Valmista sanasi lentämään
vartioi pesäpuuta.
Annan sinulle itseni
eikä olekaan muuta.
Katso, sarastus koskettaa
kosketa hiljaisuutta.
Tartu kynään niin maailma
kirjoittaa tulevaisuutta.
Huomiset tulevat vihreät
lupausten solinassa.
Tule mukaani virtaamaan
yhteyden unelmassa.
Jätä kellosi rannalle
antaudu veden viedä.
Unet aikaa ei tunnista.
Ne tietää, mitä et tiedä.
En välitä täydellisyydestä
enkä tästä muutu.
Sydän on keskeneräinen
sinä et siitä suutu.
Sanat sopivat tähdiksi
kuljetaan niiden alla.
Tehdään päivää uudeksi
rakastamalla.
Käännämme yhdessä laulua
kaikkien kuultavaksi.
Rain and sorrow and joy and love
laajenee maailmaksi.
Pidä sävelmää valveilla
pimeään nukkumasta.
Kuule, laulu on lähdössä
kulkijan yön kitarasta.
Esteri kuunteli laulua illalla Puu-Pasilassa opiskelija-asunnossaan Eevankadun ylioppilaskodissa. Hänen kesänsä laulu, joka avasi kaikki muistot.
Aamulla oli sukellettava toiseen maailmaan. Esterin tiedekunnassa käytiin kovaa kädenvääntöä. Opiskelijat halusivat mukaan hallinnintoon ja saada äänensä kuuluville. Kaikki huipentui Vanhan ylioppilastalon valtaamiseen marraskuussa. Se meni häneltä täysin ohi. Luennoilla asioista puhuttiin sitä enemmän ja väliajoilla tunteet kuohuivat. Yhteiskunta alkoi hahmottua uudella tavalla, selkeämmin. Oli se yhteiskunta, johon hän oli oppinut ajattelematta nojaamaan kuin kallioon, mutta se ei ollut ainoa. Oli myös vaihtoehtoisia tapoja järjestää asioita, jakaa yhteistä hyvää, oikeuksia ja velvollisuuksia.
Väliajalla kuppilassa istutiiin suurena lössinä ja muutamat mielipidejohtajat veivät keskustelua omaan suuntaansa. Harri oli yksi heistä. Hän oli opiskellut ensin maantiedettä ja tullut sitten uuteen tiedekuntaan.
– Minä olin eilen Nälänmaantieteen ensimmäisessä seminaarissa. – En ole kuullutkaan sellaisesta, Esteri uskalsi panna lusikkansa soppaan. – Etkö? Oli siitä ilmoitus taululla. Yksi Hakulinen maantieteen laitokselta on koonnut porukan. Mukana on maantieteilijöitä, mutta myös kirjallisuuden, lääketieteen, teologian ja monen muun tiedekunnan tyyppejä. – Siinä on poikkitieteellinen näkökulma, Juuso totesi. – Nimenomaan. Kehitysmaatutkimus on mukana. Jokainen sai itseään kiinnostavan teeman esitelmäänsä varten. Minä otin Malthusin. Se on tutkinut väestönkasvua, ennakoinut kasvua jo 1800-luvulla.
Väliaika loppui liian pian. Niin paljon kiinnostavaa tapahtui ympärillä, sellaista, jossa voisi olla mukana. Piti kuitenkin keskittyä opiskelemaan tiiviisti. Isä maksoi, eikä Esteri halunnut tuottaa hänelle loputtomasti kuluja.
