Koirasi tuli isäksi kerran.
Viisi niitä oli:hilkka, peetu, rieti, kerttu ja tuubi.
Pennut syntyivät kirjailijan pienenn kaksioon.
Kirjailijan vaimo piteli päätään
ja lähetti miehen maalle pentujen kanssa.
Puistoista vaimo etsi koiraa ja
etsii ja etsii yhä.
Pennut leikkivät tähtimatolla aikansa
ja kolusivat pihan kokonaan.
Kukaan ei niitä enää yhdistä missään.
Ei leiki tähti
ei lennä matto.
Isänpäivää koirasi viettää yksin
luuta kaluten.
©Pirkko Arola
Surullinen tarina. Mietin kuitenkin, onko sillä runona jotakin uutta annettavaa. Liittyykö se johonkin suurempaan kokonaisuuteen, jossa on muutenkin koira- tai lemmikkiaihe? Jos se on yksittäinen runo, niin sitten ihmettelen, miksi koirien nimet mainitaan. Mutta jos niistä kerrotaan jossain toisessa runossa tai kertomuksessa enemmän, niin mikäpä siinä.
En tiedä, onko sillä runona uutta annettavaa. Miten lukija kokee? Kirjoitin auki tositapauksen tyttäreni koiran tarinasta. Tämä on yksittäinen runo. Nimet korostavat pentujen yksilöllisyyttä. Ihmettelen sitä, että meistä on itsestäänselvää, että eläinpentue hajotetaan eri puolille, eivätkä ne enää tapaa toisiaan. Sama koskee niiden vanhempia.- Lopussa runo vertautuu ihmissuhteisiin. Koirathan ei kai vietä isänpäivää…Pelisääntömme luonnon kanssa muuttuvat koko ajan,