Piilottelet, naamioidut
pukeudut oudosti
sieppaat toisen tamineita
tunnistan, et voi huijata aistejani
et pilkkoa kantamaani työtä.
Sanoistasi tunnistan sinut,
vaikka sade houkuttaisi ne
kulkemaan merta kohti,
vaikka tuuli tuikkaisi ne
tuleen mennessään.
Sanojesi kaiku jää kytemään
mieleni kammioon.
©Pirkko Arola