MATTI
Olen ensimmäistä kertaa elämässä rakastunut. Totta kai ihastuksia on ollut, mutta ei mitään vakavaa. Pidän Kaislasta hullun lailla. Juha-Tapio laulaa ”Tykkään susta niin että halkeen”. Juuri siltä tuntuu. Olin häkeltynyt käydessäni Kaislan kotona. En juurikaan saanut suunvuoroa, kun äiti halusi kertoa kaiken ensi tapaamisella. Ei hän kyllä tainnut odottaakaan kommenttejani. Olin tyytyväinen, ettei hän tentannut lapsuudestani. En halua paljastaa, että vanhemmat erosivat, kun olin pieni. Olen päässyt sen yli, mutta välillä harmitti, kun isää ei ollut. Kaislan isä on kuollut, mutta hänellä on hyvät muistot. Voisikohan muistoja ostaa jostain?
Odotan Hämeenlinnan kuvauskeikalta paljon. Kuiskasin Kaislalle, että voidaan karata kahdestaan viettämään vapaa-aikaa. Tuskin Quu pahastuu. Hänellä on siskon perhe ja Ville käy mielellään iltaisin juoksemassa. Kaisla hymyili ja sanoi, että katsotaan.
THAIRAVINTOLA ORIENT
Quu henkäisi tyytyväisenä katsellessaan ravintolan ylellistä sisustusta. Tummanharmaille seinille oli maalattu jättikokoisia pinkinpunaisia lootuksen nuppuja, joissa oli kultaiset reunat. Pöydät oli erotettu toisistaan koristeleikkauksin somistetuin bambusermein. Malee oli pukeutunut perinteiseen silkkiasuun. Hän kohotti kädet thaitervehdykseen.
– Sawwadee tervetuloa, hän hymyili kohteliaasti.
– Kiitos, että saimme tulla. Ravintolahan ei ole tänään auki? Quu kysyi.
– Vain teille. Kokkaan, mitä haluatte ja voimme maistella yhdessä.
– Hienoa, mikä on oma lempiruokasi?
– Pidän tulisesta papaijasalaatista Som Tam. Friteeratut kevätkääryleet ja makean tulinen chilikastike sopivat sen kanssa alkupaloiksi riisioluen kera.
– Entä pääruoka? Matti kysyi ja katseli ihaillen ympärilleen.
– Valkosipuliöljyssä vokattu Morning Glory. Koska täältä ei sitä löydy, käytän tuoretta pinaattia ja paksoita. Pidän myös paistetusta riisistä jättikatkarapujen kanssa sekä tietysti curryista, Malee luetteli.
– Olenko ymmärtänyt oikein, että kokkaus on nopeaa, kun ainekset on pilkottu valmiiksi? Quu varmisti.
– Kyllä ja käytän paljon yrttejä, pähkinöitä ja maustekastikkeita sekä kookosmaitoa ja tuoretta limeä. Sitruunaruoho tuo raikkautta ja chili lämpöä.
– Löytyykö Suomesta papaijaa? Matti kysyi.
– Kyllä, mutta salaattiin sopii vain raaka. Sen voi valmistaa myös mangosta. Lisäksi tarvitaan runsaasti tuoretta limenmehua, makeita tomaatteja, vahvaa chiliä, valkosipulinkynsiä, pähkinöitä ja kalakastiketta. Kaikki nuijitaan morttelissa ja tarjotaan saman tien, Malee selitti.
– Ei kuulosta kovin vaikealta. Sopiihan, että Ville kuvaa, kun valmistat sen? Quu kysyi.
– Totta kai, siirrytään keittiön puolelle.
Ville otti kameran käsivaralle. Hän otti lähikuvia tuoreista raaka-aineista. Malee hymyili esitellessään kauniisti asetellun annoksen. Hän lisäsi vadille tuoreen orkideankukan sekä porkkanaruusuja.
– Kiitos, olemme tyytyväisiä. Esittelemme kerrallaan vain yhden ruokalajin, niin katsojat muistavat reseptin, Quu selitti.
– Jääkää maistamaan muutakin. Kevätkääryleet valmistuvat hetkessä, ne tarvitsevat vain kuumennuksen. Samoin riisi, katkaravut on kuorittu ja lisukkeet pilkottu, Malee ehdotti.
– Mielellämme, Ville ottaa yleiskuvaa ja saat esitellä pöydässä, mitä annokset sisältävät, Quu päätti spontaanisti.
Malee jäi vilkuttamaan, kun kuvausryhmä lähti maittavan aterian jälkeen. Kaisla huokasi olevansa ihastunut thaimakuihin, kun he palasivat hotellille.
– Eikö mielesi tee nakkikioskille? Matti kiusoitteli.
Kaisla nauroi ja sanoi, että Matti saa mennä ihan ilman häntä.
KAISLA
Olen taas Hämeenlinnassa hyvässä seurassa. Vietimme Matin kanssa ihanan illan kahdestaan. Emme käyneet nakkikioskilla, vaan kellariravintola Hällässä. Paikka oli idyllinen. Istuimme kynttilänvalossa, söimme voissa paistettua kuhaa uuniperunoiden kanssa ja joimme pullollisen kevyttä valkoviiniä. Olin hilpeä, kun kävelimme kuunvalossa takaisin.
Toivoin salaa, että Matti tulisi yöksi viereeni, mutta hän vetäytyi hyvänyön suukon jälkeen huoneeseensa ja sanoi, että mennään yhdessä aamiaiselle. Olin vähän pettynyt.
MATTI
En tiedä, miksi jänistin. Näin Kaislan silmistä, että hän olisi toivonut minun olevan rohkeampi. Haluan pitää toistaiseksi vähän etäisyyttä, sillä pelkään pettyväni. Tai siis Kaislan pettyvän minuun. En ole kovinkaan kokenut. Pitää odottaa oikeaa hetkeä. Hotellihuoneiden äänieristys ei ole kummoinen ja Quu asuu naapurissa.
Hän näytti yksinäiseltä palatessamme. Istui baaritiskin äärellä ja joi viskiä. Toivotti meille hyvää yötä ja sanoi tarvinneensa yömyssyn. Toivottavasti hän on aamulla kunnossa.
UKRAINAKESKUS
Vanha kunnianarvoisa lyseo oli tyhjillään homevaurion vuoksi. Sivurakennuksesta löytyi kyltti, joka ohjasi peremmälle. Larissa tuli vastaan, kun kuvausryhmä odotti aulassa.
– Meillä on käytössä keittiö, sisareni Alina on jo siellä, tulkaa perässä, hän sanoi ja näytti tietä.
Alina hääräili esiliina edessä lieden äärellä.
– Kokkaan linssikeittoa. Tänne on tulossa runsaasti maahanmuuttajia syömään. Keitto on edullista ja ravitsevaa, hän kertoi posket hehkuen.
– Mitä muuta kuin linssejä laitat liemeen? Quu kysyi, kun Ville oli käynnistänyt kameran.
– Perunoita, sipulia, porkkanoita ja pinnalle persiljaa. Puristan joukkoon limeä ja täydennän makua kasvisliemellä, Alina kertoi.
– Ohje on yksinkertainen ja herkullinen, Matti totesi maisteltuaan varovasti. – Kerro vielä, miten käsittelit linssit.
– Punaisia ei tarvitse liottaa. Riittää, että huuhtelee huolellisesti. Ne kypsyvät viidessätoista minuutissa, Alina selitti ja kantoi kattilan ruokasalin puolelle.
– Larissa, keittiö on nyt sinun. Olen kuullut pelmeneistäsi pelkkää hyvää, Quu jatkoi.
– Eivät nekään ole monimutkaisia. Taikinaan tulee vain vehnäjauhoja, kananmunaa, vettä ja suolaa. Se vaivataan ja laitetaan puoleksi tunniksi jääkaappiin lepäämään. Valmistin sen aikana täytteen. Lampaan jauhelihaa, sipulia, valkosipulia, lihafondia, smetanaa, hunajaa ja muskottipähkinää. Kaikki sekoitetaan ja laitetaan raakana taikinan sisään.
– Kuulostaa helpolta. Näytätkö kameralle, miten muotoilet pelmenit, Quu pyysi.
Larissa laittoi työpöydälle vähän jauhoja ja kaulitsi taikinan ohueksi. Hän otti juomalaisin ja irrotti sen avulla pyöreitä paloja. Quu ihaili, miten taitavasti hän muotoili täytteestä palloja, sujautti ne ympyröiden keskelle ja taitteli reunat tiiviiksi puolikuiksi.
– Keitän lihaliemessä noin viisi minuuttia. Ne nousevat pintaan, kun ovat kypsiä. Tarjoan liemen ja smetanan kera. Istukaa pöytään, saatte maistiaisia tuota pikaa, Larissa kehotti.
– Näitä täytyy kokeilla kokona, Kaisla huokasi syötyään kolme.
– Maistuu minullekin, on kiinnostavaa saada uusia elämyksiä, Matti tuumi.
– Veikkaan, että Reino voi innostua reseptistä, Quu arveli ja pyysi saada muutaman mukaan.
– Pakkaan ne rasiaan. Hyvää ruokahalua, Larissa lupasi tyytyväisenä kehuihin.
CAFÉ TÄHDENLENTO
Quu oli kysellyt Reinolta, missä Merri voisi kokata afrikkalaista ruokaa. Reino ehdotti, että hän voisi tulla kahvilan keittiöön, sillä oma asunto oli pieni.
– Kuvataan samalla kerralla munakoisovuokasi, Matti ehdotti.
– Sopii mainiosti. Huomenna on sunnuntai ja kahvila kiinni, meillä on hyvää aikaa, jos Merrille sopii.
– Kaisla, soitatko saman tien. Kysy samalla, mitä hän on ajatellut ja pitääkö meidän hankkia jotain, Quu pyysi.
– Kaikki kunnossa, Merri tulee aamulla ja tuo tarvittavat ainekset. Hän kokkaa couscousia ja kasviksia sekä hummusta, Kaisla kertoi puhelun jälkeen. – Pyysin ottamaan kuitin ostoksista.
– Tiedossa on taas herkkuhetkiä, Quu hymyili.
Hän oli tyytyväinen kuvattuun materiaaliin, jota he olivat katselleet monitorista Villen hotellihuoneessa.
Merri tuli nauravaisena seuraavana päivänä ostoskori käsivarrella. Ville kuvasi, kun hän purki tavarat keittiön työtasolle.
– Porkkanoita, suippopaprikoita, sipuleita, palsternakkaa, couscousia sekä kikherneitä, tahinia ja sitruunoita hummusta varten. Olisin halunnut kokata myös keittobanaaneja, mutta sellaisia ei täältä pikkukaupungin kaupoista löydä, Merri esitteli.
– Hieno, saamme uudentyyppisiä makuja ja reseptit, Quu ilahtui.
– Tarvitsen lisäksi mausteita, mutta arvelin, että Reinon keittiöstä löytyy kanelia, inkivääriä, neilikkaa ja juustokuminaa sekä hunajaa.
– Kyllä vain, käytän niitä itsekin mielelläni, löytyy myös anista ja korianterin siemeniä.
– Valmistus on helppo. Pilkon kasvikset, lisään öljyä ja mausteita ja kypsennän uunivuoassa 200 asteessa parikymmentä minuuttia. Kiehautan couscousia varten vettä ja kasvislientä ja kaadan nesteen ryynien päälle. Ne kypsyvät nopeasti. Sekoitan kaikki yhteen ja tarkistan maun.
– Entä hummus? Kerro sen valmistuksesta, Matti pyysi.
– Kikherneet ovat valmiita. Kaadan ne liemineen tehosekoittimeen, lisään luomutahinia, puristettua sitruunanmehua, suolaa ja juustokuminaa. Sekoitan ja ihana silkkisen pehmeä hummus on hetkessä valmis, Merri kertoi.
Kun kasvikset olivat kypsiä, Merri laittoi värikkään annoksen tarjolle. Kaisla oli levittänyt salin pöydälle värikkään afrikkalaiskuvioisen liinan ja valkoiset astiat.
Merri ilahtui huomatessaan maljakossa olevan proteankukan.
– Lempikasvini, hienoa, että näitä saa Suomesta.
– Kävin eilen kukkakaupassa ja kysyin afrikkalaisia kasveja. Ammattitaitoinen Kaisa suositteli proteaa, Quu kertoi ylpeänä.
Kun Ville oli tyytyväinen kuviin, Merri kutsui työryhmän maistelemaan.
– Maut ovat yllättävän mietoja, mutta herkullisia, Matti kiitteli.
– Kiitos Merri, Kaisla kirjoittaa vielä tarkat reseptit muistiin. Veikkaan, että pian suomalaiskodeissa kokataan ainakin couscousia, se oli yllättävän helppotekoista.
– Se sopii mainiosti myös salaatteihin. Pidän itse siitä tomaattien, tuoreen rucolan, fetan ja oliivien kanssa, Merri kertoi.
– Hyvä vinkki, varsinkin jos aterialta jää ylimääräistä, niin siitä voi laittaa helposti iltapalaa, Quu keksi.
Työryhmä päätti pitää hengähdystauon ennen Reinon kokkausta. Tähti tarjoili kahvia ja tyttöjen kanssa leipomaansa rahkapiirakkaa.
– Näissä ruokaohjelmissa ei ole muuta vikaa kuin että tulee syötyä liikaa, Matti voihki ja otti toisen palan.
QUU
Reinoon voi aina luottaa. Katsojat ovat kyselleet hänen bravuuriannoksensa reseptiä. Nyt se onnistuu, sillä Reino näytti alusta alkaen, miten hän lohkoo munakoisot, kuullottaa ne runsaassa oliiviöljyssä pannulla ja tekee tulisen tomaatti-paprika-sipuli-chilikastikkeen. Ainekset sekoitetaan ja haudutetaan uunissa valkosipulin, timjamin ja rosmariinioksien kera.
Olimme kaikki pyörryksissä päivän maistelujen jälkeen. En tiedä, miten muut viettivät illan, mutta minä vetäydyin ajoissa. Olen seurannut sivusta Kaislan ja Matin romanssia. Tunnen itseni vanhaksi, mutta yritän olla iloinen heidän puolestaan. Villestä ei ole seuraa, sillä hän hoitaa kuntoaan lenkkeilemällä ja nauttii harvoin muuta kuin korkeintaan oluen seuran vuoksi. Olisin kaivannut viskipaukkua yömyssyksi, mutta en kehdannut mennä enää tänään yksin baaritiskille. Palaamme aamulla Helsinkiin. Yritän sinnitellä siihen asti, kun olen taas kotona.
FUENGIROLA
Ellinoora oli eksynyt. Hän katseli ympärilleen, muta ei tunnistanut sivukatua, jota hän käveli kauppakassia raahaten. Puhelin oli unohtunut kotiin.
– Voi Mama, missä minä olen? hän voihki ääneen.
Aurinko paistoi kuumasti ja Ellinoora tuskaili liian lämmintä takkiaan.
– Rouva, tarvitsetteko apua? kohtelias vanha herra kysyi suomeksi. – Muistan nähneeni teidät Suomi-Centerissä.
– Voi, olen aivan hukassa. En ymmärrä, missä päin koti on, Ellinoora henkäisi.
– Muistatteko talon nimen tai osoitteen?
– En muista mitään, eikä minulla ole puhelinta mukana.
– Kuulkaa, saatan teidät Suomi-Centeriin, se ei ole kaukana. Ehkä löydätte sieltä tuttuja, Ristoksi esittäytynyt herra sanoi ja otti Ellin painavan laukun.
Sylvi riensi vastaan, kun Ellinoora ja saattaja tulivat perille.
– Elli, missä sinä olet ollut? Näytät aivan nääntyneeltä. Tulkaa molemmat peremmälle, minulla on tuoretta kahvia pannussa.
Ellinoora istuutui ja joi hämillään kupillisen.
– Anteeksi, että vaivasin, hän kiitteli saattajaa.
– Eihän eläkeläisellä ole kuin aikaa. Oli mukava tavata, Risto sanoi ja kumarsi lähtiessään.
Sylvi saattoi Ellinooran kotiin. Mama halasi molempia ja kertoi olleensa huolissaan, sillä Ellin piti käydä vain pikaisesti ruokaostoksilla.
– Ystävät ovat sitä varten, että auttavat, mutta pidä huoli Ellistä. Hän ei tuntunut osaavan kotiin, Sylvi kuiskasi Mamalle lähtiessään.
TÄHDEN VIESTI QUULLE
Hei sisko. Miten kokkauskuvausten koosto edistyy? Reino ei nykyään muusta puhukaan, kuin uusista ruokaresepteistä. Kahvilassa on nykyään tarjolla pelmenejä ja niistä on tullut suosittuja. Larissa kävi kädestä pitäen keittiössä opastamassa.
Sain kummallisen sähköpostiviestin Elliltä. Hän kertoi tapansa mukaan, miten kevät edistyy ja mitä Marian ja Manuelin pikkutytöille kuuluu. Hämmästyin, kun hän kirjoitti Maman kätkevän hänen tavaroitaan. Elli valitti, että puhelin, käsilaukku ja avaimet ovat jatkuvasti hukassa. Huolestuin, sillä ei ole Ellin tapaista syytellä ketään, enkä usko hetkeäkään, että Mama tekisi kiusaa. Päinvastoin, tiedän, että hän pitää Ellistä huolta. Toivon, ettei tämä ole vakavaa. Onneksi kevät on jo pitkällä ja he palaavat kesäksi Suomeen.
Ensimmäiset krookukset kukkivat jo seinän vierellä. Avaamme tuttuun tapaan kesäkahvilan vappuna. Toivon, ettei takatalvi iske. Onko sinulla uusia suunnitelmia? Olet aina tervetullut tänne. Ellinoora kirjoitti asettuvansa kesäksi huvilalle. Maman suunnitelmista ei ole tietoa. Haluan uskoa, että huoleni on turha, mutta minulla on ikävä ennakkoaavistus, ettei kaikki ole kohdallaan, terveisin Tähti
FUENGIROLA
Ellinoora istui eturivissä käsilaukku tiukasti sylissään Suomi-Centerin luentosalissa. Mama silmäili yleisöä. Suurin osa oli tuttuja eläkeläisiä. Hän huomasi, että Sylvi ja Toivo istuutuivat Ellinooran viereen. Hän tunnisti myös Ellinooran kuvauksesta Riston.
– Tervetuloa. Olen saanut kunnian esitellä tarotia. Aloitan historiasta ja kerron sen jälkeen korttien merkityksistä, väreistä ja symboleista. Saatte tehdä vapaasti kysymyksiä. Jos halukkaita riittää, tulkitsen lopuksi kortteja yksityisesti, Mama kertoi esitelmän aluksi.
Hän sai varovaiset kättentaputukset. Yksi eläkeläisistä viittasi ja kysyi, oliko kyseessä taikuus tai jonkinlainen silmänkääntötemppu.
– Kortit ovat ikivanha viisauden lähde. Ne auttavat selkiyttämään ajatuksia varsinkin valintatilanteissa, Mama selitti ja levitti kortit salin edessä olevalle pöydälle. – Niin kuin näette, kuvat ovat taidokkaita. Löytyy Suurten salaisuuksien kortit, jotka ovat ikään kuin valttikortteja eli kertovat tärkeistä asioista. Hovikorteissa näette kuninkaallisia. Pienten salaisuuksien kortit kertovat puolestaan arkielämästä. Maita on neljä eli Lantit, Miekat, Sauvat ja Maljat. Huomaatte varmaan, että suurin osa korteista on heleitä, mutta sururaitojakin löytyy.
– Mitä värit symboloivat? Sylvi kysyi kiinnostuneena.
– Vihreä on luovuuden ja kasvun väri, sininen edustaa älykkyyttä ja loogista ajattelua, keltainen henkisyyttä, ruskea materiaa, punainen tulta ja energiaa, violetti lämpöä ja rakkautta, Mama kertoi sujuvasti.
– Huomasin, että täällä on Kuoleman kortti, ennustaako se oikeasti kuolemaa? Toivo kysyi.
– Toisin kuin luulisi, se on valttikortti ja tarkoittaa, että jokin asia on tullut tiensä päähän ja on aika aloittaa uutta, Mama hymyili. – En puhu ennustamisesta, vaan mieluummin korttien tulkinnasta. Enkä edes tulkitse, vaan kysyjä tekee sen itse oman elämäntilanteensa mukaisesti.
Esitelmälle varattu tunti kului nopeasti. Mama kiitteli innokasta yleisöä ja lupasi vastata yksityisesti kysymyksiin, jos halukkaita löytyy. Hetkessä hänen pöytänsä eteen kertyi jono.
Sylvi taputti käsiä ja jakoi numerolappuja.
– Ei teidän tarvitse seisoa odottamassa, vaan voitte tulla kahvion puolelle. Kun kysyjä on valmis, hän saa hihkaista seuraavan numeron.
– Lähden edeltä kotiin, Mamalla kestää pitkään, Ellinoora sanoi Sylville ja laittoi takin ylleen juotuaan kupillisen kahvia.
– Osaathan varmasti? Sylvi huolehti. Hän ei voinut lähteä saattamaan, sillä kahvio oli hänen vastuullaan.
– Sopiiko, että lähden kanssasi? En usko kortteihin, enkä halua ennustusta, Risto tarjoutui.
Sylvi varmisti, että Ellinooralla oli avain. Hän kuiskasi osoitteen varmuuden vuoksi Ristolle. Elli marssi määrätietoisesti talonsa luo, mutta erehtyi rapusta. Risto ohjasi hänet vähin äänin oikealle ovelle ja kysyi, keittääkö Elli iltakahvit.
– Totta kai, Ellinoora vastasi hieman nolona.
Kun Mama tuli runsaan tunnin kuluttua, Ellinoora ja Risto istuivat sohvalla ja katselivat jalkapallo-ottelua. Mamaa huvitti, sillä Elli ei hänen tietääkseen ollut innostunut urheilusta.
MAMAN VIESTI TÄHDELLE JA QUULLE
Hola, Espanjassa on jo melkein kesä. Istumme päivittäin parvekkeella ja nautimme leppoisasta merituulesta ja heleistä auringonsäteistä. Elämä tuntuu hyvältä, mutta olen huolissani Ellistä. En halua juoruta, mutta epäilen alkavaa muistisairautta. Hänellä on jatkuvasti tavarat hukassa ja hän unohtelee sovittuja tapaamisia. Käymme nykyään yhdessä kaupassa, sillä hän eksyi hiljattain. Ystävällinen Risto saattoi Ellin Suomi-Centeriin. Vahdin haukkana, ettei hän unohda kaasua päälle. Elli suuttuu, jos huomauttelen.
Olemme varanneet lentoliput vapuksi. Risto tulee samalla koneella. Hän on leski ja asuu lastensa luona Tampereella. Elli on sitä mieltä, että hän pärjää kesällä yksin huvilalla. Rohkenen epäillä, mutta olettehan te lähellä. Kaipaan jo omaa rauhaa, sillä elämä Ellin kanssa on tasapainoilua. Voisiko kokki Kekäle tulla Ellin avuksi huvilalle, vai onko hän jo liian vanha?
Anteeksi tämä vuodatus, mutta elämästä on tullut epävarmaa. Saan sydämentykytystä, kun Elli lähtee yksin ulos. Vaadin, että hän laittaa käsilaukkuun kotiosoitteen ja tulee taksilla, jos eksyy. Elli suuttui ja sanoi, että hän pärjää. Mutta kun hän ei pärjää.
Terveisin Mama, huolissaan
Tähti soitti järkyttyneenä Quulle ja kysyi, mitä hän ajatteli. Quu oli kiireinen ja totesi, että Mama taisi liioitella.
– Ovat olleet liian kauan yhdessä. Ei ihme, jos Ellinoora hermostuu, Quu kuittasi.
CAFÉ TÄHDENLENTO
Ellinooran ja Maman taksi pysähtyi kahvilan eteen. Tähti riensi tytöt kannoillaan tervehtimään. Hän rutisti Ellinooraa lämpimästi.
– Hei sisko, oli mukava tulla takaisin. Täällä on vielä viileää, Elli sanoi ja kietoi kaulahuivin tiukammalle.
– Elli-täti, toitko tuliaisia? Ulpukka kinusi.
Elli näytti hetken hätääntyneeltä, mutta Mama pelasti tilanteen ojentamalla tytöille paperikassin.
– En tiedä, onko tänään karkkipäivä, mutta sieltä löytyy kaikenlaista makeaa, hän hymyili. – Jatkan matkaa suoraan kotiin, pitäkää Ellistä huolta, Mama sanoi ja palasi taksiin.
– Elli, tule peremmälle. Saat nukkua sohvalla niin kauan, kun viihdyt. Olen käynyt laittamassa huvilan kesäkuntoon, Tähti puheli ja auttoi kantamaan Ellinooran matkalaukun.
– Miten matka sujui? Reino tuli tervehtimään.
– Siinähän se, tuntui kyllä aika pitkältä. Tulimme lentokentältä pikavuorobussilla linja-autoasemalle ja sieltä taksilla tänne, Elli selitti.
– Kävin viemässä Maman asuntoon tuoreita kukkia ja vähän iltapalaa jääkaappiin, Tähti kertoi.
– Meillä on ollut jatkuvaa kinaa Maman kanssa. En ymmärrä, miksi hän siirtelee tavaroitani, niin etten löydä niitä, Elli valitti.
– Lepää hetki, syömme illallista sen jälkeen, Tähti kehotti.
Ellinoora huokasi ja oikaisi pitkälleen. Tähti hymyili, kun sohvalta kuului tuota pikaa vieno kuorsaus.
VILLA ELLINOORA
Tähti, Reino ja tytöt veivät Ellinooran huvilalle. He lastasivat jääkaappiin runsaasti ruokaa ja sytyttivät takkatulen.
– Täällä on vielä talven jäljiltä vähän kosteaa, mutta pidä päivällä ovet auki, niin aurinko tekee ihmeitä, Tähti opasti.
– Älkää huolehtiko, olen tottunut asumaan täällä. Kaikki on kunnossa, voitte palata saman tien kaupunkiin, Elli vakuutti ja istuutui takan ääreen.
– Laitoin kahvin tippumaan. Emme voi jäädä, sillä huomenna on taas työpäivä ja tytöillä koulua, Tähti kertoi.
– Ei hätää, soitan, jos tarvitsen jotain, Ellinoora sanoi ja kohensi tulta.
Reino käynnisti auton. Tähti heilautti kättä, kun he kaarsivat mökkitielle. Ellinoora oikaisi sohvalle, veti torkkuhuovan ylleen ja vaipui nopeasti uneen. Hän heräsi, kun takka savutti. Yksi puista oli kaatunut ja siitä nousi kitkerä savuvana. Elli vääntäytyi pystyyn ja sai tulen syttymään uudelleen. Koska huone oli sakea savusta, Elli päätti käydä ulkona vetämässä raitista ilmaa keuhkoihin.
Rinne järvelle oli vielä osittain jäässä. Elli yritti kävellä varovasti, mutta jalka lipesi ja hän tömähti maahan. Lonkkaan sattui ja ylös nouseminen oli vaikeaa.
Pahus, olinpa kömpelö, hän manasi ja ontui takaisin sisälle. Lääkekaapista löytyi vahvaa Buranaa. Elli huomasi yllättäen kaipaavansa Mamaa, mutta päätti sinnitellä. Hän hörppi jäähtynyttä kahvia brandytilkan kanssa. Pullo oli löytynyt vanhalta paikalta baarikaapista.
Reino löysi hänet seuraavana iltana voihkimassa sängyssä.
– Ellinoora, mikä sinulla on? hän kysyi huolestuneena.
– Kaaduin eilen ja lonkka on tosi kipeä. En pääse kunnolla kävelemään, Ellinoora parahti.
– Miksi et soittanut? Autan sinut autoon, lähdemme saman tien ensiapuun, Reino sanoi, eikä kuunnellut Ellin vastaväitteitä.
– Luita ei ole murtunut, mutta komea mustelma tuli, lääkäri totesi pitkällisen odotuksen jälkeen.
– Tulet nyt meille. Tähti pitää sinusta huolta, Reino sanoi lääkärikäynnin jälkeen.
Ellinoora ei vastustellut. Hän rojahti kiitollisena sohvalle juotuaan ensin kupillisen hunajalla maustettua yrttiteetä.
– Mitä teemme? Tähti kysyi illalla Reinolta. – Ellinoora tarvitsee hoitajan, eikä minun aikani riitä, kun kesäkahvila on auki.
– Mietitään yhdessä. Elli haluaisi olla huvilalla, mutta ei pärjää yksin. Kokki Kekäle on joutunut palvelutaloon, joten hänestä ei ole apua. Pitäisi löytää hoitaja, mutta ei kukaan halua asua ympärivuorokautisesti huvilalla, Reino mietti.
– Entä Mama? Tähti ehdotti.
– Soita hänelle, mutta minusta tuntuu, että hän sai jo Espanjassa Ellin hoitamisesta tarpeekseen.
Reino oli oikeassa. Mama valitteli, ettei Elli luottanut häneen ja elämä oli ollut vaikeampaa, kuin hän oli kertonut.
Quu tuli yllättäen apuun. Hän kertoi, että oli saanut kuukauden kesäloman.
– Tai ei se pelkkää lomaa ole, minun pitäisi taas kerran kehitellä syksyksi loistava ohjelmaehdotus. Mutta voin tulla pariksi viikoksi Ellin seuraksi, hän ehdotti.
Tähti oli helpottunut, sillä Ellinoora ei ollut helppo hoidettava. Hän vakuutti jatkuvasti tulevansa mainiosti toimeen, mutta eksyi jo kotikadulla. Puhelin oli usein hukassa ja Tähti hermostui, kun ei tiennyt, missä sisko oli.
QUU
Olen hämääntynyt. Pidin Maman valituksia Ellinooran voinnista ylimitoitettuina. Nyt ymmärrän, mistä hän puhui. Ellin mieliala vaihtuu yllättäen. Hän voi puhella aivan niin kuin ennenkin Espanjan kuulumisista ja muistelee vanhoja hyviä aikoja. Yhtäkkiä hänen ajatuksensa hyppelevät ja hän syyttää minua käsilaukkunsa piilottamisesta.
– Onko sinulla rahapula? Oletko varastanut kukkarostani rahaa? hän kysyi eilen.
Kun hain hänen pussinsa, Elli näytti hetken nololta, mutta tointui nopeasti.
– Kaikki näyttää olevan tallella, mutta en luota sinuun, hän tokaisi.
Olen yrittänyt ehdottaa Ellille käyntiä neurologin luona, mutta hän vakuuttaa olevansa kunnossa. En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Tähden perhe tulee viikonloppuna huvilalle. Pohdimme yhdessä, miten edetä. Tunnen olevani voimaton.
Hämmästyin, kun huvilan pihaan saapui aamulla outo auto. Ristoksi esittäytynyt mies kertoi olevansa Ellinooran tuttu Fuengirolasta. Elli ilahtui ja halasi lämpimästi vierasta. Vetäydyin yöksi saunan pukuhuoneeseen ja jätin Riston pitämään Ellille seuraa. En todellakaan tiedä, nukkuuko hän yön siskon vieressä. En haluakaan tietää.
Välillä tuntuu, että kaikki muut paitsi minä löytävät yllättäviä kumppaneita. Risto vaikutti komealta ja Elli oli innoissaan. He jäivät paistamaan takkamakkaroita, kun lähdin vaivihkaa saunamökille. Jos tämä Risto jää Ellin seuraksi, olen valmis karkaamaan…
RISTO
Olen onnellinen mies, kun löysin vanhoilla päivilläni ihanan Ellinooran. Hän on suloisen avuton, muistisairauden oireita on näkyvissä. Autan hienovaraisesti ja nautin, kun hän luottaa minuun. Käyn autolla kaupassa ja kokkaamme yhdessä kotiruokaa. En pidä valmisannoksista, sillä ne maistuvat teollisilta. Olen laittanut verkot veteen ja paistan meille kuha- ja ahvenfileitä. Löysin kaupasta varhaisperunoita, jotka maistuvat kalojen kavereina.
Käymme yhdessä kävelylenkeillä ja otamme lounaan jälkeen torkut. Tykkään täyttää sanaristikoita. Elli lukee rakkausromaaneja. Ihminen ei taida olla koskaan liian vanha nauttimaan romantiikasta. Olen päässyt nukkumaan Ellin viereen, mutta en ole tohtinut ehdottaa lähempää kontaktia. Ehkä senkin aika vielä tulee.
Joudun lähtemään pariksi päiväksi Tampereelle pojantyttären rippijuhliin. Elli vakuutti pärjäävänsä mainiosti yksin. Laitoin kattilallisen kalakeittoa. Ellin ei tarvitse muuta kuin lämmittää. Lupasin soittaa ja toivon, että Elli muistaa ladata puhelimensa akun. Olen huolehtinut siitä tähän asti.
Kun Ellinoora ei vastannut puhelinsoittoihin, Tähti ja Reino ajoivat seuraavana päivänä huvilalle. Ovi oli auki, mutta Elliä ei näkynyt missään. Tähti aavisteli pahaa, kun he riensivät rantaan.
Elli makasi tajuttomana kivikossa. Hänen jalkansa oli vääntynyt outoon asentoon ja päässä oli ikävän näköinen ruhje.
Reino soitti ambulanssin ja yritti auttaa Ellin pystyyn. Tämä voihkaisi, mutta ei pystynyt varaamaan jalan päälle. Tähti toi saunamökistä tyynyn ja huovan. Kun auttajat saapuivat, he nostivat Ellin paareille ja kantoivat odottavaan autoon.
– Viemme rouvan ensiapuun. Voitte soittaa tähän numeroon, toinen hoitajista sanoi ja antoi Tähdelle käyntikortin.
– Pahus, miksi hänen piti lähteä hortoilemaan yksin rantaan, Tähti puuskahti.
– Emme voi vahtia aikuista ihmistä, Reino yritti rauhoitella, mutta hänkin oli huolissaan.
Ellinoora joutui jäämään sairaalaan. Jalka kipsattiin ja aivokuvissa näkyi verenvuotoa.
– Tulevat viikot näyttävät, jäikö aivoihin pysyvä vamma. Kerroitte, että hänellä on muistiongelmia. Tilanne ei näytä hyvältä, vakavailmeinen lääkäri totesi.
Tähti soitti Ristolle ja kertoi tapaturmasta.
– Olen pahoillani, että jouduin jättämään hänet yksin. En arvannut, että hän lähtee seikkailemaan kivikkoon. Tulen katsomaan, Risto lupasi.
Hän poikkesi kahvilaan käytyään sairaalassa.
– Ellinoora tuskin tunsi minua. Hän oli tietysti lääketokkurassa. Tuore viineri kyllä maistui, Risto kertoi silmät kosteina.
– Mitä aiot tehdä? Ellinoora on hoidossa ja se voi kestää pitkään. Lääkäri puhui jo hoivakodista. Hänen mukaansa muistisairaus etenee ja aivoverenvuoto jätti jälkensä, Tähti kertoi surullisena.
– Palaan lasteni luo ja lupaan käydä katsomassa Elliä jatkossakin. Meillä oli hyviä hetkiä yhdessä, mutta se loppui aivan liian pian, Risto sanoi ääni karheana.
– Pidetään yhteyttä, Tähti vakuutti surullisena.
MAMA
Olen surullinen kuultuani Ellinooran kohtalosta. Myönnän, että suivaannuin häneen Espanjan lomamme loppuaikoina, sillä Elli syytti minua ikävästi tavaroidensa kätkemisestä. Hän ei uskonut, kun vakuutin olevani syytön. Yritin seurata, minne hän laski puhelimen ja avaimet. Sattui turhan usein, että hän unohti ne lähtiessään ulos ja minä olin jatkuvasti huolissani.
Risto oli pelastus. Hän jaksoi huolehtia Ellistä, joka hykerteli onnesta, kun komea mies oli kiinnostunut hänestä. En todellakaan ollut mustasukkainen, vaikka hän epäili sitä. Päinvastoin, minulla oli välillä jopa omaa aikaa. Tein pitkiä kävelylenkkejä siitä ilosta, että olin vapaalla.
Risto auttoi Elliä kotimatkalla. Osallistui pakkaamiseen ja huolehti, että kaikki tarpeellinen tuli mukaan. Saimme vuokrattua lomaosakkeen Sylvin ystävälle. Se oli helpotus, sillä yhtiövastike ei ollut halpa ja sähkö talvikuukausina oli kallista.
En tiedä, pääseekö Ellinoora enää koskaan palaamaan Espanjaan. Kävin katsomassa häntä sairaalassa. Posket olivat kaventuneet ja katse sumea. En todellakaan halua samanlaista kohtaloa. Puistattaa pelkkä ajatus, että pitäisi olla toisten hoidettavana. Tekisi mieli hankkia kissanpentu, vaikka ei se Pörröä korvaa.
Quu oli järkyttynyt kuultuaan Ellinooran kohtalosta. Hän oli ollut helpottunut, kun pääsi lähtemään huvilalta Riston saavuttua. Nyt huono omatunto painoi.
– Olisin aivan hyvin voinut tulla vielä muutamaksi päiväksi Ellin seuraksi, hän valitti Tähdelle.
– Ei meistä kukaan aavistanut, että hän oli jo niin sekaisin, Tähti rauhoitteli.
– Kaamea sairaus, toivottavasti se ei ole periytyvää, Quu mietti ääneen.
– Älä puhu tuollaisia, Elli on jo vanha, Tähti kauhistui.
– Eihän se ikää kysy. Kerro siskolle terveisiä, kun käyt, Quu pyysi.
– Etkö sinä tule? Kesälomasihan jatkuu vielä.
– Meillä on tiimin kanssa suunnittelukokous. Yritän saada ennen sitä ajatukset järjestykseen, Quu kertoi.
TV-KESKUS, PASILA
– Quu, huomaan, että ajatuksesi ovat muualla. Taidat olla lomatunnelmissa, Jaska huomautti.
Työryhmä istuivat helteisenä kesäpäivänä ikkunattomassa kokoushuoneessa. Kahvi oli haaleaa ja viinerit kuivahtaneita.
– Tämä ympäristö ei saa mielikuvitusta lentoon, Quu huokasi ja kertoi Ellinooran sairastumisesta.
– Ikävä kuulla, mutta et saa antaa sen masentaa. Kulttuurimakasiini kaipaa piristysruisketta. Onko hyviä ehdotuksia? Jaska kysyi.
Matti nosti kätensä ja kertoi lukeneensa katsojapalautetta.
– Kotikokkaus on toiminut hyvin ja helppoja vinkkejä kaivataan edelleen. Katsojat pitävät kilpailujännityksestä, mutta toivovat tarkempia ohjeita ruutuun.
– Siinä ei ole mitään uutta. Tiedämme kaiken tämän, mutta miten toteutamme syksyn haasteet? Quu, oletko miettinyt?
– Olen kyllä, mutta siskon tapaus sai minut järkyttymään. Ellinoora on saanut paikan hoivakodissa. Tähti kertoi järkyttyneenä, miten mautonta ruokaa siellä tarjotaan. Mietin mausteteemaa tyyliin, miten saa kalpeisiin annoksiin potkua.
– Ei hassumpaa, mutta se ei pitkälle kanna. Sitä paitsi laitosruokaan on vaikea puuttua, Jaska totesi järkevästi.
– Teeman voisi laajentaa päiväkoteihin ja kouluihin. Jos lapset ja nuoret saavat osallistua kokkaukseen, se voisi lisätä terveellisen ruoan menekkiä. Olen kuullut, että kouluruokailu on kriisissä. Moni nuori ei osallistu kavereiden painostuksesta ilmaiseen ruokailuun, vaan hakee lähikaupasta pizzanpaloja ja lihapasteijoita, Kaisla puuttui puheeseen.
– Aihe on ajankohtainen ja tarpeellinen, Jaska mietti.
– Näen jo silmissäni, miten hienoa olisi aloittaa syksy kesäkauden päättäjäisjuhlilla. Valloitamme jonkun ihanan jugendhuvilan pihan, ripustamme tunnelmallisia lyhtyjä ja katamme viherpöytiä. Vieraina olisi lapsia ja heidän vanhempiaan, Matti maalaili.
– Satun tietämään täydellisen ympäristön, Quu hymyili.
– Kerro lisää, taidan innostua, Jaska pyysi.
– Niin kuin tiedätte, Hämeenlinna on sydäntäni lähellä. En ehdota kahvila Tähdenlentoa, sillä olemme vierailleet siellä turhankin usein. Mutta Myllymäellä on viehättävä vanha täysin kunnostettu huvila, jossa tuttavani Marko ja Juha-Pekka asuvat. He ovat kelpo kokkeja ja piha on hurmaava, Quu kertoi silmät loistaen.
– Minäkin olen käynyt siellä, se olisi täydellinen ympäristö kesäjuhlille, Kaisla kannatti.
– Hienoa, entä jatko? Jaska kysyi.
– Voisimme vierailla samalla kuvausmatkalla lähikouluissa ja vanhusten palvelutaloissa. Tutustutaan, mitä niissä on tarjolla ja mietitään, voisimmeko ehdottaa parannuksia, Quu ehdotti.
– Kutsutaan studioon vieraaksi ravitsemusterapeutti, Matti mietti.
– Minusta lasten raati kuulostaa paremmalta. He voisivat kertoa toiveistaan, Quu sanoi.
– Entä mummo- ja papparaati? Kaisla nauroi.
– Pääsemme tällä suunnitelmalla alkuun. Sopikaa hilpeät kesäjuhlat. Muistakaa, että värillä on väliä, Jaska lupasi ja päätti kokouksen.
QUUN LÄHIRAVINTOLA
Quu kutsui spontaanisti Kaislan ja Matin istumaan vielä hetkeksi miettimään teemaa. He löysivät vapaan pöydän katukäytävältä.
– Terassikausi on juhlaa, vaikka autot pitävät melua. Vanhat lehmukset antavat mukavaa varjoa, Kaisla tuumi.
– Mitä otatte? Tarjoan kesän kunniaksi, Quu lupasi.
– Minulle oluttuoppi näin aluksi niiden kaameiden viinereiden jälkeen, Matti toivoi.
– Samoin, katsotaan sen jälkeen ruokalistaa. Pieni iltapala maistuisi, Kaisla sanoi.
Quu tilasi lasillisen talon valkoviiniä. Hän oli hyvällä tuulella, kun syksyn suunnitelmat edistyivät.
– Soitan saman tien Markolle ja J-P:lle. Toivottavasti he eivät ole matkoilla. En keksi ihan äkkiä varasuunnitelmaa, hän mietti.
Varasuunnitelmaa ei tarvittu, sillä Marko ilahtui ehdotuksesta.
– Teen vähän tiedusteluja. Kävimme päivällä kahvila Tähdenlennossa ja Reino kertoi, että tyttöjen koulu alkaa jo viikon kuluttua. He voisivat kutsua luokkakavereita, Marko ehdotti spontaanisti.
– Loistavaa, mietitään yhdessä ohjelmaa ja tarjottavia. Haluan, että nuoret osallistuvat kokkaukseen. Onhan grilli edelleen käytössä?
– On toki ja kasvimaalta löytyy tähän aikaan vuodesta rehevää salaattia, yrttejä ja juureksia. Maissintähkät ovat miehen korkuisia ja omenoitakin on tulossa, Marko kertoi.
– Soitan uudelleen, tästä tulee hauskaa, Quu lupasi. – Hyviä uutisia, pihajuhlia ei voi mikään estää, hän hymyili.
– Paitsi ukkosmyrsky, Kaisla muistutti.
– Älä ole pahanilman lintu, toivotaan parasta. Siellä on katettu terassi ja pahimmassa tapauksessa voimme vetäytyä sisätiloihin, Quu mietti.
VILLA MYLLYMÄKI
Syksyinen viikonloppu oli mitä kaunein. Marko ja Juha-Pekka olivat haravoineet pihan ja leikanneet ruohon. He olivat pystyttäneet tilavan teltan grillikatoksen viereen. Siellä oli suuri värikkäällä muoviliinalla peitetty tarjoilupöytä. Pienempiä pöytiä oli siroteltu ympäri pihaa aurinkovarjojen alle. Puissa riippui valaistuja riisipaperilyhtyjä.
– Suuren kesäjuhlan tuntua, Quu kiitteli saapuessaan työryhmän kanssa paikalle.
– Meillä on hyvää aikaa puuhailla nuorten kanssa. Olen varannut raaka-aineet keittiöön. Kokkaamme sekä siellä että ulkona. Tulkaa katsomaan, Marko opasti sisätiloihin.
Juha-Pekka tuli vastaan valkoinen esiliina edessään.
– Tervetuloa majaamme. Olen tehnyt esivalmisteluja. Nuoret saavat jatkaa, hän selitti.
– Kerro, mitä on tekeillä. Ville haluaa varmasti tietää etukäteen, jotta hän osaa varautua, Quu pyysi.
– Missä kuvaajapoika on? J-P kysyi.
– Purkaa parhaillaan kalustoa autosta. Tuossa hän onkin, Matti sanoi.
– Hyvää päivää, on aina ilo osallistua herkkuhetkiin, Ville hymyili ja otti kameran käsivaralle.
Nuoriso pelmahti paikalle. He odottivat innosta piukeina ohjeistusta. Juha-Pekka taputti käsiä ja esitteli pöydälle kootut ainekset.
– Kaksi joukkuetta. Toinen pilkkoo kasvikset ja paistaa ne ulkona muurikalla. Marko tulee oppaaksi. Toiset pääsevät tekemään jälkiruokia.
Hän pani kädet korville, kun suurin osa ilmoittautui makeiden annosten tekijöiksi.
– Ei huutoäänestystä, kiitos. Asettukaa riviin, niin tämä selviää hetkessä.
J-P laski yksi – kaksi – yksi – kaksi. – Muistakaa numeronne, ykköset kasvisten kimppuun, kakkoset seuraavat minua, hän ohjeisti. – Käykää ensin käsipesulla ja laittakaa esiliinat. Vanhempanne eivät takuulla halua pestä suklaatahroja.
Ville oli pyörinyt kameran kanssa keittiössä. Hän pyyhki hikeä lasten kirmattua pesulle.
– Taitaa tulla vilkas päivä, hän totesi.
– Jatka hetki keittiössä. Saat sen jälkeen siirtyä ulkohommiin, Quu sanoi.
– Tarkoitat grillipistettä, ei siellä taida olla yhtään viileämpää.
– Tuon sinulle vesilasin, Kaisla lupasi.
