, sairaanhoitaja osoitti käytävän perälle.
Johtaja oli tukeva harmaahiuksinen rouva. Hän kohotti kulmiaan Quun kysymykselle.
– Olemme tarjonneet tasalaatuista laitosruokaa, mutta saimme viikko sitten oman kokin. Voin vakuuttaa, että ruoan laatu on parantunut ja asukkaat pääsevät osallistumaan kokkaukseen, hän kertoi ylpeänä.
– Hienoa, olette edistyksellisiä. Sopiiko, että tulemme jo huomenna? Quu kysyi innostuneena.
– Mikä siinä, tarjoamme joka päivä hyvää ruokaa. Itse asiassa meillä on huomenna maistelutuokio. Tulkaa jo ennen lounasaikaa, niin voitte kuvata sitä. Muistutan, että ette saa kuvata kenenkään kasvoja tietosuojan vuoksi.
– Olemme hienotunteisia, Quu vakuutti tyytyväisenä, että sai luvan.
QUU
Olen järkyttynyt, miten huonoksi Elli on mennyt. Hän on laihtunut, vaikka omahoitaja kehui hänen ruokahaluaan. En todellakaan tiedä, tunsiko hän minua ja Tähteä. Katse harhaili eikä hän puhunut oma-aloitteisesti mitään. Miten surullista, että tauti etenee näin nopeasti.
Kun tulimme tänään Matin, Kaislan ja Villen kanssa päivähuoneeseen, hän ei reagoinut. Istui pöydän ääressä ja murenteli keksiä ruokalappu kaulassa. Tuntui pahalta.
Nuori naispuolinen kokki tuli esittäytymään ja kantoi pöytään korillisen maistelupaloja. Hän tarjoili asukkaille porkkananpaloja, banaania, omenanlohkoja ja kirpeitä punaherukoita ja arvuutteli, mitä ne olivat. Hän antoi minunkin maistaa makeaa vihreää lehteä ja kysyi, tunnistanko. En todellakaan, kävi ilmi, että se oli stevia. Olin yllättynyt.
Lounaaksi oli tarjolla kaalilaatikkoa ja puolukkahilloa. Ellinooraa syötettiin, mutta jälkiruoaksi tarjotun vispipuuron syönti onnistui omatoimisesti. Ville otti pelkästään lähikuvia. En tiedä vielä, miten käytämme materiaalia, mutta ruokailusta jäi hyvä tunne.
MYLLYMÄEN KOULU
– Siitä on aikaa, kun olen nauttinut kouluruokaa, Quu hymyili, kun he vierailivat Annukan ja Ulpukan koulussa.
– Tänään ruokalistalla on lihapullia, perunamuhennosta ja kurkkutomaattisalaattia. Kasvisvaihtoehto on kasvispullia tomaattikastikkeen kera, keittäjä kertoi.
– Saavatko koululaiset toivoa, mitä on tarjolla? Matti kysyi.
– Kyllä vain, he antavat innokkaasti palautetta. Toivelistalla on pizza ja ranskalaiset. Niitäkin on silloin tällöin tarjolla, mutta ei joka viikko.
– Entä jälkiruoat? Quu kysyi.
– Tarjolla on yleensä kiisseliä ja marjoja, torstaisin pannukakkua hernekeiton kaverina, keittäjä kertoi selvästi ylpeänä. – Meillä on myös teemaviikkoja. Näin syksyisin paljon juureksia, talvella lämmittäviä keittoja ja keväällä tuoreita vihanneksia.
– Kuulostaa hyvältä. Minun nuoruudessani ruokalistalla oli usein pelkkää puuroa, Quu kertoi.
– Ajat ovat muuttuneet. Tarjoaisin mielelläni enemmänkin kausivihanneksia, mutta määrärahat ovat tiukat. Tarvitaan kekseliäisyyttä, keittäjä virnisti.
– Kuvausviikko meni nopeasti, kiitos sinulle Reino, kun lupasit järjestää läksiäiset, Quu sanoi puhelimessa, kun he lähtivät.
– Teemana on perheen lempiruoat, kutsuin Mamankin. Illallinen on katettu tuota pikaa.
– Tulemme viivana. Lähdemme huomenna aamiaisen jälkeen paluumatkalle.
KAHVILA TÄHDENLENTO
– Katoimme tyttöjen kanssa lasiverannalle aurinkoisen päivän kunniaksi, Tähti sanoi ja laittoi Quun tuomat heleänpunaiset krysanteemit maljakkoon.
– Reino kertoi, että saamme lempiruokianne. Saanko arvata, tytöt ovat toivoneet spagettia ja jauhelihakastiketta, Quu hymyili.
– Kyllä vain ja jälkiruoaksi suklaajäätelöä ja kinuskikastiketta, Tähti nauroi. – Hemmottelin heitä kattamalla television ääreen herkkupöydän, niin me aikuiset saamme jutella rauhassa. Reino laittoi Frozenin pyörimään. He viihtyvät tuntikausia Annan ja Elsan lumoissa.
– Hyvät vieraat, istuutukaa pöytään. Saatte kuumia blinejä suoraan pannulta, Reino tuli paikalle mustavalkoruutuinen esiliina edessä.
– Tämä taisi olla Tähti sinun toiveesi, Quu arvasi.
– Rakastan blinejä ja metsäsienisalaattia. Tarjolla on myös kylmäsavulohta, sipulia ja smetanaa sekä maustekurkkuja ja hunajaa, Tähti esitteli.
– Miten hyvää ja musta tee sopii ruokajuomaksi, Matti kehui.
– Saatte jälkiruoan kanssa vahvempia juomia. Meillä on yllätys takataskussa, Tähti hymyili salaperäisesti.
Aikuiset siirtyivät kylläisinä takkatulen ääreen salin puolelle. Reino toi lasilliset kuohuviiniä ja kilisti. – Saanko ylpeänä esitellä uuden keittokirjaamme. Kuvat ovat Tähden käsialaa ja reseptit minun.
– Upeaa, otsikko ”Värillä on väliä” kertoo kaiken, Quu ilahtui.
– Katso tarkemmin, kansikuva on mustavalkoisesta kattauksestamme, mutta takakansi iloisen kirjava. Halusimme kontrastia, Tähti esitteli.
– Saatte omistuskirjoituksilla varustetut kappaleet matkalukemisiksi, Reino lupasi.
– Tiesittekö, että myös Meriitta on julkaissut keittokirjan. Sen nimi on ”Vierailuja huippuravintoloissa”. Kannessa komeilee Kajan tattijulienne, Matti kertoi.
– Tuota en olisi halunnut kuulla. Veikkaan, ettei se kulu lapsiperheiden käsissä. Meillä on ollut ihana ilta, olisin halunnut vielä jäädä, mutta nyt meidän on aika lähteä, Quu sanoi.
– Hetki vielä, Matti nousi seisomaan ja kohotti lasia.
– Meilläkin on kerrottavaa, olemme menneet Kaislan kanssa kihloihin.
Reino haki hurraahuutojen säestyksellä toisen pullollisen kuohuviiniä.
– Tätä täytyy juhlia, hän hymyili.
Quu halasi kihlaparia ja pyysi, että he kertovat heti kaiken.
Kaisla punastui ja sanoi, että he olivat istuneet Nooran viinibaarissa, kun Matti oli rohkaissut mielensä ja kosinut. – Muutamme aluksi minun asuntooni, mutta etsimme isompaa.
– Voi teitä onnellisia. Toivotan kaikkea hyvää ja jos saatte joskus pienokaisia, lupaan tulla haltijakummiksi, Mama lupasi silmät kosteina.
MAMA
Miten ihana seurata nuorta lempeä ja miksei vanhempaakin. Tähti säteilee edelleen Reinon rinnalla ja tytöt ovat suloisia. Quu on sinkku ja taitaa pysyäkin. Hänelle ura on tärkeää, mutta vaistoan hänen olevan yksinäinen.
Minäkin olen ollut Ellinooran sairastumisen jälkeen. Kävin hoivakodissa, mutta Elli oli saunan jälkeen niin väsynyt, että hoitajat olivat laittaneet hänet jo iltapäivällä vuoteeseen ja hän oli sikeässä unessa. Jätin pöydälle pussillisen sokerimunkkeja. Ennuste ei ole hyvä. Omahoitaja kertoi, että tauti on edennyt järkyttävän nopeasti. Elli puhuu lähtevänsä Espanjaan, mutta se ei enää onnistu.
Olen menossa kissakoti Kattilaan katsomaan, löytäisinkö kissan seuraksi. Pitkä talvi on edessä ja tunnen itseni vanhaksi. Onneksi Annukka ja Ulpukka poikkeavat usein luonani. He rakastavat suklaahippukeksejä ja kaakaota. Vietämme herkkuhetkiä ja piristyn, kun he kertovat koulupäivistä.
Nostin pitkästä aikaa onnenkortin. Se oli Rauha. Ei enää villejä seikkailuja eikä unelmien prinssejä. En kuvitellutkaan.
