metsäsilmiäni kirvelee
hyvämuistisesta hirrestä
näkyy läpi
elämän syklinen muoto
ainako tarvitaan vettä
sitähän on minussa
kiven kuivaluonteinen puhe
liikuttaa hitaasti
©Lea Pulkkinen
Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
metsäsilmiäni kirvelee
hyvämuistisesta hirrestä
näkyy läpi
elämän syklinen muoto
ainako tarvitaan vettä
sitähän on minussa
kiven kuivaluonteinen puhe
liikuttaa hitaasti
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Hirren muisti on mielenkiintoinen seikka, jota en ole tullut aiemmin ajatelleeksi, mutta tottahan se muistaa, kasvun, kaadon, höylän. Metsäsilmä on minusta jännittävä ja raikas ilmaus. Loppu hieman hämmentää, kivi tulee kuvaan odottamatta. Siihen asti olen lukijana tuijotellut ajatuksissani vanhan mökkimme hirsiseinää. Kivi saa katseen harhautumaan muualle, ehkä odotin tässä kohtaa vielä jotain lisää hirrestä, vedestä, kasvusta tai puhujasta.
Kiitos kommentista. Mökkimaastostahan tässä on kyse, useisiin runoihini päätyy kivi.