Syntikka pumppaa biisin alkua tasaisena. Lauri lataa niittipyssyn täyteen ja paukuttaa kehikon reunaan paksua suojamuovia. Tak-tak-tak. Mutta työmaan läpi käy veto, joka riistää muovin Laurin otteesta. Jokin menee pieleen. Aih! Lauri parkaisee ja tunkee etusormen suuhunsa. Laulaja ynisee myötätuntoisena nurkan takaa kaiuttimesta, sitten se saa taustalleen viulut, basson ja rummut. Äänitaso nousee. Pian keskeneräisessä ullakkohuoneessa raikuu saksalainen schlaageri.
Lauri suoristaa selkänsä ja ojentaa kädet venytelläkseen puutuneita jäseniään. Silmissä lähes mustenee, mutta liike tuntuu hyvältä syvällä asti. Kasvoille nousee iloinen virne. Lantio työntyy kuin huomaamatta eteenpäin. Jalkoja alkaa vipattaa, ne vievät miestä kohti kaiutinta. Kurkusta kohoaa murahduksia, ja rytmikkäinä ne pyrkivät yhteen naisen kirkkauden kanssa. Nur mit dir, nainen laulaa. Ylivertaisen soinnukas ääni kuohauttaa mielen ja sekoittaa pään. Lauri hytkyy ja lisää hirnahduksia oikeina pitämiinsä kohtiin. Uuuuh! Paras kohta! Tää on paras kohta! Lauri mörisee kertosäkeistön kolmesti, eikä malta lopettaa. Vielä kerran. Nur mit dir.
Nainen on jo lähellä loppuhuipennusta. Tai ei, ei vielä. Lauri nostaa ylös oikean etusormensa, pyörähtää itsensä ympäri ja nousee liaania pitkin kohti yläilmoja, jossa häntä jo odotetaan. Naisen hiukset ovat valloillaan, tuuli tuivertaa jo Laurinkin tukkaa. Nur mit dir.
Työmaan vaneriovi narahtaa pahassa kohtaa.
”Ei hitto! Mitä paskaa sä täällä kuuntelet!?” vaimo nauraa ja heittää Laurin jalkoihin eristevillapaketin.
