Katselitte itseänne kaupungin peileistä
yhtä aikaa, peräkkäin tai vuorotellen
kirkassilmäisinä kiirehditte tarttumaan siveltimeen.
Kynä pysyi terävänä.
Kaikki kaipaa yhä tulla katsotuksi
kuvat ja sanat
Veijon, Rekon, Vakkurien ja Vammelvuon
Paronen tihentää lauseen
pysäyttää merkityksen.
Seppo maalaa vanhan junan asemalle
Elin kiertää kerhotalon mäntyä.
Männyt tiputtavat käpyjään
eikä kulkijan jalka löydä kahta samanlaista.
Iltapilvi on nähnyt kaiken monta kertaa.
Yritän muistaa katsoa.
Miksi sulkisin korvani
kun kaupunkini lukemattomat lehmukset
kuuntelevat aamun viserrystä.
©Pirkko Arola
