Baarin ovi lensi auki ja rämähti takana olevaan seinään. Jaska ryntäsi sisään ja jatkoi matkaansa hämärään takaosaan. Hän pysähtyi vasta tupakan savun ympäröimän, taimmaisessa nurkassa olevan pöydän luona. Kolme miestä kohotti katseensa samaan aikaan. Olut läikkyi tuopeista, kun Jaska jysäytti nyrkin pöytään.
”Kenellä ne joulupukin naamarit ovat?”
”Mihin sä niitä tarviit?” Pate ihmetteli.
”Joku on kuule pimittänyt rahat mun kummipojalta ja sen kavereilta. Ne pitää hakee takaisin.”
”No, johan sä olitkin pitkään vapaana.”
”En mä mihinkään linnaan takas aio.”
”Et aikonut viimeksikään.”
Baarimikko ilmestyi miesten taakse: ”Mitäs Jaskalle saisi tänään olla?”.
”Savuisin viski, jota sulla on.”
”Istu alas ja kerro.” Pate nyökkäsi kohti vapaata tuolia. Jaska rojahti takalistolleen, kaivoi norttitopan taskustaan ja otti esiin viimeisen tupakan. Hän puhalteli tupakkaa ja yritti saada sen takaisin pyöreäksi. Katse kulki seinältä toiselle etsien samalla, kun oikea käsi rutisti askin kasaan.
”Ei sille tarvii tekohengitystä antaa. Tarviitko tupakkavalistusta?”
Pate naureskeli Jaskan touhotukselle.
”Tää on ihan lytyssä. Se palaa liian nopeasti.”
Jaska vilkuili edelleen ympärilleen. Silmät pysähtyivät tupakka-automaattiin ja hän nousi uudelleen. Tuokion kuluttua hän istui paikallaan, siemaili viskiä, veti henkosia ja aloitti: ”Jätkät keksi kesällä hyvän keikan. Ne meni sen paikallisen motoristijengin piilopaikkaan. Arvatkaa vaan, miten meni. No, sieltä löytyi aimokasa mammonaa. Kimi eli se mun kummipoika otti rahat talteen. Se sano, että se oli sellainen sellainen Robinson Crusoe-keikka. Ne varasti köyhiltä ja jakoi rikkaille.”
Huoneessa kuului hörähdyksiä. Pate ryki hetken.
”Älä tuota tarinaa kerro kellekään. Se oli Robin Hood. Ja otti rikkailta.”
”No ihan sama. Rahat vaihtoivat omistajaa. Ja Kimi lupasi säilyttää ne.”
”No nyt taitaa käydä mielenkiintoiseksi.”
Pate alkoi kiinnostua.
”Tässä on tasan yksi mielenkiintoinen piirre. Ja se on: Miten saadaan rahat takasin?”
Pate tuijotteli mietteliäänä.
”Tarinan tässä vaiheessa kaikki rahat ovat vielä siellä, mihin ne kertojan mukaan kuuluukin. Eli odotan tarinan jatkoa.”
Jaska sai nortin loppuun ja sytytti heti perään seuraavan.
”No Kimi, vaikka onkin luotettava, kertoi niistä rahoista mulle. Mä vähän opiskelin linnassa talouspolitiikkaa. Neuvoin sitä tietysti. Kimi teki, kuten käskin. Se meni pankkiin ja pisti rahat sellaiselle tilille, josta sit tulee voittoa. Se osti osakkeita.”
”Ei hele. Ja osakepörssi romahti?”
”No niin teki.”
”Kenen osakkeita ne oli? Mistä haet rahat takaisin?”
Paten suupieltä nyki, mutta Jaska ei huomannut siinä mitään erikoista.
”Ai kenen? En sitä tiedä. Ajattelin, että haen ne sieltä, missä ne on viimeksi nähty. Pankista.”
”Tuo on hyvä idea. Vähän kuin jos olet eksyksissä. Palaa sinne, missä et vielä ollut eksyksissä.”
”Just noin. Mutta ei ne anna niitä mulle, jos menen näin. Tarviin ne naamarit.”
Paten otsa kurtistui.
”Miten ne ei pankissa ihmetelleet, että jätkä toi niin paljon rahaa sinne?”
”No, Kimi oli sanonut perineensä ne kummisedältään. Ei ne hirveesti kyselleet. Ja toki se tempaisi heti sille harjoittelijan tiskille. Ne ei osaa kysellä. Ja Kimi on suulas poika.”
Patekin alkoi innostua ideasta. Niinpä miehet rupesivat suunnittelemaan. Kun yö oli jo kääntynyt aamupuolelle, he poistuivat tyytyväisinä koteihinsa.
Jaska ei saanut unta. Hän näki haaveunia paljon isommista rahoista. Aamulla ruoka ei maistunut. Niin innoissaan hän oli. Jo seitsemältä hän oli käynyt hakemassa naamarin, löytänyt netistä yhteystietoja eri autoliikkeisiin ja juonut vihdoin kupillisen kahvia.
Pitkän odotuksen jälkeen koitti SE päivä. Miehet kokoontuivat aamupäivällä tuttuun baariin, kertasivat tehtävät ja alkoivat valmistautua. Jaska pukeutui joulupukin vaatteisiin ja naamariin. Heti puolenpäivän jälkeen hän tallusti kohti pankkia. Tänään siellä olisi vilinää kuin joulupukin pajassa. Monella oli palkkapäivä ja laskut oli maksettava ajoissa ennen joulua.
Jaska astui suureen odotushalliin. Ihmiset rupattelivat niitä näitä. Hän pujotteli heidän välistään kohti kassoja. Kun hän oli jo puolessa välissä, alkoivat ihmiset kiinittää häneen huomiota. Osa yritti hidastaa hänen etenemistään, osa heitteli vanhoja juttuja kilteistä lapsista. Jaska jatkoi matkaansa rauhallisin askelin. Lopulta hän pääsi riittävän lähelle. Hän kaivoi aseen hampusta tehdystä säkistä. Pankin täytti levoton kirkuna ja liikehdintä. Jaska komensi kaikki lattialle vatsalleen. Vartija yritti hivuttautua kohti hälytysnappia, mutta kun Jaska käänsi pyssyn piipun häntä kohti, mies pysähtyi kiltisti paikalleen.
Kun kaikki makasivat lattialla, pankkiin asteli tontuksi pukeutunut mies. Tämä jäi aseen kanssa vartioimaan, kun Jaska käski vartijan mukaansa ja katosi holviin. Tuokion kuluttua holvista kuului pamahdus. Vartija juoksi holvista. ”Häneen osui! Soitin juuri hätäkeskukseen.” Tonttu ryntäsi holviin. Vartija avasi ulko-oven ja käski kaikkia poistumaan nopeasti. Ambulanssi ajoi oven eteen. Ambulanssimiehet kiikuttivat joulupukin paareilla ambulanssiin ja auto lähti pillit soiden kohti sairaalaa. Vartija ohjasi tontun pankista ulos ja pakotti hänet autoon. Pian auto kiisi kohti poliisilaitosta.
Pankin edessä kävi kuhina. Vasta vartin kuluttua joku alkoi ihmetellä, ettei poliisi ollut vieläkään saapunut paikalle. Joku tarttui puhelimeen ja teki hälytyksen.
Rikoskomisario Määttä komensi osan tiimistä lähti kohti pankkia ja osan mukaansa sairaalaan. Hän tahtoi sairaalaan, koska siellä oli aina niin rauhallista. Joulun alla riitti kotonakin liaksi asti meteliä. Ei tarvinnut enää lisää työpaikalla. Näine mietteineen hän astui autoon ja kurvasi pian sairaalan pihaan.
Vastaanotossa nuori sairaanhoitaja katsoi häntä kummissaan. ”Mikä kumman ampumavälikohtaus?” Ei tänne ole ketään tuotu. Määttä selitti uudelleen. Nuori ja ripeä nainen soitti ensiapuun ja toisti sanomansa. Sinne ei oltu tuotu ketään koko päivänä. Harvinaisen rauhallinen päivä. Määttä keräsi tiiminsä ja lähti kohti pankkia.
Samaan aikaan Pate ja Reiska nousivat ambulanssista ulos. Pate avasi takaoven ja huusi: ”Tulehan Jaska, siirrymme toiseen autoon. Meillä on jo hiukan kiire. Poliisit huomaavat hetkellä millä hyvänsä, että olemme kadonneet.” Kun vastausta ei kuulunut, Pate kapusi auton takaosaan ravistelmaan Jaskaa. Vällyjen alta ja naamarin takaa löytyi aivan vieras mies. Tämä avasi sameat silmänsä ja loi pelästyneen katseen Pateen.
”Missä mä oikein olen?”
”Kuka sä edes olet?”
”Jukka Salo. Kukas sä olet?”
”Mitä sä niin ku teet tässä autossa?”
”Ootas hetki. Mitäs tässä on tapahtunut? Se tyyppi maksoi mulle, että menen sinne pankin takaholviin tasan kello yksi. No, ajattelin, että helppoa rahaa. Tai no en oikeestaan ajatellut muuta, kuin että menen sinne. Hän sanoi, että voin sit tulla sieltä vartin päästä pois. Mut se tulikin sinne sisään ja kolautti päähän sillä aseella. Ja sit en tiedä, mitä on tapahtunut. Voisitko hiukan avata tätä stooria?”
Pate päästi suustaan kirosanoja. Jukka Salo ei näyttänyt ymmärtävän tilanteesta yhtään enempää kuin Patekaan. Pate mietti tuokion.
”Se kaveri, joka lahjoi sut menemään holviin, on tosi vaarallinen. Me ollaan jäljittämässä sitä. Onko sulla aavistustakaan, mitä se suunnitteli?”
”Ei todellakaan. Se sen kaveri, joka tuli kans sinne holviin, aloitti just tänään työt siellä. Sekään ei kertonut mitään. Mut se onkin vartija. Ne ei puhu.”
Pate astui auton takaosasta ulos kadulle. Reiska seisoi äimänkäkenä paikallaan ja veti posket lommolla tupakkaa. Karu totuus selvisi heille. Jaska oli vetänyt välistä ja vienyt rahat jollain konstilla holvista itse.
Määttä saapui pankkiin aivan liian myöhään. Silminäkijä kertoi, miten ryöstäjä oli kannettu ambulanssiin ja panttivangiksi otettu vartija oli poistunut pankista ja vienyt tontuksi pukeutuneen rikollisen polisilaitokselle. Sen jälkeen kummastakaan ei ollut näkynyt vilaustakaan. Sen enempää ensiapuun kuin polisilaitoksellekaan ei ollut tullut ketään koko päivänä. Pankista ei ollut kukaan soittanut hätäkeskukseen. Määttä alkoi hahmottaa tapahtumaa mielessään. Pankkirosvot olivat huijanneet heitä todenteolla.
”Meidän on etsittävä se ambulanssi. Muutakaan ei ole.”
Jaska nousi sinisestä Volvosta lentokentällä. Hän kiiruhti portille A87. Juostessaan portin A47 ohi, josta lähti lento Rovaniemelle, hänen oli pakko naurahtaa ääneen. Tämä keikka oli sujunut paremmin kuin hän oli osannut aavistaakaan. Jokainen oli uskonut häntä. Pate, aina valmiina kohti rahan tuoksua. Mies ei oppinut koskaan. Ja aina tämä aliarvioi toiset. Mies ei edes tiennyt, ettei Jaskalla ollut yhtään kummilasta. Kuka hänet kummiksi olisi tahtonut? Nuorena rahat menivät tupakkaan ja viinaan. Kummilusikkaan ei olisi ollut varaa. Ja kristillisen kasvatuksen osalta hän olisi pystynyt vain osoittamaan, millaiset seuraukset varastamisesta oli. Ei mikään ihanne kummisedäksi.
Jaska oli tahtonut Paten ehdottomasti mukaan tälle keikalle. Tämä oli huipputaitava suunnittelemaan. Ja aina valmis auttamaan kuin partiopoika konsanaan, vaikkei muita samankaltaisuuksia sinne suuntaan löytynytkään. Oli toki harmi huijata kaveria. Mutta tällaiset asiat Jaska oli oppinut ottamaan huumorin kannalta. Uusia kavereita löytyi aina. Väärä passi ja nopeasti muutettu ulkonäkö auttaisivat alkuun. Sitäpaitsi Jaska oli hyväsydämisyyttään sujauttanut paareille puolet sovitusta summasta. Jos Pate ei löytäisi niitä, se ei todellakaan olisi Jaskan ongelma.
Pate ja Reiska seisoivat neuvottomina ambulanssin vieressä. Kaukaa lähestyivät siniset vilkkuvat valot. Ambulanssin takaosassa istui edelleen joku ihme Jukka Salo. Pate ryhtyi toimeen. Hän komensi Jukka Salon auton rattiin ja käski tämän painaa kaasua. Mitä nopeammin mies katoaisi, sitä parempi. Itse hän istahti Reiskan kanssa tien poskeen ja seurasi vilkkuvien valojen lähestymistä sydän takoen. Hän pakotti itsensä rauhalliseksi ja yritti näyttää pelkästään uteliaalta, kun poliisiauto huristi ohi. Reiska poltti hihansa ja ilmoitti mieluummin kävelevänsä kotiin kuin itkevänsä tien vieressä jotain, mitä ei ollut.
Pate käveli metsätielle, jonne hän oli piilottanut pakoauton. ”Mitä hittoa se Jaska oikein on kehitellyt? Tämä ei ole hänen tapaistaan.” Pate manaili ja potki lunta kulkuväylältään. Hän kaivoi avaimet taskustaan, istahti autoon ja lähti samaan suuntaan, jonne poliisiautokin oli ajanut. Pian hän näki, miten tummatukkainen poliisi puhutti Jukka Saloa. Vaaleahiuksinen poliisi tutki ambulanssia. Pate näki syrjäsilmällä, miten vaaleatukkainen nosti paketin esiin. Pate ei voinut uteliaisuudelleen mitään. Hänen oli pakko pysäköidä auto vähän matkan päähän ja jäädä katsomaan. Kun vaaleatukkainen poliisi nosti ensimmäisen setelitukon näkyviin, kyyneleet kihosivat Paten silmiin. Hän painoi kasvot käsiinsä ja itki. Tuokion kuluttua hän nosti katseensa, kun joku koputti ruutuun. Vaaleatukkainen poliisi näytti, että hänen pitäisi avata ikkuna.
”Anteeksi, että häiritsen. Meidän on valitettavasti pyydettävä teitä jatkamaan matkaa. Toivottavasti teillä on kaikki hyvin.” Vaalea ja ystävällinen mies katsoi Patea silmiin. Pate veti henkeä.
”Ei ole hyvin. Minulta vietiin juuri rakkain koko elämästäni.”
”Otan osaa suruunne. Voitte ottaa yhteyttä kriisiapuun.”
Pate heilautti kättään, starttasi auton ja lähti ajamaan päämäärättömästi. Hän löysi itsensä lentokentän parkkialueelta. Viereisessä ruudussa seisoi sininen Volvo. Paten yllätykseksi sitä ei ollut lukittu. Lisäksi virtalukossa tökötti avain. Sen enempää miettimättä hän avasi oven ja istui kuskin paikalle. Auto hyrähti käyntiin kuin se olisi uskollisesti odottanut noutajaansa. Hän ajoi moottoritielle ja käänsi radion auki. Monotoninen ääni päätti juuri tiedotteen: ”Poliisi etsii sinistä Volvoa, joka oli tallentunut pankin läheisyydessä olleeseen valvontakameraan. Rekisterinumero MMG-051. Pyydämme ilmoittamaan mahdollisista havainnoista lähimmälle poliisille.”
Pate ajoi tien laitaan ja tarkisti rekisterinumeron. ”Voi hitto. Tällä tuurilla päädyn vielä vankilaan Jaskan takia.” Hän kiepautti auton takaisin kenttää kohti ensimmäisessä mahdollisessa paikassa. Vasta, kun auto oli takaisin samassa ruudussa kuin aiemmin ja hän itse istui omassa autossaan, hän kuivasi kätensä.
Patella oli uusi suunnitelma. Jo puolen tunnin kuluttua hän oli pakannut laukkunsa, ostanut lentolipun Thaimaaseen ja istui onnellisena oluttuoppi edessään lentokentän baarissa. Lennon lähtöön oli pari tuntia aikaa. Portti A87 häämötti käytävän päässä.
Jaska siemaili Thai-olutta. Ilta-aurinko kuumotti selkää. Hymy väreili edelleen kasvoilla. Jaska päätti lähteä illalla paikalliseen diskoon päästämään riemun valloilleen. Juuri, kun hän pääsi haaveidensa kanssa vauhtiin, joku koputti olkapäälle.
”Taisit unohtaa jotain.” Olut lensi pitkin pöytää, kun Jaska pomppasi jaloilleen. Turhaan hän yritti pakoon. Paten voimakas koura piti tiukasti hänen olkapäästään kiinni.
”No, jätinhän minä sinne osan rahoista.” Jaska yritti tasoitella tilannetta.
”Ai osan? Meillä oli sopimus!” Pate ei antanut ilmeensä paljastaa, ettei tiennyt Jaskan jättäneen vain osaa sovistusta summasta.
”Voin kyllä maksaa sen puuttuvan osan.”
”Se ei nyt mene enää niin. Saat pulittaa mulle sen osan, joka olisi kuulunut sulle. Pidä sitten ne loput. Muuten olet taas ruinaamassa apua.”.
”Joo, joo. Sopii se. Mutta just tänään katsoin, että paikalliseen pankkiin olisi hyvä sujahtaa vähän samalla suunnitelmalla.”
Pate istahti tyhjälle tuolille ja kuunteli Jaskan suunnitelman. Vaikka häntä harmitti se, että Jaska oli huijannut häntä, kuulosti uusi keikka edellistä houkuttelevammalta. Parin oluen jälkeen hän oli valmis palvelukseen kuin partiolainen konsanaan.
Reuna kustantamo 2018
