– Aloitetaan uuden näytelmän harjoitukset. Kiirettä pitää, Tommi kertoi kesälomatauon jälkeen Mirrille. He istuivat aamiaispöydässä. Mirrille ei kahvi maistunut. Hän joi omenamehua ja siveli paahtoleipien päälle hunajaa.
– Mikä kappale?
– Valittiin porukalla Pikku Prinssi. Tunnethan tarinan?
– Joo, olen lukenut kirjan. Sehän on satu.
– Siinä on paljon elämänviisautta. Minulla on se tuolla hyllyssä. Voitaisiin lukea tekstiä yhdessä illalla.
Mirri ilahtui. Oli hauska olla mukana ryhmässä, vaikka hän ei lavalle päässytkään. Vatsa oli kasvanut, mutta hänen olonsa oli parantunut. Vauvan syntymään oli vielä pari kuukautta aikaa. Hän teki kaupassa töitä vain osa-aikaisesti. Rahasta oli tiukkaa. Äiti lähetti paketteja, joissa oli tuoreita leipomuksia, hilloja ja marjamehuja. Kun Mirri oli asunut kotona, hän ei ollut juurikaan arvostanut kotiruokaa. Nyt paketit ilahduttivat. Hän yritti syödä vauvan takia paljon hedelmiä ja kasviksia. Tommi kantoi kotiin hampurilaisia ja pizzaa. Niiden tuoksu sai Mirrin voimaan huonosti.
– Kävin Fidassa. Löysin edullisen vauvankorin ja ostin pieniä vaatteita, Mirri esitteli Tommille.
Tämä katsoi hajamielisen näköisenä.
– En minä niiden päälle mitään ymmärrä. Mutta hyvä, kun varaudut. Saadaan varmaan vaunut halvalla kierrätyskeskuksesta.
– Käydään yhdessä katsomassa.
– Ehtiihän sitä. Minulla on vielä ylimääräiset harjoitukset. Ensi-ilta on jo lokakuussa.
Mirri jäi yksin kotiin. Tuntui, että hän oli jatkuvasti yksin. Hänellä oli ikävä Roosaa. Onneksi sähköposti oli olemassa.
lähettäjä mirrimirjami@gmail.com
Vastaanottaja: rosaliina@gmail.com
otsikko: kuulumisia
Hei Roosa. Istun yksin kotona ja ajattelin sinua. Vauva potkii jo. Se tuntuu epätodelliselta. Voin hyvin ja syön suklaata joka päivä. Neuvolassa sanottiin, että painoa on tullut vähän liikaa. Laskettu aika on pian. Tulethan kummiksi? Kävin ultrassa ja siellä kysyttiin, haluanko tietää, onko vauva tyttö vai poika. En halunnut. Molemmat ovat tervetulleita nyt, kun olen tottunut ajatukseen. Tommi ei paljon vauvasta piittaa. Olisi ihana, jos olisit täällä.
Olen saanut ystävän. Afrikkalainen Jemila asuu naapuritalossa ja hemmottelee omatekoisilla leivonnaisilla. Olenhan kertonut sinulle Peteristä? Hän käy meillä usein. Poika on kiharatukkainen hurmuri. Elämä on muuttunut nopeasti koulun jälkeen. Tunnen olevani aikuinen turhan varhain. Olisi ollut kiva bailata vielä, mutta näillä mennään. Kerro kuulumisia, terveisin Mirri
Lähettäjä: rosaliina@gmail.com
Vastaanottaja: mirrimirjami@gmail.com
otsikko: kiireitä
Hei Mirri. Tulisin mielelläni istumaan iltaa kanssasi, mutta taidekoulussa riittää hommia. Meillä on joka viikko hurjasti kotitehtäviä. Maalaamme koululla alastonmallia ja kotona siitä versioita. Kritiikki on onneksi kannustavaa. Kuvittelen aina maalatessani, että mittasuhteet ovat kunnossa. Katseluissa opettaja huomauttaa virheistä ja vasta silloin näen ne. Mikähän siinä on, että muiden virheet huomaa, mutta ei omia. Kaverit ovat mukavia ja taitavia. Minusta tuntuu, että en ikinä opi maalaamaan tarpeeksi hyvin. Sain vuokrattua koulun läheltä pienen työhuoneen. Olen siellä enemmän kuin kotona.
Kämppäkaveri Tuikku on sihteeriopistossa. Hän on railakas tyyppi. Tykkää käydä juhlimassa ja viettää viikonloput poikaystävän luona Porvoossa. Minä olen tavannut yhden kivan tyypin, joka opiskelee Otaniemessä. Hänen nimensä on Heikki. Käydään yhdessä elokuvakerhossa. Juha-Matin ja minun suhde on ohi. Elämä on. Tässä tärkeimmät. Terveisiä Tommille ja suukkoja vauvamasulle. Tulen käymään heti kun vauva on syntynyt, terveisin Roosa
Mirri istui neuvolan odotushuoneessa. Hän selaili hajamielisesti naistenlehtiä. Mielessä poltteli kysymys, syntyykö vauva etuajassa. Hän oli tuntenut pieniä supistuksia jo viikon verran. Selkää särki ja olo oli voimaton.
– Päivää Mirjami. Taidetaan olla samalla asialla.
Vilma oli kävellyt sisään Mirrin huomaamatta.
– Päivää, niin taidetaan.
Vilma käveli huoneen perälle. Hän ei todellakaan aikonut rupatella kevyesti Mirrin kanssa. Epäily kalvoi. Oliko Tauno isä? Sellaista ei voinut kysyä.
Mirri aprikoi samaa. Oliko Tauno Vilman lapsen isä? Hänen oli vaikea kuvitella tohtoria vaihtamassa vaippaa.
Tapaamisesta jäi epätodellinen tunnelma. Mirri koetti ajatella muuta palattuaan kotiin. Hän oli huolissaan, millainen isä Tommista tulisi. Hän aavisteli, että vauvanhoito jäisi hänen harteilleen.
Pieni vaaleanpunainen tyttövauva syntyi ensimmäisten lumihiutaleiden myötä. Mirri oli yksin kotona, kun lapsivesi meni. Hän hätääntyi. Missä Tommi oli? Tämä ei vastannut puhelimeen.
Poltot tulivat säännöllisin välein. Mirri pakotti itsensä toimimaan ja tilasi taksin. Oli pakko pärjätä.
Synnytys tuntui kestävän ikuisuuden. Tommi ei edelleenkään vastannut puhelimeen. Mirri laittoi tekstiviestin.
Hän oli väsymyksestä turta, kun vauva vihdoin syntyi.
Tommi tuli sairaalaan krapulaisena.
– Onpa pieni rääpäle, hän vilkaisi vauvaa ja halasi Mirriä. – Onko se terve?
– Sai täydet pisteet, vaikka syntyikin vähän ennenaikaisesti, Mirri kertoi.
Hän oli täysin vauvan lumoissa. Se tuhisi hänen kainalossaan ja hamusi rintaa. Kivut olivat lakanneet kuin taikaiskusta. Tuntui ihmeelliseltä, että hän oli nyt äiti.
– Soitin kotiin. Äiti ja isä lupasivat tulla avuksi. Toivottavasti pääsen jo huomenna pois.
– Hieno juttu. Tulen sinua ja vauvaa hakemaan.
Tommi vihelteli. Ehkä elämä palautuisi nyt ennalleen. Mirri oli ollut viimeiset kuukaudet väsynyt ja ärtynyt. Tommi oli paennut kotoa ja viettänyt iltoja kavereiden kanssa. Se oli ärsyttänyt tyttöä entisestään. Nyt hänellä on puuhaa vauvan kanssa ja minä saan olla rauhassa, Tommi tuumi luottavaisena.
Mirri valvoi alkuinnostuksessa vauvan hyvinvointia jatkuvasti. Hän malttoi tuskin nukkua, vaan kävi tarkistamassa monta kertaa yössä, että tyttö varmasti hengitti. Kun tämä inahtikin, Mirri tarjosi rintaa.
Tommi vetäytyi olohuoneen sohvalle nukkumaan.
Mirri väsyi. Hänen silmiensä alla oli varjot unenpuutteesta. Hän tunsi olevansa aina yksin vauvan kanssa, sillä Tommi palasi kotiin vasta myöhään. Vanhemmat olivat olleet viikon verran apukäsinä, mutta nyt he olivat taas Turussa. Äiti soitti päivittäin. Mirri vakuutti hänelle kaiken olevan hyvin. Iltaisin hän itki silkasta väsymyksestä.
– Oletko miettinyt tytölle nimeä? Tommi kysyi.
– Olen, ajattelin että Lumikukka olisi hyvä. Tyttöhän syntyi ensimmäisen lumisateen aikaan.
– Mikäpä siinä. Pidetäänkö nimiäiset?
– En millään jaksa järjestää juhlia. Mutta tytölle pitää hankkia kummit. Pyydän Roosaa.
– Minulla on pari kaveria, jotka varmasti suostuvat. Tarjotaan noutopizzaa ja juhlajuomia, Tommi suunnitteli.
Mirri ompeli ohuesta pellavakankaasta tytölle pitkän valkoisen mekon juhla-asuksi. Hän kattoi olohuoneen pöytään kertakäyttöasiat. Ne saisivat kelvata. Vieraita oli tulossa vain muutama. Hän laittoi vähän poskipunaa, jotta ei näyttäisi kovin kalpealta.
Ovikello soi. Mirri riensi avaamaan vauva sylissään.
– Roosa, ihana kun pääsit tulemaan. Tässä on Lumikukka, Mirri halasi ystäväänsä.
– Totta kai tulin. Voi miten pieni hän on. Sinä näytät hyvältä. Olet laihtunut entisiin mittoihisi.
– Joo, ruoka ei maistu. Mutta katso miten upeat rinnat minulla on. Lumikukka imee jatkuvasti, Mirri nauroi. – Tule peremmälle. Täällä on pari Tommin kaveria.
– Moi, Tuomas, näyttelijä ja Rane, muusikko, pojat esittelivät itsensä.
Tommi tarjoili kaikille kuohuviiniä.
– Maljat Lumikukan onneksi, hän kehotti. Kaikki kilistivät.
Ovikello soi. Lähetti kantoi pinon pizzalaatikoita.
– Meidän näköiset juhlat, Mirri sanoi ja availi pakkauksia.
Lumikukka oli nukahtanut ja uinaili vauvankorissa.
Roosa katseli ympärilleen. Pieni kaksio oli täynnä vauvan tavaroita. Eteisessä oli vaunut ja kylpyhuoneessa pieniä vaatteita kuivumassa. Ilmassa leijui imelä tuoksu. Sohvalla oli pehmoleluja ja korin yläpuolella värikäs mobile. Tuntui, että Mirri eli täysin eri maailmassa kuin hän.
– Miten teillä menee? Roosa kysyi, kun hän istui ruokailun jälkeen makuuhuoneessa sängyn päällä. Mirri imetti Lumikukkaa.
– Tämä on ihanaa ja kamalaa. Olen vaan niin väsynyt. Vauva herää monta kertaa yössä syömään ja minun uneni jää vähäisiksi. Tommi on aina töissä tai kavereiden kanssa ties missä.
– Eikö äitisi voi tulla avuksi?
– Hän ja isä olivat täällä, kun Lumikukka syntyi. Meillä oli kamalan ahdasta ja Tommi hermostui. En halua enää äitiä tänne.
– Voin tulla ensi viikonloppuna, niin saat nukkua välillä.
– Se olisi ihanaa. Olet tosi ystävä.
Lumikukka röyhtäisi ja pulautti Mirrin olkapäälle maitovanan. Mirri nauroi.
– Ainakin tyttö on tyytyväinen, kun saa vahvaa maitoa.
Tommi ilmoitti muina miehinä joululomalla, että hän on saanut uuden työpaikan Raumalta.
– Etsivät teatteriin kokenutta ammattilaista. Olivat ihastuneita nähtyään Pikku Prinssin. Saan vapaat kädet ohjata syksyn näytökset. Tämä on elämäni tilaisuus. Sinä pärjäät varmasti hienosti Lumin kanssa. Tulen kyllä käymään, kun työt antavat myöten.
Mirri ei osannut sanoa mitään. Mies lähtisi ja hän jäisi yksin huolehtimaan vauvasta.
Menköön mokoma, hän ajatteli, vaikka sydäntä kylmäsi. Turvaverkkoa ei ollut ja rahasta oli tiukkaa.
– Kai minä pärjään, onko minulla vaihtoehtoja?
– Hei, et ole ainoa äiti, joka hoitaa omaa lastaan. Mikä teidän kahden on täällä ollessa? Hyvä asunto ja kaupat lähellä. Lähden heti uuden vuoden jälkeen. Teatteri lupasi järjestää majapaikan.
Tommi hehkui intoa. Mirri yritti olla iloinen hänen puolestaan, mutta sai kasvoilleen vain vaisun hymyn.
– Mirriseni, ostin pullollisen kuohuvaa työpaikan kunniaksi. Nostetaan malja.
– Voin maistaa, mutta vain lasillisen. Imetän vielä, niin kuin hyvin tiedät.
– Lumikukkakin saa vähän ilojuomaa iskän onneksi. Kippis.
Tammikuu tuli liian nopeasti. Tommi pakkasi matkalaukkuun vaatteensa ja otti kannettavan tietokoneen mukaan. Hän halasi Mirriä ja suukotti Lumikukkaa.
– Soitellaan, hän huikkasi ja lähti.
Mirri jäi tuijottamaan suljettua ulko-ovea. Miten miehille kaikki oli näin helppoa. Hän tunsi jääneensä vankilaan. Lumikukka oli suloinen vauva. Söi ahneesti ja itki harvoin. Mutta elämä pienessä asunnossa kahdestaan lapsen kanssa ahdisti.
Ulkona paukkui pakkanen. Mirri puki Lumikukalle toppahaalarin ja peitteli hänet vaunuihin. Kirpeä ilma sai hänet haukkomaan henkeä. Silmiä kirveli. Kävely lumisella kadulla teki kuitenkin hyvää. Hänellä oli punaiset posket, kun he palasivat pitkältä lenkiltä. Televisiosta tuli Hercule Poirot. Mirri otti Lumikukan syliinsä sohvalle. Molemmat nukahtivat ennen kuin elokuva loppui.
Sanna oli turhautunut. Koulutyö tuntui puuduttavalta. Hän oli Pariisissa asuessaan tottunut kiertelemään taidenäyttelyissä ja käymään konserteissa. Olihan Hämeenlinnassakin pari galleriaa ja Verkatehtaalla sekä teatteri että musiikkiesityksiä. Se oli kuitenkin kalpea varjo siitä, mitä Pariisi tarjosi.
Hän istui Sinin kanssa ravintola Uomassa. Siellä oli raikas tuulahdus ranskalaisesta keittiöstä. Molemmat olivat syöneet herkullisen basilikarisoton ja juoneet lasilliset valkoviiniä.
– Sini, mitä teet kesälomalla? Sanna kysyi. Hänellä oli kaipuu aurinkolomalle.
– Tekisi mieli maailmalle. Olen yrittänyt säästää vähän palkasta, mutta se on vaikeaa.
– Samat sanat. Kuvittelin, että opettajan työ on innostavaa, mutta huomaan puurtavani samojen juttujen kanssa viikosta toiseen.
– Minä viihdyn työssäni, mutta kesällä olen vapaa. Ilmoittauduin Pentinkulman päiville. Teemana on Elävä Linna. Se on kiinnostavaa. Osallistun heinäkuussa luovan kirjoittamisen työpajaan.
– Käsitöissä ei ole juurikaan luovaa. Enemmänkin perinteitä, Sanna huokasi. – Jos haluat lomallasi Pariisiin, minulla on siellä parikin tuttua, joiden asunto on elokuussa tyhjillään. He pakenevat lomillaan hellettä Välimerelle. Vuokraavat asunnot edullisesti.
Sinin silmät kirkastuivat.
– Olen aina haaveillut Pariisista.
– Siellä on loppukesällä hiljaista ja tukahduttavan kuuma. Mutta Pariisi on aina Pariisi. Kyselenkö vähän?
– Voi Sanna, näen jo itseni vaeltamassa Seinen rannalla, Sini haaveili.
lähettäjä: sanna-maarit@seminaarinkoulu.fi
helituulikki@kuutamomatkat.fi
otsikko: tervehdys suomesta
Hei Heli. Olen kotiutunut pikkukaupunki Hämeenlinnaan. Täällä on kotoisaa, mutta Pariisiin on ikävä. Asun hulppeasti tilavassa omakotitalossa Fifin kanssa. Koulussa menee hyvin. Oppilaat ovat mukavia, vaikka eivät juuri käsitöistä innostu. Käyn lähes päivittäin katsomassa sisartani Lissua. Hän on hoivakodissa. Mieli järkkyi, kun koulun entinen rehtori kuoli.
Mutta on minulla asiaakin. Oletko menossa taas elokuussa Välimerelle? Jos kaipaat vuokralaista, opettajatoverini Sini olisi valmis tulemaan Pariisiin, terveisin Sanna
lähettäjä: helituulikki@kuutamomatkat.fi
vastaanottaja: sanna-maarit@seminaarinkoulu.fi
otsikko: tervehdys pariisista
Sannukka, olipa mukava kuulla sinusta. Olemme kaivanneet nauruasi. Töissä on kiireitä, niin kuin hyvin tiedät. Olen todella loman tarpeessa, vaikka kesään on vielä matkaa. Ystäväsi Sini on tervetullut. Riittää, että hän pitää paikat kunnossa ja kastelee kukat. Ilmoittele tarkemmin aikataulusta. Jos olen ehtinyt lähteä, jätän avaimet naapuriin. Voi hyvin ja pidä yhteyttä, Heli
Sini ilahtui uutisesta. Hän suorastaan leijaili, kun kuvitteli lomamatkan ihanuutta. Hän tekstasi Taunolle.
Et arvaa, mitä teen kesällä. Matkustan Pariisiin. Kevätlukukausi koulussa sujuu nyt vauhdilla, kun mukavaa kesätekemistä on tiedossa.
Tauno mietti, huolisiko Sini hänet seuralaiseksi. Hän epäili kuitenkin, ettei pysyisi tämän vauhdissa. Tekstiviesti tarkoitti vain, että tytön oli pakko saada purkaa iloaan jollekulle. He olivat tavanneet muutaman kerran, mutta aina Sinin ehdoilla. Tauno oli kyllästynyt kissa ja hiiri -leikkiin.
Olen liian vanha tähän, hän ajatteli ja kaatoi itselleen tukevan viskin.
