silloin kun vielä olin joku muu halusin kulkea läpi toisenlaisen elämän ja kaikki kysyivät mitä ihmettä tarkoitan en tiedä vielä vastasin katsotaan kun pääsen alkuun onko se seula vai suppilo vaiko kulmikas kärrynpyörä lähtöruutu piti valita pakkaanko Samsoniten ja arvon pitkän lennon vai heitänkö selkääni repun ja hyppään seuraavaan junaan ennen kuin osasin päättää istuin jo bussissa mistä voi matkaaja tietää milloin on perillä huomaako saappaissa vierasta savea tajuaako jo hyvän aikaa syöneensä outoa ruokaa päättärillä pähkäilin seuraavaa siirtoani haluanko ooppeleita, osakkeita vai kartuttaa ymmärrystä, niin kyselin vastaantulijoilta kumpi on viisaampaa neuvoista ei ottanut tolkkua lopulta pieni lapsi viittoi, mene tuonne siellä hymyilevät kaikki siellä syödään vain herkkuja olin tyytyväinen ja pyylevä ja kaikkien kanssa hyvää pataa suositumpi kuin osasin odottaa tai pitkän aikaa ajattelin niin kunnes pääsin jyvälle että naamioiden piiloissa kyti kasvava kademieli ja omakin peilini näytti miten pakotetut hymyt olivat uurtaneet poskiin kanjonit pakenin kauas kaikesta päätin elellä erakkona opetella kohtuutta mutta tuntui kuin kahlaisin päiväni vieraanlaisen unessa ulkona poltti aurinko ja sisällä hytisytti ruoka oli aina eilistä ja juoma kitkerää lientä niin kohtuus liukui käsistä ja kissakin löysi toisen tämäkö maali, tämä surkea häkki tunnustin aamukuvalleni miten pettynyt ja uupunut olin hortoiluun ja sählinkiin en ollut edes oppinut vieraita kieliä taskutkin reikiä täynnä olin pieni karhu synkässä metsässä ilman ystäviä ja hunajaa mistä minä tietäisin yhtään mitään vaikka kysyisin viisaimmilta tohtoreilta ja konsulteilta valitsenko seulan vai suppilon vaiko kulmikkaan kärrynpyörän
©Riitta Komppa
