Tarinavirta

Sinä päivänä kun Luoja teki minut, taivaallisen insinööritoimiston suunnitteluhuoneessa oli aivan helvetinmoinen hässäkkä. Työt oli päässeet ruuhkautumaan ikävällä tavalla. Insinöörien pöydät olivat täynnä huojuvia paperipinoja ja kansioita jotka olivat niin paksuina tekemättömien töiden paljoutta, etteivät niiden kannet menneet kiinni.

Luoja seisoi suunnitteluhuoneen ovella ja katsoi väkeään, joka kiirehti takahuoneen kahvikoneen kautta omille työpisteilleen: toiset innokkaina, toiset pitempiaikaista uupumusta kasvoillaan kantaen. Insinöörit laskivat höyryävän kahvikuppinsa pöydälle paperipinkkojen viereen. He ottivat kynäkotelosta lyijykyniä ja puuvärikyniä, laittoivat ne yhden kerrallaan terottimeen, pyörittivät kammesta jokaisen kynän työkuntoiseksi ja poimivat siten lattialta paperit jotka olivat irronneet pinkoista ja lennähtäneet pöydän alle heidän touhunsa aiheuttaman ilmavirran voimasta

Myös Luoja istui oman työpöytänsä ääreen, otin kynän ja arkin paperia ja alkoi piirtää, ja oman luomisensa ohessa hän jakoi pöytänsä takaa tehtäviä kullekin alaiselleen oman erikoisalansa mukaisesti.

– sinulle kimalaiset, mehiläiset ja perhoset

– sinulle hämähäkit, luteet, loispistiäiset ja koit

– sinulle maalinnut, vesilinnut ja ilmalinnut

– sinulle kalat, matelijat ja nilviäiset

– sinulle oravat, hiiret, rotat ja lepakot

– sinulle männyt, kuuset, kookospalmut ja lumihiutaleet

– sinulle lakat, karpalot ja variksenmarjat

– ja minulle voikukat, nokkoset, vuohenputket ja ne joiden nimeä en vielä tiedä.

Niin alkoivat he uurastaa päivänsä urakkaa kukin kykyjensä mukaan. Paperit täyttyivät muodoista ja väreistä. Arkkien kevyesti karhealle pinnalle piirtyi miljoonia erilaisia versioita suomujen ja kynsien, nenien, nokkien, kuonojen ja kärsien, verkkosilmien, pistesilmien ja linssisilmien, hampaiden, höyhenien ja haituvien moninaisista mahdollisuuksista.

Niin armotonta oli ajattelun ankara tahti, että piirtäjien hiukset harmaantuivat päivän puurtamisesta naavan ja torvijäkälän sävyihin ja siirtyivät päälailta ja leukaperistä inspiraationsa saaneina kallioiden liukkaille kiville ja korpikuusten oksien alle.

Ja he saivat valmiiksi kaiken, minkä he olivat sinä päivänä ajatelleet tehdä. Ja kun päivä oli täynnä, suunnittelijat näyttivät töitään Luojalle, joka nyökäytti hyväksyvästi päätään ja sanoi niistä jokaisen hyväksi. Ja hienoja ne kaikki olivatkin. Kukin ainutlaatuinen ja korvaamaton ja juuri oikeanlainen omalla paikallaan.

Kun luoja oli nähnyt ja hyväksynyt kaiken mitä insinöörit olivat suunnitelleet, hän antoi heille luvan lähteä lepäämään ja nämä siivosivat pöytänsä, laittoivat tylsiksi hioutuneet kynänsä takaisin penaaliin, kantoivat kahvikuppinsa takahuoneen tiskikoneen ritilähyllyille, käynnistivät koneen puhdistamaan kahviroiskeet ja huulipunien painaumat kuppien kyljistä, menivät eteiseen ja sulkivat oven selkänsä takana.

Mutta Luoja ei lähtenyt vielä. Hukkakaura, jauhosavikka ja vesiheinä olivat vielä tekemättä ja hän piirsi niistä juuri sellaiset kuin niiden kuului olla, asetteli varret ja lehdet ja lehtien sisällä kulkevat vettä siirtävät suonistot tarkoituksen mukaisille paikoilleen. Ja kun hän oli saanut kaiken tämän tehdyksi, hän pyyhkäisi hikeä otsaltaan ja totesi päivän täydeksi ja alkoi nousta tuolista, mutta noustessaan hän näki vielä yhden arkin, joka roikkui pöydän reunalla melkein pudonneena ja pysyi siinä vain siksi, että seuraavan päivän töiden pino oli putoavan paperin vasemman alakulman päällä ja piti sitä pöydän reunalla roikkumassa.

Luoja oli nälkäinen ja väsynyt, mutta hän päätti siitä huolimatta tehdä vielä tämän yhden. Hän laittoi peliin kaiken kykynsä ja taitonsa ja piirsi niin hyvin kuin osasi, mutta päivä oli ollut pitkä ja kääntynyt aikaa sitten illaksi eikä keskittyminen tahtonut enää riittää. Keskeyttää hän ei silti halunnut, sillä myös huomiselle oli kasaantunut hommia aivan liikaa.

Hän sai työn valmiiksi, nosti paperin pystyyn mappipinoa vasten, kurtisti kulmiaan ja käveli kauemmaksi katsomaan. Hahmon kasvojen puoliskot olivat epäsymmetriset, silmät olivat eri kokoiset, polvet näyttivät jääneen heikoiksi, oikean käden pikkusormen alta puuttui rystynen ja mieli jonka hän oli piirtänyt olennon sielun sisälle, oli häilyvä ja herkästi häiriintyvä.

– Ei tästä hyvä tullut, Luoja sanoi takanaan seisoville enkeleille, – mutta olkoon, varjelkaa te sitä normaalia enemmän.

Ja sen he tekivät.