MIKSI ROMAANISI NIMI ON TUULIKÖYNNÖS? MITÄ SE TARKOITTAA?
Kirjoitin tuon esikoisen aika nopeassa tahdissa. Se työntyi oikeastaan ulos minusta, syntyi. Aika pian piti antaa nimi. Jostain sain päähäni, että nimen pitäisi olla uniikki, uudissana. Juuri silloin tuntui olevan muodissa kolmisanaiset nimet. Kokeilin joitakin, muttei sytyttänyt. Sitten vain välähti, Tuuliköynnös. Tuuli vaeltelee hetkestä toiseen, koskettaa, mitä tahtoo ja jättää jälkensä, kuin kuva ajasta. Välillä lempeä, toisinaan viimainen. Aikaahan kuvasinkin, Esteriä lapsuudesta keski-ikään, samoja vuosikymmeniä, joiden ilmaa olen itse hengittänyt. Lisäksi yksi jakso tapahtui saarella, tuulisessa paikassa, Suomenlinnassa.
SYNTYIKÖ KUUN PÄIVÄN NIMI HELPOMMIN? KYSYN, KUN KIRJOITAN ITSEKIN.
Kyllä, se syntyi puolestaan ensin, ennen tarinaa. Päätin kokeilla minämuotoa, 39 v Ilmarin kertomana. Kirja sai tapahtua viikon aikana, se jakautuu seitsemään päivään. Minua on aina kiehtonut maanantain nimi måndag, kuun päivä. Ilmari aloittaa maanantaina ja kirja päättyy seuraavana kuun päivänä. Kuu alkaa olla täysi ja Ilmari selvillä etsimästään.
MISTÄ KEKSIT RUUSAN?
Minämuotoinen kirjoittaminen vei mukanaan niin, että kokeilin nyt naisihmisen näkökulmaa, kirjoitin Riinana.Halusin jakaa tuon tarinan kahteen toisiaan peilaavaan tasoon, Riinan arkeen ja Ruusa-mökissä tapahtuvaan sisäisen tarinan häivähtelyyn. Siellä Riina lukee itsellenikin merkittäviä kirjoja ja ne vastaavat hänen kehkeytymässä olevan matkansa kysymyksiin. Riina ja Ruusa ovat päähenkilön päivätajunta ja alitajunta.
PITKÄN TANSSIN YMMÄRRÄNKIN, KUN SE NOUSEE KIRJASTA.
Kyllä, ilmaus on Andreas Wennströmin autenttisesta kirjeestä Tveristä 1860-luvulta. Hän itse vertaa elämän vaiheita långdansenin käänteisiin. Lisäksi romaanin aikajänne on liki sata vuotta.
MERIPIHKATUULI ON MYÖS SELKEÄ, KUN KUVAAT LATVIALAISTA DAINAA, MERIPIHKAN SYNTYÄ KIRJASSA.
Totta.Mutta vasta kirjan ilmestyttyä huomasin, että nimi kuvaa myös kirjoittamisen sisäistä matkaa. ” Puu itkee pihkaa veteen aaltojen, hiekan ja tuulen keinuun. Aikojen päästä aallot tuovat meripihkan rannalle.” Samalla tavalla romaanin tarina lähtee liikkeelle jostain elämän tuskasta, säröstä ja alkaa syntyä kirjoittajan alitajunnan ja maailman mahdollisuuksien sekoittautuessa toisiinsa.
