Sinulla oli niin hento kuori,
Uskoit ihmeisiin.
Olit myös tähdenlento,
Petyit ihmisiin.
Sinulla oli herkkä sydän,
Se rikottiin.
Tahdoit kuitenkin lentää,
Jäit silti kyyneliin.
Eihän siipirikkoinen saa
Yksin jäädä,
Sinun kohtalo on pitkin taivaanrantaa kiitää.
Eihän siipirikkoinen,
Voisi olla täällä kukaan toinen.
Nuo tuhannet,
Lasinsirpaleet kiiltää läpi muistojen.
Sinulla oli sielu rikkinäinen,
Haavoja paljon.
Oli tiesi maanpäällä jäinen,
Heitti arpa kohtalon.
Eteesi liikaa kipua,tuskaa.
Olit enkeli taivaan.
Jonka ei pitänyt laskeutua,
Tänne milloinkaan.
Siipesi kohotat,vielä kohti
Tähtiä,korkeuksia.
Jokin askeleesi uuteen maailmaan johti,
Elät nyt unelmia,etkä ole onneton.
©Mika Lukkari
